Olen lukenut jo 45 vuotta säännöllisesti Suomen Kuvalehteä. Se on kerännyt piiriinsä aina kulloinkin merkittävimmät porvarilliset ideologit esittelemään ajankohtaisia näkemyksiään. Kypäräpappi Tapani Ruokasen vaihtuminen liberaaliporvari Ville Pernaahan on vain kosmeettinen muutos. Naurettava uskonnollinen papatus on jäänyt vähemmälle.
Sotamuistelot ovat SK:n perintöaineistoa. Sotarikoksiin syyllistyneiden natsien muistoa pyritään puhdistamaan. Siinä olisikin paljon puhdistamista! Mitä rikoksia kukin on tehnyt? Mitä ovat nämä sotaveteraani- ja lottasäätiöt, joilla on suuret omaisuudet? Veteraaneille ja lotille viedään jouluna kahvipaketti, mutta säätiöiden ylläpitäjät viettävät varoilla yltäkylläistä elämää. Nämä säätiöt pitäisi ottaa valtion haltuun. Sota-aikana kansalta kerättiin kaikki kulta muka aseiden hankkimiseen. Siihen tarkoitukseen varoja ei kuitenkaan käytetty. Kenen hallussa ne nyt ovat?
Sitten tähän päivään. Julkinen joukkoliikenne ja muut julkiset palvelut ovat jatkuvasti lehden kolumnistien hampaissa. Aloitetaan linja-autoliikenteestä. Ketkä ovat siitä hyötyneet, kun skotlantilainen miljardööri Brian Souter otti haltuunsa pitkiä linjoja lähinnä Helsingistä muutamiin suurimpiin kaupunkeihin? Suomalainen Koiviston Auto, jonka omistavat Toivo Tommolan jälkeläiset, osti Pohjois-Suomesta lähes kaikki perheyritykset.
Näiden jäljiltä linja-autoliikenne on lähes sekasortoisessa tilanteessa, mihin Euroopan Unioni ja Suomen bobrikovilaiset hännystelijäviranomaiset ovat sen pakottaneet. Tilanteesta Helsingin ulkopuolella ei hyödy juuri kukaan. Valtion Rautateitä ajetaan parhaillaan samaan tilanteeseen. Myös lentoliikenne on joutunut sekasortoon.
Saattaa olla niin, että tähän etelä-pohjoinenluokkataisteluun liittyy vielä Kittilän kunnan tekemät Levi-tunturin hiihtohissipäätökset. Tosiasiahan tänään on se, että muu Suomi maksaa Helsingin seudun ongelmista.
Suomen Kuvalehden säännöllinen räksyttäjä Kustaa Hulkko vertaa Suomen taksiliikennettä Neuvostoliittoon. Siinä onkin sama turvallisuus, päinvastoin kuin Tallinnassa tai Tukholmassa. Tukholmassa en ole päässyt taksilla perille ja Tallinnassa sietää varoa huijaritakseja. Hulkko hurskastelee, että haja-asutusalueella taksikuljetukset jotenkin hoidetaan. Hurskasteluksi kaikki muukin on jäänyt.
Suomen Kuvalehdessä on vielä kaksi porvarillista propagandistia, jotka ansaitsevat tulla mainituiksi: Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen. Soininvaara ratsastaa Tampereen ja Helsingin välille rakennettavilla betonisilla termiittikeoilla, joihin ihmiset pitäisi ahdistaa. Vihreitten kannatus onkin suurinta Helsingissä, jossa ihmiset ovat ahdistuneita ahtauden ja luonnon puutteen vuoksi. Täällä pohjoisessa ei tarvitse kuin astua ovesta ulos ja on jo keskellä puhdasta luontoa. Täällä taistellaan työpaikkojen vuoksi, mihin tarvitaan myös uutta ydinvoimaa.
Ennen naureskeltiin Uppsalan taloustieteilijöille. Itse olen Oulun yliopiston taloustieteilijöitä. Juhana Vartiainen on opiskellut Ruotsissa ja pääsi Suomessa Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen johtajaksi. Millähän ansioilla, sillä hänen juttunsa Suomen Kuvalehdessä ovat yhden ja saman toistoa? Suomen kilpailukyky paranee työläisten palkkoja polkemalla. Sehän ei pidä paikkaansa tilanteessa, jossa kotimainen kysyntä pitää kansantaloutta yllä. Kansainvälistä kysyntää saadaan aikaan vain tuotekehittelyllä ja tuotteiden laatutasoa nostamalla. Sen osoittavat mm. Kone Oy ja Vaisala Oy. Suomessa on nyt pyrkimystä vain bulkkitavaratuotannon lisäämiseen, mikä on kansantalouden ja työllisyyden kannalta riittämätöntä.
Yhteenvetona Suomen Kuvalehden edustamasta talouslinjasta esitän, että porvariston pyrkimyksenä on ihmisten epävarmuuden ja sekasorron lisääminen. Sillä saadaan aikaan riistokapitalistien toivomaa halpaa työvoimaa. Soininvaara vielä vahvistaa marxilaista talousnäkemystä, että kapitalistien pyrkimyksenä on tuotantovoimien - siis myös työvoiman - keskittäminen suuriin yksiköihin ja pääomien kasaantuminen harvoihin käsiin. Jo tällä hetkellä yksi prosentti maailman kapitalisteista omistaa puolet pääomista. Mitä siitä on hyötyä, kun maailmanlaajuinen lama on jatkunut jo kahdeksan vuotta?
- - -
On ruvennut tuntumaan siltä, että käyn kummallista keskustelua Suomen Kuvalehden kanssa. Juttuni eivät ole yleensä lehteen kelvanneet, mutta kun olen kirjoittanut lehden linjauksista blogijutun, niin lehdestä yllättäen löytyy ikään kuin kommentti siihen.
Uusimmassa numerossa 19/2016 Matti Simulan juttu vaikuttaa juuri sellaiselta.
Sehän selkeä ero meillä on, että minä edustan marxilaiseen sosialismiin perustuvaa sosiaalista markkinataloutta, mutta lehti liberaaliporvarillista vapaata markkinataloutta. Näkemyksiäni on turha yrittää vääntää vitsiksi neuvostoaikaisesta komentotaloudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti