Demokratia Sipilandiassa

Demokratia Sipilandiassa

Suomea on kutsuttu Kekkosloviaksi 1970-luvun tapahtumien vuoksi. Vuonna 1974 Urho Kekkosen presidenttikautta jatkettiin poikkeuslailla vuoteen 1978 asti. Siinä vaiheessa jo ikääntymisen merkkejä osoittanut Kekkonen kuitenkin valittiin suuren koalition ehdokkaaksi vastaehdokkaana entinen maalaisliittolainen Veikko Vennamo, joka varmaan tunsi vastaehdokkaansa paremmin kuin useimmat muut poliitikot.

Siihen aikaan monet Euroopan, etenkin Itä-Euroopan, maat olivat vahvasti presidenttivaltaisia, kuningaskuntia lukuun ottamatta. Kekkos-traumasta viisastuneena Suomessa päätettiin ottaa käyttöön "parlamentaarinen demokratia", jossa vahvaksi johtajaksi nousee pääministeri, jonka pitää nauttia Eduskunnan luottamusta.

Onko oikeasti kuitenkaan mikään muuttunut demokraattisempaan suuntaan? Suomi on maa, jossa lakeja muuttamatta voi olla vahva johtaja Hyvä Veli -verkoston avulla. Nyt maata johtaa pääministerinä Juha Sipilä, jolla on kovan puoluekurin avustamana muutaman paikan enemmistö tukenaan. Kansan keskuudessa hallituksella on 38 prosentin kannatus. Siis vapaassa kansanäänestyksessä hallitus menisi nurin. Erityinen kummajainen on Sininen Tulevaisuus, jolla on edessään musta tulevaisuus 1,6 prosentin kannatuksella. Silti puolueella on viisi ministeriä Juha Sipilän armosta.

Suomessa on hallituksen valmistelemana maakuntauudistus. Ensimmäiset maakuntavaalit on tarkoitus pitää ensi marraskuussa. Olen ollut demokraattisen aluehallinnon kannattaja 1970-luvulta lähtien, sillä Suomi on kuulunut Itä-Euroopan keskusjohtoisiin maihin ilman itsehallinnollista aluehallintoa. Eikä sitä näytä tulevan nytkään. Maakuntahallintoa koskevassa laissa ei rajata valtionhallinnossa toimivia poliitikkoja jääveiksi maakuntavaaleissa.

Pääministeri Juha Sipilä on päättänyt omalla ehdokkuudellaan varmistaa sen, ettei Pohjois-Pohjanmaa rupea hyppimään hänen tahtoaan vastaan. Koko maassa ovat kansanedustajat vahvasti mukana maakuntavaaleissa. Kun maakunnille ei tule omaa verotusoikeutta, niin maan hallitus pystyy sote-lainsäädäntöön kuuluvalla - jo nykyiselläänkin voimassa olevalla – valtionosuutta määräävän kapitaatiorahoituksen säätelyllä pitämään maakunnat kurissa.

Ei siis ole mikään kumma se, etteivät EU ja virallinen Suomi ole tuominneet mitenkään Espanjan taantumushallituksen epädemokraattisia toimia omaleimaisen ja vahvasti kehittyvän Katalonian itsenäisyyspyrkimysten tukahduttamiseksi. Espanjalla on yli 500 vuoden perintö kansojen alistamisessa. Suomella on lähes tuhannen vuoden kokemus alistettuna olemisesta. Siitä on näköjään otettu opiksi, ettei vallanpitäjiä vastaan pidäkään pyristellä.

Tulevissa Sipilandian maakuntavaaleissa aidon aluedemokratian kannatajilla on kaksi vaihtoehtoa: boikotoida vaaleja jättämällä äänestämättä tai muodostaa kansalaisliike aidon aluedemokratian puolesta valtiojohtoista keskushallintoa vastaan.