Suomen
ja viron kielet rupesivat erottautumaan toisistaan noin tuhat vuotta
sitten. Viron ääntäminen muistuttaa eniten Varsinais-Suomen
murteita sanantypistyksineen, mutta sanojen taivutus itämurteita
leveine diftongeineen. Kielten eroihin on sen jälkeen vaikuttanut
eniten se, että suomi joutui ruotsin kielen vaikutukseen, mutta viro
saksan ja myöhemmin venäjän kielen vaikutukseen. Nykyinen viron
kielen oikeinkirjoitus vaikuttaa saksan ohella paljolti venäjän
kielen translitteraatiolta, jossa viron õ korvaa venäjän ы:n.
Nyt sekä
Suomi että Viro ovat vapautuneet siirtomaaherruudesta, mutta niiden
jäljet näkyvät molemmissa kielissä. Suomessa Ruotsin
siirtomaaherruuden jäljet näkyvät vielä myös ruotsin kielen
ylivahvassa asemassa. Kun Suomesta tuli vuoden 1809 jälkeen Venäjän
autonominen suuriruhtinaskunta, kesti vielä lähes 60 vuotta, ennen
kuin ensimmäiset vaiheet itsenäisen valtion suuntaan saatiin.
Niihin kuuluvat suomen kielen virallinen asema, kansakoululaitos,
kunnallishallinto ja oma raha markka.
Sen
jälkeen käytiinkin vielä toiset 60 vuotta taistelua
demokraattiseen valtioon siirtymiseen, missä poistettiin aateliston
valta, saavutettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ensimmäisenä
Euroopassa ja toisena koko maailmassa ja lopulta kumottiin
torpparilaitos kansalaissodan jälkeen.
Nyt
olisi kolmannen muutoksen aika. Ruotsin kielellä on Suomessa
edelleen suhteeton valta, mikä näkyy kaikessa. Se johtuu paljolti
siitä, että ruotsalaisten siirtomaaherrojen jälkeläisillä on
vieläkin suuri valta Suomen talouselämässä. Ruotsi on edelleen
toinen virallinen kieli Suomessa, vaikka suomella ei ole samaa asemaa
Ruotsissa. Kuitenkin väestöön suhteutettuna Ruotsissa on enemmän
suomenkielisiä kuin Suomessa ruotsinkielisiä. Omalla
paikkakunnallani ruotsi on vasta viidentenä suomen, venäjän,
englannin, viron ja saamen jälkeen.
Pohjois-Ruotsi
eli Norrbotten on säälittävä tapaus, miten siellä kävi suomen
kielelle vuoden 1809 jälkeen, johon asti se oli samanlainen maakunta
kuin Suomi Ruotsin valtakunnassa. Fasismin aikaan suomen kielen
puhuminenkin kiellettiin kouluissa opettamisesta puhumattakaan ja
niin kieli kutistui ”meänkielen” sekakieleksi. Samassa asemassa
olisi nyt Suomessakin suomen kieli, jos oltaisiin edelleen Ruotsin
vallan alla.
Viron
kieli kehittyi saksalaisen ja myöhemmin venäläisen vaikutuksen
alla toiseen suuntaan. Jos katsoo tilannetta kantasuomen
näkökulmasta, niin suomen kieli on säästynyt pahoilta
svetisismeiltä eli köykäisen ruotsin kielen rakenteilta, mutta
viroa ovat germanistiset rakenteet runnelleet ikävävästi.
Ilmaisut, jotka saksassa ja ruotsissa vaikuttavat käyttökelpoisilta,
muuttuvat naurettaviksi kantasuomalaisissa kielissä.
Esimerkiksi
'pukeutua' on 'ennast riidesse panna' (= ”itsensä vaatteisiin
panna” < sich anziehen) ja 'näyttää jltakin' on 'välja näha'
(= ”ulos nähdä” < aussehen). Sitten on vielä saksaa
matkivia sanoja, jotka ovat varmaan virolaisillekin hankalia, esim.
'klassitsistlik' = 'klassinen', jossa pääte -lik tulee saksan
-lich:stä, vaikkei sitä tässä yhteydessä saksassa käytetäkään.
Toisaalta
virossa on nokkelasti käytetty kantasuomen mahdollisuuksia
tilanteissa, joissa suomessa käytetään kömpelömpiä ilmauksia.
Meille ei tuota vaikeuksia ymmärtää, mitä sanat suvi – suvila –
suvitaja tarkoittavat, vaikka meillä on sanat kesä – kesämökki
– kesälomailija. Mutta näppärimpiä sanoja virossa on 'juuksur',
jonka pitäisi olla suomeksi 'hiuksuri'. Meille on sen sijaan tullut
siirtomaavallan kautta kömpelö sanahirviö 'parturi-kampaamo'.
Siellähän ei juuri keneltäkään ajeta partaa eikä naiset mene
pelkästään hiuksiaan kampauttamaan. Ehdotankin, että suomessa
otetaan käyttöön sana 'hiuksuri'. Se liike, joka ensimmäisenä
ottaa tämän sanan käyttöön, saa minusta uskollisen tukijan.
Ilmansuunnat
ja niihin liittyvät maantieteelliset paikannimet vaihtelevat
suomessa ja virossa. Ilmansuunnissa etelä ja lounas ovat vaihtaneet
paikkaa suomessa ja virossa. Jos lounaalla tarkoitetaan keskipäivällä
syötävää ateriaa, niin viron kieli on oikeassa. Sama koskee
Itämerta, joka viroksi on aivan oikein Länsimeri, koska se on maan
länsipuolella. Niin sen pitäisi olla Suomessakin, koska meri ei
missään nimessä ole Suomen itäpuolella. Tässäkin näkyy Ruotsin
siirtomaaherruus. Siksi ehdotankin Itämeren nimen muuttamista
Länsimereksi. On sentään joku tolkku ollut, kun Österbottenia ei
ole käännetty suomeksi Itäpohjanmaaksi. Kuitenkin Vaasan
ruotsinkielinen rannikkoseutu komeilee nimellä Österbotten, joka
nykyään on suomennettu Pohjanmaaksi. Perinteinen Pohjanmaa sisältää
nykyiset maakunnat Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja
Etelä-Pohjanmaa.
Suomen
kielen puhdistamista ruotsin vaikutuksista tärkeämpi asia on
kuitenkin se, että Suomessa olisi vain yksi virallinen kieli eli
suomi, kuten Ruotsissa on ruotsi. Se tarkoittaa sitä, että
virkamiehiltä poistuu ruotsin kielen pakollinen tutkinto. Mutta
kuten Ruotsissa on, paikallisesti muunkielisillä asukkailla, jos
heitä on enemmistö tai merkittävä määrä, palveluja tulisi
tarjota myös heidän äidinkielellään. Käytännössä se
tarkoittaisi sitä, että pohjoisessa tarjotaan palveluja saamen
kielellä, länsi- ja etelärannikolla ruotsin kielellä ja itärajan
kunnissa venäjän kielellä.
