Konsulttilupaus

Filosofi Pekka Himasen innoittamana tarjoan konsulttipalvelua pitkäaikaisena talous- ja hallintomiehenä laittamaan viidessä vuodessa kuntoon sekä Oulun kaupungin hallinnon että Suomen valtion talouden. Ei tule viideltä vuodelta kalliiksi, jos perin Oulun kaupungilta 100 000 euroa ja Suomen valtiolta 600 000 euroa.

Olen tuskalla katsonut Uuden Oulun hallinnon järjestelyjä. Se muistuttaa takapuoli edellä puuhun nousemista. Mutta Wanhassa Oulussa siihen oli jo totuttu, eikä siihen enää kiinnitetä huomiota. Uuden Oulun uusien kuntien uudet käytännöt olivat taas niin kummallisia, etteivät Wanhan Oulun dementoituneet päättäjät ymmärrä niistä mitään.

Uuden Oulun hallinto on kummallista tilaajatuottajaroolileikkiä, joka työllistää johtavaa porukkaa rutkasti. Mutta mitä tilaamista vaatii peruskouluopetuksen järjestäminen? Muutaman ylimääräisen kallispalkkaisen virkamiehen valmistelemaan ”tilausta”, joka on jo etukäteen selvä. Pystyn huitaisemaan organisaation ohuemmaksi muutamalla miljoonalla eurolla. Säästyneet varat siirretään asiakaspalveluun, josta nyt yritetään leikata byrokraattien palkkaukseen – vähän kuin Kreikassa.

Nyt on viimein päätetty luopua tilaaja-tuottajamallista. Viime aikoina on noussut esiin kouluverkon suunnittelun ongelmat. Se vaatiikin tiukkaa ammattitaitoa, mitä tuntuu Oulusta nyt puuttuvan. Itse olin suunnittelemassa kymmenisen vuotta sitten Haukiputaan kouluverkkoa. Se on toteutunut sataprosenttisesti ammattiopistoa myöten. Tulos kestää kymmeniä vuosia. Kouluverkon suunnittelu on rankka prosessi, jossa pitää tuntea myös väestötieteelliset prosessit.

Uudistuksessa muokattiin työntekijöiden ”hyviä” käytäntöjä niin, että satelliittikuntien työntekijät käyvät ensin leimaamassa korttinsa Wanhassa Oulussa. Tuskin sen jälkeen he ovat päässeet entisiin työpisteisiinsä, kun jo tulee kahvitauko, vähän ajan jälkeen ruokatunti ja kohta iltapäiväkahvitunti. Sitten alkaakin olla jo kiire Ouluun leimaamaan kortti ulos töistä. Minun 100 000 euron palkkioon sisältyy se, että lopetan tämän turhan rallin. Jo parissa viikossa olen kuitannut asian kaupungille voitolliseksi.

Viime aikoina olen tavannut useita Haukiputaan kunnan työntekijöitä, jotka ovat joutuneet Wanhan Oulun rautakankibyrokratian syövereihin. He muistelevat kaiholla niitä aikoja Haukiputaan kunnassa, kun asiat hoidettiin nopeasti muutamassa tunnissa. Nyt Oulun rautakankibyrokratiassa saman asian hoitaminen vie kolme päivää. Mihin ovat unohtuneet ympäristökuntien hyvät käytännöt?

Paljon suuremmat säästöt saan aikaan valtiontaloudessa. Minun on ollut talousmiehenä täysin mahdotonta ymmärtää sitä, mistä taikurin hiasta on vedetty esiin valtionvarainministerit, joilla ei ole edes perustietoja talouselämän toimintaperiaatteista. Siinä mielessä yhdyn nobelisti Paul Krugmanin näkemykseen, ettei Olli Rehnin toimintatapa johda EU:n talouden elpymiseen.

Nyt eläkkeelle jääneenä voin kummastella seuraavia takavuosien talouspoliittisia linjauksia, jotka itse olisin valtiovarainministerinä tehnyt toisin. Mihin perustui satamajätkien sosiologiasta väitöskirjan tehneen Mauno Koiviston ja Suomen Pankin pääjohtajan Rolf Kullbergin linjaama kovan markan politiikka, jota täydensi valtionvarainministeri Erkki Liikasen täysin käsittämätön valtion velkaantuminen korkeasuhdanteen ylikuumenemisen aikana?

Sitten seurasikin vielä käsittämättömämpi kausi. Pääministeri Esko Aho oli varsinainen surullisen hahmon ritari, joka Ulf Sundqvistin lailla on jättänyt jälkeensä vain savuavia raunioita. Insinööri Iiro Viinanen oli valtionvarainministerinä täysi tolvana, kun antoi tuhansien terveiden yritysten mennä nurin ja ahneiden pankkihyeenoiden rikastua niiden raunioilla.

Seuraaja valtionvarainministerinä Jyrki Katainen oli umpikiero savolainen, jonka puheista vastuu siirtyy välittömästi kuulijalle. Yritin saada hänet vastuuseen Kuopion torilla kunnallisvaalien alla 2008 valtion kunnilta rosvoamasta kahdesta miljardista eurosta, mutta mies luikki tiehensä.

Nykyiselle valtionvarainministerille Jutta Urpilaiselle yritin opettaa keynesiläistä suhdannepolitiikkaa pari vuotta sitten Rukalla. Hän ei ymmärtänyt siitä mitään, mutta ilokseni maakuntajohtaja oli heti kärrryillä. Jos valtiontalous on tuollaisen ministerin käsissä, niin se ei tiedä mitään hyvää Pohjois-Suomen hyväksi.

Nykyinen hallitus on minun silmissäni kehä kolmosen hallitus, jonka kuriositeettina on pohjoisen ajokortiton liikenneministeri Merja Kylllönen. Terveisiä vaan Kutturasta!