Terveisiä Kutturasta!

Nykyinen väljähtynyt kaljakorihallitus yrittää edelleen saada järjestykseen kunta- ja soteuudistuksen. Hallitus on osoittanut selvästi olevansa kehäkolmosen (sisäpuolinen) hallitus, jossa kuriositeettina pyörii ajokortiton liikenneministeri Merja Kyllönen Kainuusta (saattaapa olla sukulaisia). Tehdäänpä aluksi analyysi tästä hallituksesta, ennen kuin aloitetaan moottorikelkkahyökkäys Kutturasta. Kun operaatio onnistui hyvin Mikko-Pekka Heikkisen kirjassa Terveiset Kutturasta, niin onnistuu se myös käytännössä. Siksi hajanainen ja ammattitaidoton nykyhallitus on.

Nykyhallituksen johtava ajatus on, että kunnassa pitää olla 200 000 asukasta, kun kerran Helsingissä, Espoossa ja Vantaallakin on. Tuon alueen pinta-ala on pieni pläsi pohjoisten kuntien sisällä. Mutta Kehäkolmonen (mieluummin kuin sixpack) ajattelee, että onhan ihmisillä pohjoisessa aikaa liikkua paikasta toiseen, kun töitäkään ei juuri ole.

Kysymystä paikallisdemokratiasta Kehäkolmonen ei ymmärrä ollenkaan. Uudessa Oulussa on nyt lähes 200 000 asukasta, mutta silti 20 000 asukkaan Haukiputaan vasemmistolla ei ole yhtään edustajaa Oulun valtuustossa. Meillä ei ole harhakuvia, että joku meitä edustaisi. Nyt on Kehäkolmosen hallitus vähentämässä opiskelupaikkoja Oulusta, vaikka täällä on voimakkaampi nuorisomäärän kasvu kuin etelässä. Eikö tuota kahelia hallitusta mikään asiatieto pysäytä?

Haluan korostaa alueellisen ja paikallisen demokratian merkitystä, jotta ihmiset tuntisivat itsensä tärkeiksi ja asiansa merkittäviksi. Siksi olen jyrkästi Kehäkolmosen näkemyksen kanssa eri mieltä, että kunta- ja soteuudistukset voisivat toteutua suurkuntien kautta. Oulussakin tuhlataan varoja turhaan kunnallisbyrokratiaan ja uhataan paikallisia palveluja lakkautuksilla. Pitäisikö näytösluontoisesti lähettää moottorikelkkapartio Haukiputaalta Oulun keskustaan osoittamaan mieltä?
Erikoissairaanhoidon, toisen asteen koulutuksen, yleiskaavoituksen ja alueellisen elinkeinopolitiikan hoitaminen, johon sisältyy liikenneyhteyksien elinvoimaisena pitäminen, voivat aidosti toteutua vain demokraattisen maakuntahallinnon kautta. Se Suomesta ainoana länsimaisena demokratiana puuttuu.

Ymmärrän hyvin oikeistopuolueiden vastustuksen, koska siellä sympatiat ovat kansainvälisen pääoman puolella. Mutta miksi vasemmistopuolueet ovat samoilla linjoilla? Vissiin Karl Marx on unohdettu jo täysin, mutta hänen aikansa tulee vielä. Se johtuu kolmesta hänen väittämästään:
1) Tuotanto keskittyy yhä enemmän tuotantokustannusten eroavuuden perusteella halvan työvoiman maihin.
2) Pääoma kasaantuu yhä harvempiin käsiin lisäarvon tuotannon kautta.
3) Työttömyys kasvaa tuottavuuden nousun myötä, ellei tuotanto samanaikaisesti koko ajan laajene.

Oma lisäykseni Marxin teoriaan on, että edellä mainittuja kehityssuuntia voidaan välttää vain jatkuvien innovaatioiden kautta, johon sisältyy työvoiman ammattitaidon kasvu. Perussuuntaukseen palataan, kun innovaatiot muuttuvat massatuotannoksi (, kuten Nokialle on käymässä).

