Uskonnoton valtio

Katsottuani ohjelman Israelin uudet haasteet, jossa haastatellut palestiinalaiset sanoivat, että he tulisivat juutalaisten kanssa toimeen, elleivät sionistit olisi julistaneet Israelia nimenomaan juutalaiseksi valtioksi, päädyin näkemykseen, että kaikissa valtioissa, jotka julistautuvat yhden uskonnon valtioksi, sisäisten ongelmien syy on juuri tämä yhden uskonnon ylivalta.

Kun seuraa esimerkiksi juutalaisen uskonnon synty- ja kehityshistoriaa, niin sionistien pyrkimys juutalaisen valtion perustamiseen tuntuu ymmärrettävällä. Varsinaisesta juutalaisesta uskonnosta ei voida puhua ennen juutalaisten joutumista Babylonian vankeuteen 2 600 vuotta sitten. Nähdäkseni israelilaiset omaksuivat monoteistisen uskonsa Egyptissä farao Ekhnatonin aikana 3 300 vuotta sitten, mutta sen jälkeenkään heidän elämänsä ei poikennut paljon ympäristökansojen elämästä. Jos ajatellaan vaikkapa kuningas Salomonia, hänen elämänsä oli lähes samanlaista kuin esimerkiksi islamilaisen Ibn Saudin, jolla oli lähes sata vaimoa ja useita satoja lapsia.

Vasta Babyloniassa juutalainen uskonto sai nykyisen muotonsa, johon kuuluu luvatun maan käsite ja poikkeuksellisen vahva uskonnollisuus. Se piti itse asiassa Israelin kansan henkisesti koossa ja on pitänyt seuraavat 2 600 vuotta erilaisissa historian myllerryksissä. Sen sijaan on käsittämätöntä, että täysin ulkopuoliset maat ovat ruvenneet pitämään Raamattua Jumalan eli Jahven sanana, vaikka teos palveli alun alkaen juutalaisten identiteetin koossapitämistä. Vanhan testamentin monet ydinosat on suoraan kopioitu ja osin huonosti käännetty sumerilaisesta Gilgameš-eepoksesta.

Lopullisen innoituksensa oman juutalaisvaltion perustamisesta sionistit saivat Natsi-Saksan opetuksessa. Natsithan loivat Saksaan aivan oman ideologiansa, joka perustui suorastaan huuruisiin käsityksiin ”arjalaisen” rodun ylemmyydestä ja kunniakkaasta historiasta. Sionistit ovat soveltaneet sitä sujuvasti omaan oppiinsa, arjalaisten tilalle ovat vain tulleet juutalaiset. Luvatun maan ideologiaan perustuen sionistit ajoivat palestiinalaiset kodeistaan ja veivät heidän maansa. Nyky-Israelissa palestiinalaisten asema on sama kuin juutalaisten Natsi-Saksassa. Heidät on ahdettu ghettoihin, joissa on erittäin vaikeaa hankkia elantonsa. Palestiinalaisia pidätetään ja tapetaan pienimmästäkin syystä.

Itse asiassa Israelin vaaltion kohtalo näyttää olevan sama kuin minkä muun tahansa yliuskonnollisen valtion. Yhä suurempi osa uskovaisista on "oikeaoppisia" juutalaisia, mikä tarkoittaa, ettää heistä tulee yhteiskunnan elättejä. Jo lähes kolmasosa väestöstä on tällaisia hurmosuskovaisia syöttiläitä. Näinhän tilanne oli myös Tiibetissä, minkä vuoksi Kiinan oli helppo valloittaa Tiibet ja alistaa se imperialistisen ryöstön alaiseksi.

Tässä yhteydessä julistan, ettei millään maalla ole oikeutta alistaa muita kansallisuuksia. Se koskee tiibettiläisiä ja uiguureja, mutta ennen kaikkea kurdeja. Kurdistan on epäoikeudenmukaisesti jaettu monen valtion alueelle (Turkki. Iran, Irak ja Syyria). Saa siinä Yhdistyneet Kansakunnat hurskastella kansojen itsemääräämisoikeudella, jos 30-miljoonainen kansa jätetään heitteille!

Haluan laajentaa aiheen käsittelyn yleismaailmalliseksi. Rooman valtakunta oli uskonnollisesti erittäin vapaamielinen, mutta kristityt ovat pitäneet yllä myyttiä kristittyjen vainoista. Todellisuudessa vainot alkoivat vasta, kun kristityt saivat vallan Roomassa, sitten muualla Euroopassa ja lopulta ympäri maailmaa. Kristityt ovat vainonneet kaikkia muita kulttuureja ja pyrkineet hävittämään ne juuriaan myöten.

