Oulun
palveluverkko-ottelu
Oulun
palveluverkko- ja erityisesti kouluverkkoasia näyttää ponnahtavan
aina uudelleen esiin niin kuin Paavo Väyrynen presidenttikisaan.
Vaikka asiasta piti olla jo päätetty ratkaisu vuonna 2016, minkä
eteen itsekin annoin pontevan panoksen, niin eiköpähän vaan vanhat
haavat ole revitty auki.
Tämä
kertoo vain huolimattomasta virkamiestyöstä. Omassa
virkamiestyössäni totuin perusteelliseen valmisteluun, minkä
jälkeen ei enää tarvittu mitään jappasua. Ensimmäinen koetus
oli vuonna 1974 Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitossa.
Seutukaavatutkijana tein perusteellisen kustannus-hyötylaskelman
Siuruan tekoallashankkeesta. Laskelma osoitti hankkeen
kannattamattomaksi ja seutuliittovaltuuston päätöksen jälkeen
asiaan ei ole palattu. Joku jo ehdotti minulle, että tekisin myös
Kollajan altaasta vastaavan laskelman, niin jappasu siitä loppuisi.
Kun
seuraavaksi siirryin suunnittelusihteeriksi Haukiputaan kuntaan,
ensimmäisiä töitä oli kustannus-hyötylaskelman teko
kirjastoautosta. Se osoittautui kannattamattomaksi joten päätettiin
vahvistaa sivukirjastoja. Juuri mikään ei ole minua loukannut niin
paljon, kuin kirjailija Joni Skiftesvikin perätön väite (v. 2006)
Oulun lehdissä, että Haukiputaan kunta aikoo lakkauttaa
sivukirjastoja. Pöytäkirjanpitäjänä voin vakuuttaa, ettei yhtään
sivukirjastoa lakkautettu.
Heti
suunnittelutehtävään tultuani otin asiakseni ohjelmoida
Haukiputaan kunnan Nixdorf-tietokoneelle kunnolliset
väestöennusteohjelmat, jotka eivät lopulta osoittaneet
kymmenenkään vuoden päähän (1985-95) poikkeamaa: ennuste 14950
ja toteutuma 14952 (luku oli pyöristetty). Samalla menetelmällä
olen laskenut kaikkien koulujen oppilasmäärät vuoteen 2025 asti.
Nyt on perusteltu Keiskan ja Jokikylän koulujen lakkauttamista
vähäisellä oppilasmäärällä. Nythän nämä alueet ovat olleet
viisi vuotta rakennuskiellossa. Ei tarvita kuin muutaman
lestadiolaisperheen muuttaminen alueelle, niin koulut ovat taas
oppilaita täynnä. Molemmat koulut ovat rakenteellisesti hyvässä
kunnossa ja Haukiputaan kunnan aikana käyttökustannuksiltaan
halvimpia.
Toimin
vuosina 2003-12 Haukiputaan kunnan sivistyspalvelujen talous- ja
suunnittelupäällikkönä. Jatkoin tehtävässä omaksumaani tiukkaa
talousmatemaattista linjaani. Koulujen oppilasennusteet pitivät
paikkansa ja jokaisesta koulusta tehtiin tarkat kustannuslaskelmat.
Vähääkään vastaavaa en ole nähnyt nykyisen Suur-Oulun
SiKu-palveluilta. Lähinnä epämääräistä sanahelinää jopa
seinättömistä luokista. Oman 40-vuotisen virkaurani aikana olen
kuullut monenlaista uskonsuuntaa, joilla ei ole mitään
todellisuuspohjaa.
Heti
alusta alkaen minua Haukiputaan kunnassa häiritsi välinpitämättömyys
tiukista suunnitteluperiaatteista. Sitten vuonna 2003 halusin näyttää
sivistyspalveluissa, miten suunnittelua pitää toteuttaa.
Periaatteeni oli, että talousarvio pitää toteuttaa
sataprosenttisesti, ei alle eikä yli. Parhaimmillaan toteutuma
poikkesi jonkun promillen. Haluan nyt uudelta Oululta sen, että se
pystyy perustelemaan kaikki päätösesityksensä tarkoilla
talouslaskelmilla, eikä vain ylimalkaisilla periaatteilla. Arvostan
Ritva Tienarin tekemiä ehdotuksia kulttuuri- ja museotoiminnan
sijoittamisesta polkuna Ainolasta Åströmin tiloihin.