Ihmiskunta Tuonelan porteilla
Maailman poliittista tilannetta seuratessani minulle on tullut tunne, että alitajuisesti ihmiskunta on jo astunut Tuonelan porteille. Lukuisissa scifi-elokuvissa on kuvattu tilannetta, jossa harvat jäljellejääneet ihmiset edelleen taistelevat keskenään vähistä varoista, kuten puhtaasta vedestä, energiasta, ruuasta ja harvinaisista mineraaleista.
Mutta nehän kaikki kuvaavat kapitalistisen maailman sisäistä voimain mittelöä. Missään ei näy Maailmanhallitusta, joka viisaasti jakaisi kaiken oikeudenmukaisesti kaikkien kesken, kuten Karl Marx sen alun alkaen tarkoitti, mutta jonka Venäjä täydellisesti pilasi, kuten nytkin kansainvälisen yhteistyön. Hurskastellusta sosialistisesta ihmisestä kasvoi pahimman laatuinen itsekeskeinen ihminen. Vladimir Putininkin pitää ulostaa kultaiseen pyttyyn ja pyyhkiä jäljet kultaisella harjalla.
Suomi on valinnut seurakseen Euroopan Unionissa ja NATOssa pahimman luokan imperialistiset valtiot. Sitä kuvaa hyvin nyt oikeistolainen Orvon-Purran hallitus, joka haluaa purra köyhiltä ihmisiltä viimeisenkin leipäpalan. Sen sijaan Saksan energiatörttöilystä kymmeniä miljardeja euroja rikastuneita yhtiöitä ei panna mihinkään vastuuseen.
Tuon taas kerran julki ihailuni Kuuban valtiota ja sen entistä johtajaa Fidel Castroa kohtaan, jonka sattumalta tapasin Berliinin Schönefeldin lentokentällä vuonna 1976. Ilman orwellilaisia loruja Kuuba on hoitanut ympäristöasiansa ja ihmisten tasa-arvoisuuden olosuhteisiin nähden hyvin. Vuoteen 1959 asti se oli USA:n saastainen takapiha, jossa usalaiset orjuuttivat kuubalaisia. Fidel Castro yritettiin tappaa 600 kertaa. Kuubaan verrattuna Suomi on imperialistisen kapitalismin sylikoira.