Ensimmäisiä hävityksen kohteita oli antiikin ajan kuuluisin Aleksandrian kirjasto. Onneksi islamilaiset pystyivät pelastamaan osan sen aarteista. Sitten seurasi runsaan tuhannen vuoden pimeä jakso, jona aikana antiikin aikana kehitetyt tieteet eivät edenneet mihinkään. Joka puolella maailmaa kristityt tuhosivat kaikki kulttuurin aikaansaannokset. Nyt vähitellen on päästy selville esimerkiksi intiaanikulttuurien huomattavista saavutuksista, joita kristittyjen kulttuuri ei vieläkään ole kaikilta osin pystynyt ylittämään. Pidän mayojen 20-järjestelmään perustuvaa laskemista parempana kuin omaamme 10-järjestelmää. Siihen perustuva ajanmittaus on tarkempi kuin omamme.

Suomalaisena suren tietysti sitä, että kristitty Ruotsi valloitti miekalla kalevalaisen Suomen. Kalevalainen Suomi oli erittäin luonnonläheinen, jossa ihmiset kunnioittivat suuresti luontoa ja elivät sopusoinnussa sen kanssa. Myös tasa-arvoajattelu oli jo silloin olemassa. Suomen kielessä ei nimetä asioita maskuliinisiksi, feminiinisiksi tai neutraaleiksi, mikä on tyypillistä indoeurooppalaisille kielille. Sellainen luokittelu johtaa luonnostaan siihen, että ihmisiä ruvetaan arvioimaan sukupuolen tai yhteiskunnallisen aseman mukaan. Äärimmäinen esimerkki tästä on hindu-uskoinen Intia, jonka kastijärjestelmä on itse asiassa islamistista tuontitavaraa khanien ajalta.

Vielä nykyaikana on olemassa lukuisa määrä valtioita, jotka rakentuvat yhden uskonnon pohjalle, mikä oikeuttaa vainoamaan muita. Mutta vallitseeko yhdessäkään yhden määräävän uskonnon maassa yhteiskunnallinen rauha? Missään tapauksessa ei voi, sillä ei kai muun uskoiset halua alistua jonkun huurupäisen uskonnon valta-asemaan. Israelin ohella tällaisia maita ovat Egypti, koko Lähi-itä, suuri osa Afrikkaa, Intian niemimaa ja Kiina. Erityisen törkeää on Kiinan pyrkimys tuhota koko Tiibetin buddhalainen kansa.

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei yksikään uskonto koko historian aikana ole saanut ihmisessä aikaan järkevää käyttäytymistä. Se johtuu siitä, että kaikki uskonnot kuvittelevat olevansa oikeassa sellaisilla perusteilla, joita ei voi mitenkään todeksi osoittaa. Vasta tieteellinen humanismi saavutettuaan vähitellen jalansijaa uskontojen keskuudessa, on pystynyt muuttamaan asenteita. Kun siihen vielä yhdistetään kalevalainen kunnioitus luontoa kohtaan, niin ihmiskunnalla on toivoa pelastua.

Puhuttaessa yleismaailmallisista ihmisoikeuksista niihin pitäisi ehdottomasti lisätä, ettei yhdelläkään valtiolla saisi olla virallista valtionuskontoa. Periaatteessa Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on tällainen valtio, mutta käytännössä siellä vallitsee varsin ahdasmielinen ja taantumuksellinen kristinusko. Suomessa toivoisin kyllä, että kalevalainen uskonto syrjäyttäisi vähitellen juutalaisperäisen uskonnon. Siinä ei olisi niinkään oleellista uskominen mihinkään henkiolentoihin, vaan luonnon ja ihmisten vapaan valinnan arvostaminen.

Joissakin islamilaisissa valtioissa (Tunisia, Egypti) on viime aikoina näkynyt lievää pyrkimystä sekularisoida valtionhallinto. Näkemykseni islamista on se, että se edelleen nojaa paimentolaiseen heimokulttuuriin, jossa klaanijohtaja on ehdoton valtias. Sellaiselta pohjalta ei koskaan voi syntyä aitoa demokratiaa. Uskonnolliset ja klaaniedut on painettava taka-alalle, jos mielitään päästä ihmisten tasa-arvoon ja mielipiteenvapauteen.