Bobrikovien vallasta kansanvaltaan

Suomi on ainoa läntinen demokratia, josta puuttuu maakunnallinen itsehallinto Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Asialla on syvät historialliset juurensa. Suomi eli Ruotsin itsevaltaisten kuninkaiden alaisuudessa 700 vuotta. Suomea johdettiin silloin Turusta – se vähä mihin oli valtaa. Sitten Suomi oli Venäjän itsevaltaisen tsaarin alaisuudessa sata vuotta. Maata johti Helsingistä kenraalikuvernööri. Heistä tunnetuin on Nikolai Bobrikov, joka murhattiin vuonna 1904. Hänen lisäkseen on murhattu vain sisäministeri Heikki Ritavuori vuonna 1922. Hän oli kovaotteinen oikeistolainen.

Tyrannit on Suomessa murhattu, mutta henki jäi elämään valtionhallintoon. Suomi ylpeilee pohjoismaisella paikallishallinnollaan, mutta kunnallinen itsehallinto tuli voimaan vasta 1865 Venäjän vallan alla. Ruotsi sen sijaan alisti ja riisti Suomea koko valtansa ajan. Varmaan on niin, että koska feodalismi ei saanut Suomessa kunnon otetta, myös maakuntaitsehallinto jäi toteutumatta. Muuallahan maakunnat perustuvat pitkälti feodaaliaateliston läänityksiin.

Maakuntaitsehallinto mahdollistaa sen, että peruskunnat voivat olla hyvinkin pieniä, kun raskaammat kustannukset ovat aluehallinnolla ja suuret kustannukset valtiolla. Kun tämä välitaso – Ahvenanmaata lukuun ottamatta – Suomesta puuttuu, valtionhallinto on voinut toimia kohtuuttoman itsevaltaisesti kuntia kohtaan.

Nyt tätä demokratiavajetta yritetään tasapainottaa muodostamalla ylisuuria kuntia. Jos tämä hanke toteutetaan, muodostuu uusi demokratiavaje hallinnon alapäähän. Sitä poistamaan tarvitaan kunnanosavaltuustot.

Keskitetyssä vallankäytössä on omat etunsa. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi koulujen lukusuunnitelmien yhtäläisyydessä, millä on saavutettu hyvät tulokset Pisa-tutkimuksissa.

Sen sijaan terveydenhuollossa järjestelmä ontuu, koska valtio on vetäytynyt omasta vastuustaan palvelujen rahoittamisessa. Jo vuonna 1997 valtio leikkasi kuntien avustuksia kaksi miljardia euroa. Nyt on taas tulossa 3,5 miljardin euron leikkaukset.

Valtionhallinnon bobrikovit ovat siis hyvissä voimissa. Vuonna 1995 he välttivät näppärästi Euroopan Unionin kritiikin Suomen demokratiavajeesta ja siirsivät itselleen entistä enemmän valtaa. Uusin osoitus bobrikovien toiminnasta opetusministeriösssä on röyhkeä vaatimus sadan miljoonan euron palauttamisesta ammatillisilta koulutuskeskuksilta oppisopimuskoulutukseen annettun valtionavun "väärinkäytöksen" vuoksi. Todellisuudessa kyse on opetusministeriön omasta mokasta ja huonosta ohjeistuksesta, minkä vuoksi kustannukset ovat  ylittäneet budjetoidut määrärahat.

Suomessa osataan vaieta erilaisista kansalaisoikeuksiin kohdistuvista loukkauksista. Minulla on selkeä ohjelma siihen, miten maakuntaitsehallinto voidaan toteuttaa ja pitää sen vuoksi peruskunnat ihmisen käsityskyvyn kokoisina. Maakunnille valitaan yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valtuustot esimerkiksi eduskuntavaalien yhteydessä. Maakunnille tulee myöntää myös verotusoikeus.

Hallintoa ja varojen käyttöä valtion, maakuntien ja kuntien kesken tulee jakaa uudelleen siten, että valtionhallintoa ja kunnallishallintoa kevennetään ja siirretään maakunnille. Maakunnille sopivia tehtäviä yleisen edunvalvonnan ja elinkeinopolitiikan lisäksi olisivat yleiskaavoitus, erikoissairaanhoito ja toisen asteen koulutus. Kaikki ne palvelut, jotka ovat lähipalveluja, jäisivät kunnille.

Valtionhallintoa voidaan keventää roimasti. Eduskuntaan riittäisi sata kansanedustajaa vähemmän kuin nykyisin. Ministeriöiden ja keskusvirastojen tehtäviä voidaan siirtää maakunnille. Pääperiaatteena tulee olla, että valta siirtyy lähemmäksi ihmisiä.

Oma lukunsa on se, miten Suomen byrokraattinen valtionhallinto tulkitsee Euroopan Unionin direktiivejä. Voisi kuvitella, että sitä johdetaan kansainvälisen kapitalismin piiristä. Se nimittäin tekee kaikkensa, ettei minkäänlainen pienyrittäjyys onnistuisi Suomessa. Määräykset ja senkin kahdenkymmenenlaiset luvat tulevat niin kalliiksi ja vaikeiksi, että helposti antautuu kansainvälisen - usein mafiajohtoisen - pääoman ostettavaksi. Suomalainen valtionhallinto on kansainvälisen pääoman viides kolonna.