Euroopan Unioni ja euron käyttöönotto ovat kiihdyttäneet keskittymiskehitystä Euroopassa. Saksa Euroopan suurimpana kansantaloutena on korjannut potin itselleen, koska muilla ei ole riittäviä välineitä tilanteen muuttamiseen. Suomen talous lähtee nousuun, kun noudatetaan talouspolitiikkaa, jolla pystytään vastaamaan talouden vaatimuksiin: innovaatioiden ja koulutuksen tukeminen ja ennen kaikkea valtakunnallisten liikenneyhteyksien ja maakuntahallinnon vahvistaminen.

Konsulttilupaus

Filosofi Pekka Himasen innoittamana tarjoan konsulttipalvelua pitkäaikaisena talous- ja hallintomiehenä laittamaan viidessä vuodessa kuntoon sekä Oulun kaupungin hallinnon että Suomen valtion talouden. Ei tule viideltä vuodelta kalliiksi, jos perin Oulun kaupungilta 100 000 euroa ja Suomen valtiolta 600 000 euroa.

Olen tuskalla katsonut Uuden Oulun hallinnon järjestelyjä. Se muistuttaa takapuoli edellä puuhun nousemista. Mutta Wanhassa Oulussa siihen oli jo totuttu, eikä siihen enää kiinnitetä huomiota. Uuden Oulun uusien kuntien uudet käytännöt olivat taas niin kummallisia, etteivät Wanhan Oulun dementoituneet päättäjät ymmärrä niistä mitään.

Uuden Oulun hallinto on kummallista tilaajatuottajaroolileikkiä, joka työllistää johtavaa porukkaa rutkasti. Mutta mitä tilaamista vaatii peruskouluopetuksen järjestäminen? Muutaman ylimääräisen kallispalkkaisen virkamiehen valmistelemaan ”tilausta”, joka on jo etukäteen selvä. Pystyn huitaisemaan organisaation ohuemmaksi muutamalla miljoonalla eurolla. Säästyneet varat siirretään asiakaspalveluun, josta nyt yritetään leikata byrokraattien palkkaukseen – vähän kuin Kreikassa.

Nyt on viimein päätetty luopua tilaaja-tuottajamallista. Viime aikoina on noussut esiin kouluverkon suunnittelun ongelmat. Se vaatiikin tiukkaa ammattitaitoa, mitä tuntuu Oulusta nyt puuttuvan. Itse olin suunnittelemassa kymmenisen vuotta sitten Haukiputaan kouluverkkoa. Se on toteutunut sataprosenttisesti ammattiopistoa myöten. Tulos kestää kymmeniä vuosia. Kouluverkon suunnittelu on rankka prosessi, jossa pitää tuntea myös väestötieteelliset prosessit.

Uudistuksessa muokattiin työntekijöiden ”hyviä” käytäntöjä niin, että satelliittikuntien työntekijät käyvät ensin leimaamassa korttinsa Wanhassa Oulussa. Tuskin sen jälkeen he ovat päässeet entisiin työpisteisiinsä, kun jo tulee kahvitauko, vähän ajan jälkeen ruokatunti ja kohta iltapäiväkahvitunti. Sitten alkaakin olla jo kiire Ouluun leimaamaan kortti ulos töistä. Minun 100 000 euron palkkioon sisältyy se, että lopetan tämän turhan rallin. Jo parissa viikossa olen kuitannut asian kaupungille voitolliseksi.

Viime aikoina olen tavannut useita Haukiputaan kunnan työntekijöitä, jotka ovat joutuneet Wanhan Oulun rautakankibyrokratian syövereihin. He muistelevat kaiholla niitä aikoja Haukiputaan kunnassa, kun asiat hoidettiin nopeasti muutamassa tunnissa. Nyt Oulun rautakankibyrokratiassa saman asian hoitaminen vie kolme päivää. Mihin ovat unohtuneet ympäristökuntien hyvät käytännöt?

Paljon suuremmat säästöt saan aikaan valtiontaloudessa. Minun on ollut talousmiehenä täysin mahdotonta ymmärtää sitä, mistä taikurin hiasta on vedetty esiin valtionvarainministerit, joilla ei ole edes perustietoja talouselämän toimintaperiaatteista. Siinä mielessä yhdyn nobelisti Paul Krugmanin näkemykseen, ettei Olli Rehnin toimintatapa johda EU:n talouden elpymiseen.

Nyt eläkkeelle jääneenä voin kummastella seuraavia takavuosien talouspoliittisia linjauksia, jotka itse olisin valtiovarainministerinä tehnyt toisin. Mihin perustui satamajätkien sosiologiasta väitöskirjan tehneen Mauno Koiviston ja Suomen Pankin pääjohtajan Rolf Kullbergin linjaama kovan markan politiikka, jota täydensi valtionvarainministeri Erkki Liikasen täysin käsittämätön valtion velkaantuminen korkeasuhdanteen ylikuumenemisen aikana?

Sitten seurasikin vielä käsittämättömämpi kausi. Pääministeri Esko Aho oli varsinainen surullisen hahmon ritari, joka Ulf Sundqvistin lailla on jättänyt jälkeensä vain savuavia raunioita. Insinööri Iiro Viinanen oli valtionvarainministerinä täysi tolvana, kun antoi tuhansien terveiden yritysten mennä nurin ja ahneiden pankkihyeenoiden rikastua niiden raunioilla.

Seuraaja valtionvarainministerinä Jyrki Katainen oli umpikiero savolainen, jonka puheista vastuu siirtyy välittömästi kuulijalle. Yritin saada hänet vastuuseen Kuopion torilla kunnallisvaalien alla 2008 valtion kunnilta rosvoamasta kahdesta miljardista eurosta, mutta mies luikki tiehensä.

Nykyiselle valtionvarainministerille Jutta Urpilaiselle yritin opettaa keynesiläistä suhdannepolitiikkaa pari vuotta sitten Rukalla. Hän ei ymmärtänyt siitä mitään, mutta ilokseni maakuntajohtaja oli heti kärrryillä. Jos valtiontalous on tuollaisen ministerin käsissä, niin se ei tiedä mitään hyvää Pohjois-Suomen hyväksi.

Nykyinen hallitus on minun silmissäni kehä kolmosen hallitus, jonka kuriositeettina on pohjoisen ajokortiton liikenneministeri Merja Kylllönen. Terveisiä vaan Kutturasta!

Pyövelivaltio USA

Lapsuudessani luin amerikkalaisia sarjakuvia ja katsoin varsinkin piirrettyjä elokuvia. Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, että kyseessä oli ideologinen kasvatus. Amerikkalaisia on kasvatettu pienestä pitäen pelkäämään kaikkea, mikä ei ole valkoista eikä juutalais-kristillistä eikä porvarillista. Sellaisia vihollisiahan maailma on ollut aina pullollaan. Niinpä USA on ollut koko olemassaolonsa ajan sotajalalla muunlaisia ihmisiä ja lisäksi avaruusolioita vastaan.

Ensiksi tehtiin intiaanit vaarattomiksi tappamalla, tuhoamalla heidän elinkeinonsa ja varastamalla heidän maansa. Arvostetut intiaanipäälliköt ovat todenneet, että he pitivät aina tehdyistä sopimuksista kiinni, mutta valkoinen amerikkalainen ei koskaan. Muun muassa Istuva Härkä tapettiin aseettomana takaapäin, kun hän luotti valkoisen sanaan. Henkiin jääneet intiaanit survottiin elinkelvottomiin reservaatteihin, joita voi nykykielellä kutsua ghettoiksi tai keskitysleireiksi.

USA imi petollisen ahneutensa äidinmaidossaan Ison-Britannian anglosakseilta ja on käyttänyt sitä siitä lähtien menestyksellisesti. Esimerkiksi Iranissa vuonna 1953, kun demokraattisilla vaaleilla valittu pääministeri Mohammad Mossadeq, joka oli lisäksi erittäin suosittu, USAn ja Ison-Britannian yhteisellä vehkeilyllä syrjäytettiin šaahi Mohammad Reza Pahlavin diktatuurihallinnon hyväksi. Iso-Britannia sai silloin takaisin kaipaamansa öljyn, šaahi ylellisen elämänsä ja USA Iranin kansan ikuisen vihan, jota se pelkää vieläkin.

USA ja Britannia hyökkäsivät valheellisin perustein Irakiin vuonna 2003, kun väitettiin, että Saddam Husseinilla on joukkotuhoaseita. Mitään ei löytynyt, mutta saivatpahan USA ja Britannia maan öljyvarat hallintaansa. Nyt on Suomikin mukana Afganistanissa muka palauttamassa demokratiaa maahan, mutta vain sotalordit ovat hyötyneet tilanteesta. Mielestäni jenkit ja britit - tarkemmin sanottuna anglosaksit - ovat olleet Jumalan vitsaus nykyiselle ihmiskunnalle. He ovat tuhonneet lukuisia rauhallisia kulttuureja ja tuoneet tilalle sotaisan ja rahanahneen kulutusyhteiskunnan, joka lopulta tuhoaa koko maapallon. Suomen ei kannata liittyä NATOon ennen kuin siinä päätösvalta on muilla kuin USAlla tai Britannialla.

USA on tuhonnut samalla tavalla olosuhteet itselleen monessa muussa maassa: Korea, Kongo ja monet muut muhamettilaiset ja Etelä-Amerikan maat, joissa USA on toiminut härskisti. Se on aina tuhonnut demokraattisen hallinnon ja nostanut valtaan jonkun sikadiktaattorin, joka on pistänyt taskuihinsa miljardeja dollareita ja raivostuttanut siten oman kansansa. Kuuba on erityisen hyvä esimerkki, jota USA on boikotoinut vuodesta 1961 lähtien, kun Castro kansallisti amerikkalaisten espanjalaisilta rosvoamat plantaašit, lisäksi pankit, peli- ja huoraluolat ja lopetti huumekaupan. USA ei ajanut Kuubassa demokratiaa, koska oli yhdessä mafian kanssa tukenut rahanahnetta diktaattoria Batistaa, joka tapatti ainakin 20 000 tavallista kuubalaista diktatuurin vastustamisesta.

Ainoa USAn hyökkäyksen jäljiltä rauhallinen maa on Vietnam. Siellähän voittikin kansa, eikä USAn rahoittama diktaattori, kuten Nguyen Cao Ky, joka oli Hitlerin ihailija. Pohjois-Koreankin pelko USAta kohtaan on aito, vaikken vähimmässäkään määrin hyväksy sen sotilasdiktatuuria.

Erityisen ironinen päivämäärä on amerikkalaisittain 9/11, jolloin Al-Qaida tuhosi vuonna 2001 World Trade Centerin, jossa kuoli vajaa 3000 ihmistä. Mutta kymmenkertaisesti traagisempi juttu sattui samana päivänä vuonna 1973 Chilessä, jossa CIAn valmistelemassa sotilasvallankaappauksessa kuoli demokraattisesti valittu presidentti Salvador Allende ja katosi jäljettömiin 30 000 ihmistä. World Trade Centeriin liittyy lisäksi se tragedia, että pelastustöihin osallistuneet ihmiset sairastuttuaan rauniopölyistä, eivät ole saanut korvauksia eikä hoitoa USAssa, mutta sen sijaan Kuubassa.

USAn virhe maailmanpolitiikassa on aina ollut se, että jos ihmiset eivät ole olleet juutalais-kristillisiä ja porvareita, heidät on niputettu vihollisiin kuuluviksi, eikä heidän kanssaan ole haluttu neuvotella. Irakissa ja Afganistanissa ja monessa muussa maassa on käynnissä loputon sota. Afganistanissa annettiin sotalordien ryöstää koko maa ja Irakissa šiiojen terrorisoida muita ryhmiä. Asiassa ei ole mitään muuta logiikkaa kuin se, että USAn pitää päästä valvomaan maailman raaka-aine- ja pääomavaroja. Saddam Hussein ja Osama bin Laden olivat ennen USAn liittolaisia, kunnes käänsivät kelkkansa.

USA on niitä harvoja "sivistysvaltioita", joka ei hyväksy kansainvälistä oikeutta, vaan toimii edelleen lännenmiehen tavoin oman käden oikeudella. Se lähettää omat rynnäkköjoukkonsa mille puolelle maailmaa tahansa. Kuubassa sijaitsevassa Guantánamon tukikohdassa se on pitänyt lainvastaisesti ihmisiä jo kymmenen vuotta vangittuina ilman oikeudenkäyntiä.

Vasta oli tapaus, jossa Saksan kansalainen, jolla oli myös suomalaisia juuria, oli "loukannut" USA:n tekijänoikeuslakeja. Sillä hetkellä kaveri sattui asumaan Uudessa Seelannissa. Sehän ei haitannut USA:ta, vaan sinne lähetettiin helikopterilla rynnäkköporukka hakemaan miestä. Uusin tapaus on Edward Snowden, joka joutuu pakoilemaan USA:n vainoa Moskovan lentoasemalla paljastettuaan NSA:n harjoittaman maailmanlaajuisen tietoliikenneurkinnan. Tarvitseekokahan USA:kin oman "arabikeväänsä"? Tältä osin huomasin jo viisi vuotta sitten olleeni oikeassa, kun totesin, että USA:ssa voi ampua ihmisen kuoliaaksi joutumatta tuomituksi. Samoin NSA:n maailmanlaajuinen vakoilu on paljastunut, jota ennakoin jo silloin. Paljastukset näyttävät vain koko ajan laajenevan hämmästyttäviin mittoihin. Voiko mikään valtio olla USA:n kanssa samassa NATOn sotilasliitossa, kun maa on niin petollinen?

En anna paljon arvoa USA:n patentti- enkä tekijänoikeuksille, sillä niiden tarkoituksena on vain suojata yhdysvaltalaisten suurtuottajien etuoikeudet markkinoilla. Naurettava esimerkki ovat geenimuunnellut kasvit. Geenimuunteluahan tapahtuu luonnossakin! Monsanto-yhtiö on saanut mafiamaiset oikeudet vainota maanviljelijöitä, jotka eivät ole hyväksyneet sen geenimuunneltuja kasvilajikkeita. Erikoisin patentti on Applella: pyöreäkulmainen suorakaiteen muotoinen tablettikone. Sellaisiahan ne kaikki ovat! En ikimaailmassa osta yhtään Applen tuotetta. Ne nauttivat USA:ssa monopolisuojaa ja lisäksi niitä kaupittelevat kaikenmaailman hakkerit, jotka haluavat vain päästä koneellesi.

Suomessa on USAn uskollinen liittolainen Suomen Kuvalehti ja tietenkin kokoomus ja ruotsalainen kansanpuolue. Lehden päätoimittaja käy jatkuvaa ristiretkeä USAn ja myös natsi-Suomen hävittyjen sotien maineen puolesta, vaikka on vankkaa näyttöä siitä, että veljeily natsi-Saksan kanssa herätti Neuvostoliiton epäilyt Suomen aikeista. On täysin vaiettu aluevaihdosta Leningradin lähialueilta Repolaan ja Porajärveen.  Lehti ei ole julkaissut yhtään minun asioita kritisoivaa kirjoitusta.

Vielä muutama vuosi sitten mainittu päätoimittaja ylisti Euroopan ja Yhdysvaltojen yhteisiä kristillisiä ja kapitalistisia arvoja. Mutta viimeisimmässä numerossa jo hämmästellään sitä, että USA ei tee eroa ystävien ja vihollisten välillä vakoillessaan kaikkia omien etujensa vuoksi. Siksi varoitan Euroopan Unionia tekemästä vapaakauppasopimusta USA:n kanssa, sillä sitä maa tulkitsisi kuitenkin vain omaksi edukseen, kuten vastaavalle sopimukselle Meksikon kanssa on käynyt.

Ennen pidettiin sosialistisia valtioita rautaesiripun takaisina valtioina siitä syystä, että niissä oli kielletty mielipiteenvapaus. Ihmiset, jotka paljastivat asioita näiden valtioiden raaoista toimintatavoista, saivat osakseen julmia tuomioita. Nykyään näyttää siltä, että USA on omaksunut samat menetelmät. Sellaiset ihmiset kuin Julian Assange, Bradley Manning ja Edward Snowden, jotka ovat paljastaneet tosiasioita USAn raakalaismaisesta toiminnasta maailmalla, mikä on verrattavissa natsien toimintaan, ovat vaarassa joutua USAssa epäinhimillisiin tuomioihin puolustaessaan ilmaisuvapautta. Maailmalla heitä pidetään tiedonvapauden sankareina. Jos kansainvälinen Haagin oikeus voisi vapaasti päättää, suurin osa USAn presidenteistä nykyinen Barack Obama mukaan lukien istuisivat syytettyjen penkillä, eivätkä Oslossa Nobelin rauhanpalkinnon saajina.