Oulun palveluverkko-ottelu

Oulun palveluverkko-ottelu

Oulun palveluverkko- ja erityisesti kouluverkkoasia näyttää ponnahtavan aina uudelleen esiin niin kuin Paavo Väyrynen presidenttikisaan. Vaikka asiasta piti olla jo päätetty ratkaisu vuonna 2016, minkä eteen itsekin annoin pontevan panoksen, niin eiköpähän vaan vanhat haavat ole revitty auki.

Tämä kertoo vain huolimattomasta virkamiestyöstä. Omassa virkamiestyössäni totuin perusteelliseen valmisteluun, minkä jälkeen ei enää tarvittu mitään jappasua. Ensimmäinen koetus oli vuonna 1974 Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitossa. Seutukaavatutkijana tein perusteellisen kustannus-hyötylaskelman Siuruan tekoallashankkeesta. Laskelma osoitti hankkeen kannattamattomaksi ja seutuliittovaltuuston päätöksen jälkeen asiaan ei ole palattu. Joku jo ehdotti minulle, että tekisin myös Kollajan altaasta vastaavan laskelman, niin jappasu siitä loppuisi.

Kun seuraavaksi siirryin suunnittelusihteeriksi Haukiputaan kuntaan, ensimmäisiä töitä oli kustannus-hyötylaskelman teko kirjastoautosta. Se osoittautui kannattamattomaksi joten päätettiin vahvistaa sivukirjastoja. Juuri mikään ei ole minua loukannut niin paljon, kuin kirjailija Joni Skiftesvikin perätön väite (v. 2006) Oulun lehdissä, että Haukiputaan kunta aikoo lakkauttaa sivukirjastoja. Pöytäkirjanpitäjänä voin vakuuttaa, ettei yhtään sivukirjastoa lakkautettu.

Heti suunnittelutehtävään tultuani otin asiakseni ohjelmoida Haukiputaan kunnan Nixdorf-tietokoneelle kunnolliset väestöennusteohjelmat, jotka eivät lopulta osoittaneet kymmenenkään vuoden päähän (1985-95) poikkeamaa: ennuste 14950 ja toteutuma 14952 (luku oli pyöristetty). Samalla menetelmällä olen laskenut kaikkien koulujen oppilasmäärät vuoteen 2025 asti. Nyt on perusteltu Keiskan ja Jokikylän koulujen lakkauttamista vähäisellä oppilasmäärällä. Nythän nämä alueet ovat olleet viisi vuotta rakennuskiellossa. Ei tarvita kuin muutaman lestadiolaisperheen muuttaminen alueelle, niin koulut ovat taas oppilaita täynnä. Molemmat koulut ovat rakenteellisesti hyvässä kunnossa ja Haukiputaan kunnan aikana käyttökustannuksiltaan halvimpia.

Toimin vuosina 2003-12 Haukiputaan kunnan sivistyspalvelujen talous- ja suunnittelupäällikkönä. Jatkoin tehtävässä omaksumaani tiukkaa talousmatemaattista linjaani. Koulujen oppilasennusteet pitivät paikkansa ja jokaisesta koulusta tehtiin tarkat kustannuslaskelmat. Vähääkään vastaavaa en ole nähnyt nykyisen Suur-Oulun SiKu-palveluilta. Lähinnä epämääräistä sanahelinää jopa seinättömistä luokista. Oman 40-vuotisen virkaurani aikana olen kuullut monenlaista uskonsuuntaa, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.

Heti alusta alkaen minua Haukiputaan kunnassa häiritsi välinpitämättömyys tiukista suunnitteluperiaatteista. Sitten vuonna 2003 halusin näyttää sivistyspalveluissa, miten suunnittelua pitää toteuttaa. Periaatteeni oli, että talousarvio pitää toteuttaa sataprosenttisesti, ei alle eikä yli. Parhaimmillaan toteutuma poikkesi jonkun promillen. Haluan nyt uudelta Oululta sen, että se pystyy perustelemaan kaikki päätösesityksensä tarkoilla talouslaskelmilla, eikä vain ylimalkaisilla periaatteilla. Arvostan Ritva Tienarin tekemiä ehdotuksia kulttuuri- ja museotoiminnan sijoittamisesta polkuna Ainolasta Åströmin tiloihin.