Demokratia
Sipilandiassa
Suomea
on kutsuttu Kekkosloviaksi 1970-luvun tapahtumien vuoksi. Vuonna 1974
Urho Kekkosen presidenttikautta jatkettiin poikkeuslailla vuoteen
1978 asti. Siinä vaiheessa jo ikääntymisen merkkejä osoittanut
Kekkonen kuitenkin valittiin suuren koalition ehdokkaaksi
vastaehdokkaana entinen maalaisliittolainen Veikko Vennamo, joka
varmaan tunsi vastaehdokkaansa paremmin kuin useimmat muut
poliitikot.
Siihen
aikaan monet Euroopan, etenkin Itä-Euroopan, maat olivat vahvasti
presidenttivaltaisia, kuningaskuntia lukuun ottamatta.
Kekkos-traumasta viisastuneena Suomessa päätettiin ottaa käyttöön
"parlamentaarinen demokratia", jossa vahvaksi johtajaksi
nousee pääministeri, jonka pitää nauttia Eduskunnan luottamusta.
Onko
oikeasti kuitenkaan mikään muuttunut demokraattisempaan suuntaan?
Suomi on maa, jossa lakeja muuttamatta voi olla vahva johtaja Hyvä
Veli -verkoston avulla. Nyt maata johtaa pääministerinä Juha
Sipilä, jolla on kovan puoluekurin avustamana muutaman paikan
enemmistö tukenaan. Kansan keskuudessa hallituksella on 38 prosentin
kannatus. Siis vapaassa kansanäänestyksessä hallitus menisi nurin.
Erityinen kummajainen on Sininen Tulevaisuus, jolla on edessään
musta tulevaisuus 1,6 prosentin kannatuksella. Silti puolueella on
viisi ministeriä Juha Sipilän armosta.
Suomessa
on hallituksen valmistelemana maakuntauudistus. Ensimmäiset
maakuntavaalit on tarkoitus pitää ensi marraskuussa. Olen ollut
demokraattisen aluehallinnon kannattaja 1970-luvulta lähtien, sillä
Suomi on kuulunut Itä-Euroopan keskusjohtoisiin maihin ilman
itsehallinnollista aluehallintoa. Eikä sitä näytä tulevan
nytkään. Maakuntahallintoa koskevassa laissa ei rajata
valtionhallinnossa toimivia poliitikkoja jääveiksi
maakuntavaaleissa.
Pääministeri
Juha Sipilä on päättänyt omalla ehdokkuudellaan varmistaa sen,
ettei Pohjois-Pohjanmaa rupea hyppimään hänen tahtoaan vastaan.
Koko maassa ovat kansanedustajat vahvasti mukana maakuntavaaleissa.
Kun maakunnille ei tule omaa verotusoikeutta, niin maan hallitus
pystyy sote-lainsäädäntöön kuuluvalla - jo nykyiselläänkin
voimassa olevalla – valtionosuutta määräävän
kapitaatiorahoituksen säätelyllä pitämään maakunnat kurissa.
Ei siis
ole mikään kumma se, etteivät EU ja virallinen Suomi ole
tuominneet mitenkään Espanjan taantumushallituksen
epädemokraattisia toimia omaleimaisen ja vahvasti kehittyvän
Katalonian itsenäisyyspyrkimysten tukahduttamiseksi. Espanjalla on
yli 500 vuoden perintö kansojen alistamisessa. Suomella on lähes
tuhannen vuoden kokemus alistettuna olemisesta. Siitä on näköjään
otettu opiksi, ettei vallanpitäjiä vastaan pidäkään pyristellä.
Tulevissa
Sipilandian maakuntavaaleissa aidon aluedemokratian kannatajilla on
kaksi vaihtoehtoa: boikotoida vaaleja jättämällä äänestämättä
tai muodostaa kansalaisliike aidon aluedemokratian puolesta
valtiojohtoista keskushallintoa vastaan.