Diplomaattikoulutuksen saaneena voisin toimia maailmalla rauhanlähettiläänä. Ainoa ehto olisi se, ettei se tapahtuisi rahamaailman ehdoilla.
Maailmalla käydään nyt sotaa monella tasolla. Aseistettuja sotia käydään alueilla, jotka ovat alunperin keinotekoisesti muodostettuja. Etniset ristiriidat ovat etualalla. Ongelmia ei pystytä käsittelemään poliittisella tasolla, koska valtaa pitävä taho ei halua luopua omasta vallastaan eikä lisätä muiden päätäntävaltaa. Kurdit ovat merkittävin tällainen sorron kohde etenkin Turkissa.
Venäjän ja Ukrainan välinen ristiriita luotiin jo Neuvostoliiton aikana. Samoin Kaukasian alueen selkkausten tausta. Neuvostoliiton hajottua Venäjä on joutunut jatkuvasti puolustuskannalle, koska pitää edelleen oikeutettuna vanhaa Neuvostoliiton aikaista valtaa tietyille alueille. En vähimmässäkään määrin usko sitä, että Suomi, Baltian ja Itä-Euroopan maat kuuluisivat siihen.
Yhdysvaltojen ja Euroopan asennoituminen Jugoslavian, mutta etenkin Serbian hajottamiseen on ollut niin kummallinen, etten voi sitä ymmärtää. Samoilla perusteilla Espanjasta olisi voitu jo erottaa Baskimaa ja Katalonia.
Uudet sodankäynnin tasot ovat taloudellisia, etenkin pankkipääoman hyökkäykset heikkoja valtioita kohtaan, ja tiedonhallinnallisia, kybersotaa. Sitäkin on monenlaista. Yhdysvallat ja Euroopan Unioni antavat molemmissa ymmärtää, että ne puolustavat oikeudenmukaisuutta epädemokraattisia maita vastaan.
Sekä Yhdysvalloissa että Euroopan Unionissa esiintyy sisäistä kapinointia ja kiukunpurkausta juuri siitä syystä, että valtiovalta suhtautuu ylimielisesti kansan keskuudessa todettuja ongelmia kohtaan.
Kaikki nämä tarvitsisivat todellisuudessa ulkopuolista sovittelua, mutta sellaista tahoa ei ole - en edes minäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti