Euroopan Unionissa on noussut poliittisen palloilun asemaan Kreikan velan hoito. Itse asiassa asukasta kohti laskettuna se ei ole kovin paljon isompi kuin Suomen. Silti Suomen perussuomalaiset ovat nousseet jyrkimmin vastustamaan Kreikan ongelman ratkaisua. He ilmeisesti aistivat, että tuli palaa jo oman takamuksen alla.
Taloustieteellisen koulutuksen saaneena sanon, että pääosiltaan tämä poliittinen pallottelu on talousharrastelijoitten, eli päätoimenaan politiikkaa harjoittavien puuhaa. Järkevimmän eli siis lähinnä omaa kantaani olevan kannanoton olen kuullut Aalto-yliopiston professorilta Sixten Korkmanilta. EU:n, EKP:n ja epäröiden IMF:n uusin tarjous ei ratkaise Kreikan ongelmaa sen kummemmin kuin Kreikan eroaminenkaan eurosta. Järkevin tapa on selvän talousohjelman lisäksi velkojen uudelleenjärjestely, mikä tarkoittaa velkojen osittaista leikkaamista.
Aikoinaan mahtava Rooman valtakuntakin kukistui ylisuurten velkojen vuoksi. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aloittajavaltio Saksa, joka on toiminut päällepäsmärinä nykyisessä Kreikan kriisissä Suomen hännystellessä, sai toisen maailmansodan jälkeen 60 prosenttia veloistaan anteeksi maksamatta esimerkiksi Kreikalle ja Suomelle minkäänlaisia tuhokorvauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti