Porvarillinen aatemaailma on jakaantunut kahteen vastakkaiseen leiriin: uusliberalismia kannattavaan elitismiin ja 1930-luvun fasistisiin ajatuksiin pohjautuvaan populismiin.
Vapaa markkinatalous eli ensimmäistä kukoistuskauttaan 1850-luvun puolivälin jälkeen, kun Englanti vielä suvereenisti hallitsi maailmankauppaa. Yhdysvallat oli jo vahvassa nousussa ja vuonna 1875 maailmankauppa joutui kriisiin, kun Englanti ei enää pystynyt vastaamaan Yhdysvaltojen haasteeseen. Tullisuoja eli protektionismi alkoi vallata alaa. Samalla kansalliskiihkoisuus kasvoi.
Vuonna 1914 oltiin jo siinä tilanteessa, että kansalliskiihko ylitti sodan rajan ja alkoi ensimmäinen maailmansota. Sen rauhansopimuksessa asetetut sotakorvaukset olivat osasyy toiseen maailmansotaan. Lokakuussa (24. päivä) 1929 Wall Streetin pörssiromahdus käynnisti uuden maailmanlaajuisen laman, joka taas johti kiihkonationalismin nousuun ja sitä tietä toiseen maailmansotaan.
Porvarilliset aatteet elitismistä ja populismista näyttävät elävän tiettyä yhteiselämää eli symbioosia, jotka ruokkivat toisiaan. Elitismi edustaa periaatteessa maailmanrauhaa rakastavaa vapaata markkinataloutta. Yksinkertaisessa ajattelussaan se kuvittelee, että kun kapitalistit ja muut rikkaat saavat kaikessa rauhassa rikastua, niin maailmassa on kaikki hyvin.
Mutta kun ahneudella ei ole loppua. Rikkaat haluavat rikastua enemmän kuin maailmassa on varallisuutta. Siitä seuraa vääjäämättä talouskuplan puhkeaminen. Viimeksi näin kävi amerikkalaisen Lehman Brothersin vipurahoituskuplan puhkeamisessa vuonna 2008. Sitä krapulaa kärsitään Suomessakin vielä nykyään.
Elitistinen porvarillinen politiikka lähtee siitä, että talouden nousua edistetään antamalla kapitalisteille ja muille rikkaille mahdollisimman paljon vero- ym. etuja. Ne eivät ole auttaneet vähääkään, vaan kyyniset ulkomaiset sijoittajat ovat vieneet tyynesti voittonsa turvaan veroparatiiseihin. Nyt Suomen elitistinen porvarihallitus epätoivossaan panee kaupaksi lähes kaiken kansallisomaisuuden. Terveyspalveluista tehdään pelkkää markkinatavaraa.
Populistinen porvarillinen aate näkee köyhtyneet pienyrittäjät ja työläiset kyllä uhreina, mutta eivät rikkaiden kapitalistien, vaan ahtaasti kansallisesta näkökulmasta "muiden" aiheuttamaksi. Natsi-Saksassa he olivat juutalaisia. Viha kohdistui viattomiin juutalaisiin, vaikka vaikuttavat juutalaiset kuuluivat Rotschildin sukuun, joka edelleen omistaa lähes puolet pankkimaailman pääomasta. Nykyisessä nationalismissa syyllisiä ovat lähi-idän muslimipakolaiset, koska he vievät suomalaisilta työttömiltä työt ja naiset. Aatteellinen ajattelu ei yllä sen kauemmas. Rahanahne kapitalisti on jo puolijumala.
Elitistisen ja populistisen porvariaatteen yhdistyminen ilmenee mielenkiintoisella tavalla perussuomalaisten puheenjohtajassa Timo Soinissa. Puolustaessaan elitistiporvareiden soteratkaisua hän vetosi köyhiin suomalaisiin, joilla ei ole varaa yksityisiin terveyspalveluihin. Sote-uudistuksen jälkeen köyhätkin voivat selailla paksusta terveyskatalogista itselleen sopivan palvelun ja kävellä tyynenä sisään murehtimatta kustannuksista. Orwellilaista kaksoisajattelua!
Meidän ateistiseen ja humanistiseen tieteelliseen marxilaiseen sosialismiin tukeutuvien ei kannata mennä mukaan tuohon porvarilliseen uskonnollistaustaiseen huuhaa-ajatteluun. Me marxilaiset taloustieteilijät kannatamme kansainvälistä kaupankäyntiä, joka perustuu maiden luontaiseen kustannusetuun ja riittäviin luonnonvaroihin. Sen sijaan vastustamme riistokapitalistien harjoittamaa työvoiman ja luonnonvarojen riistoa alikehittyneissä maissa.
USA:n nykyinen presidentti Donald Trump ja Turkin presidentti Tayyip Recep Erdoğan edustavat NATO:n arvoja. Mihin väliin Suomi siinä enää sopii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti