Ilmastopeli on jo menetetty

Ilmastopeli on jo menetetty

Seurasin mielenkiinnolla Suomen eduskuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä Maapallon ilmaston lämpenemisen ehkäisemisestä. Siellä tuli esille erilaisia ehdotuksia fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä kasvisruokaan siirtymiseen.

Kenelläkään ei ollut tietoa siitä, missä nyt ollaan jo menossa. Maapallon ihmismäärä on jo 2,5-kertaistunut siihen nähden, mitä Maa kestää. Maapallon meret on jo 80-prosenttisesti tyhjiin kalastettu eikä koralliriuttojen tuhoutumista voi enää mikään estää. Ilman merien tuottamaa ravintoa ei myöskään ihmiskunta tule toimeen.

Näissä maissa on vielä varaa väestönkasvulle, muissa maissa sitä ei enää ole: Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Venäjä, Kazakstan, Mongolia, Australia, Uusi Seelanti, Yhdysvallat, Kanada, Brasilia (sademetsien kustannuksella), Argentiina, Bolivia, Paraguay, Uruguay, Peru, Chile, Kongon tasavalta (sademetsän kustannuksella). Muut maat ovat jopa 10-kertaisesti ylikansoitettuja.

Näin ollen on ihan yksi lysti mitä suomalaiset nyt tekevät, kun koko ihmiskunnan kuolemantuomio on jo langetettu. Nyt kun ilmasto lämpenee, niin ensimmäiseksi muuttuvat tiheimmin asutut maat elinkelvottomaksi autiomaaksi. Sieltä väestön on lähdettävä liikkeelle joko pohjoiseen tai etelään. Paras ilmastonsuojelumenetelmä olisi siis väestönkasvun hillitseminen lämpimillä alueilla.

Osuuskunnassa vara parempi

Osuuskunnassa vara parempi

Ennen vanhaan ihmisillä oli luja luottamus valtion ja kuntien liikelaitoksiin. Niillä oli lakisääteinen tehtävä huolehtia tasapuolisesti kansalaisille tärkeistä palveluista. Oli VR, Tele ja Posti, Postisäästöpankki, Oulun Puhelin jne. Palvelut toimivat hyvin, ja ne olivat kohtuuhintaisia. Sähkön ja polttoaineen jakelukin olivat valtion yhtiöiden käsissä (Imatran Voima ja Neste). Haukiputaalla oli ja on edelleenkin Haukiputaan Sähköosuuskunta, joka viime vuonna täytti sata vuotta.

Nyt näistä on entisellään vain Haukiputaan Sähköosuuskunta. Muut on pilkottu palasiin, yhtiöitetty ja myyty suurelta osin ulkomaille. Näitä jäljelle jääneitä tynkäyhtiöitä ovat VR ja Posti, jotka saavat taistella elintilastaan kansainvälistä keinottelupääomaa vastaan. Telestä on tullut ruotsalainen Telia ja Postisäästöpankista tanskalainen Danske Bank, joka rypee - kuten Nordeakin – keinottelurahanpesussa. Imatran Voimasta ja Nesteestä tuli Fortum, jonka sähkönjakeluverkko myytiin kansainväliselle Carunalle. Oulun Puhelimesta tuli DNA, jonka juuri norjalainen Telenor Group osti.

Kansainvälisellä pääomalla ei ole isänmaata eikä humanistista moraalia. Voiton tavoittelu on toiminnan johtava ajatus. Siksi olen pyrkinyt välttämään asiakkuutta näissä yhtiöissä, koska ne eivät edusta minun moraalinäkemyksiäni. Siksi olen siirtynyt Postisäästöpankista Oulun Osuuspankkiin, joka hoitaa raha- ja vakuutusasiani. Sähköasiat ovat Haukiputaan Sähköosuuskunnassa ja Oulun Energiassa. Kun Sonera (entinen Tele) myytiin Telialle, siirryin DNA:han, jonka osakas olin Oulun Puhelimen kautta. Vähittäiskaupassa olen E-liikkeen loputtua osuuskauppa Arinan jäsen, vaikkei sen toiminta Oulun vanhan ruutukaava-alueen tuhoajana minua miellytäkään.

Nyt olen uuden ongelman edessä, kun DNA ei enää olekaan suomalainen. Onko minun nyt siirryttävä asiakkaaksi Elisaan, joka on suomalainen pörssiyhtiö? Mieluummin liittyisin jonkun osuuskunnan jäseneksi, jos sellainen olisi olemassa. Kun ei enää ole luotettavia valtion ja kuntien liikelaitoksia, niin parhaaksi suojaksi kansainvälistä keinottelupääomaa vastaan ovat osoittautuneet suomalaiset osuuskunnat.

Daavid vastaan Goljat

Daavid vastaan Goljat

Vammaisten hoitoa koskeva kansalaisaloite, jonka mukaan hoitoa ei tarvitsisi kilpailuttaa, hylättiin eduskunnassa tylysti. Nyt käytävässä vaalikeskustelussa vanhustenhoitoa koskeva kysymys on se, miten suitsitaan kansainvälisen keinottelupääoman omistamaa hoitoa Suomessa.

Ongelmana molemmissa asioissa on julkinen hankintalaki, joka lähtökohtaisesti puoltaa aina halvimman tarjouksen tehnyttä. Tarjouspyynnössä voidaan painottaa laatuasioita aivan niin kuin tarjouksen pyytäjä itse haluaa.

Oman 13 vuotta kestäneen kokemukseni kautta vaikeudet alkavatkin siitä, kun halvimman tarjouksen tehnyt valittaakin markkinaoikeuteen. Meillä Haukiputaalla oli kerran käydä köpelösti, kun musiikinopettajat perustelivat ihan asiallisesti instrumenttivalintojaan. Lopulta minun piti perustella heidän valintojaan markkinaoikeudelle juridisesta näkökulmasta, jolla päätöksemme saatiin pysymään.

Kansainvälisillä yhtiöillä on pätevät juristit joka asiaan, kun taas suomalaisella kunnalla ei ehkä yhtään. Taistelu on kuin Daavid vastaan Goljat.

Keskittyminen uhkaa Suomea

Keskittyminen uhkaa Suomea

Kehityksen heikot signaalit ovat jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien näyttäneet, että vapaan markkinatalouden oloissa taloudellinen ja tieteellinen toiminta on yhä kiihtyvämmässä määrin keskittymässä pääkaupunkiseudulle ja laajemmassa mitassa Helsinki-Tampere-Turku-kolmion sisäpuolelle. Oulu, Vaasa, Jyväskylä, Kuopio ja Joensuu ovat vaarassa pudota kehityksen kelkasta keskittämisvoimien vaikutuksesta.

Valtiovallan toimin keskittämiselle on annettu tukea. Alueiden väestöennusteita ”rukattiin” jo kymmenen vuotta sitten niin, että Oulun seudun väestörakenteen nuoruus hukkui koko Pohjois-Suomen ikääntyvään väestöön. Sillä perusteltiin muun muassa Oulun seudun koulutuskuntayhtymään ja Oulun yliopistoon kohdistettuja valtionrahoituksen leikkauksia. Lisäkyytiä kehitykselle annettiin muuttamalla niiden rahoitusta yhä markkinavetoisemmaksi. Pohjois-Suomen talouselämä ei pysty samaan rahoitustukeen kuin pääkaupunkiseudun talous. Kaiken huipuksi Aalto-yliopistolle myönnettiin hulppeat ylimääräiset tuet. Elinkeinoelämän antama tuki ohjaa yliopistoja soveltavaan toimintaan pois perustutkimuksesta.

Tuoreessa MDI:n kehitysennusteessa on käytetty samaa väestötilastollista kikkailua kuin aiemminkin ja saatu tulokseksi, että vain pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku ovat kasvukeskuksia tulevaisuudessa. Yli 30 vuotta onnistuneita väestöennusteita tehneenä tiedän, että perustietojen pitää olla kohdillaan. Tästä syystä Tilastokeskuksen ennusteet olivat pielessä ja nyt MDI:n. Ennusteessa ei ole otettu huomioon esimerkiksi Oulun talouskehitystä vuoden 2010 jälkeen, kuten Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki mielipiteessään (Suomen Kuvalehti 12/2019) ansiokkaasti kirjoittaa.

Suomen tulevaisuuden kehitysnäkymiä on pyritty ohjailemaan Helsingistä kokoomuksen ja vihreitten yllättävällä yhteistyöllä keskushahmoina pormestari Jan Vapaavuori ja ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara. On todella valitettavaa, että Juha Sipilän johtama hallitus kaatui kokoomuksen asettamaan ansaan sote-palveluiden vapaasta valinnasta. Maakuntien leveämpiä hartioita tarvittaisiin vastavoimana pääkaupunkiseudun markkinavetoiselle toiminnalle.

Oululla on keskeinen asema koko Pohjois-Suomen kuljetuksissa, niin maantie-, rautatie-, vesi-, kuin ilmaliikenteessä. Puutteet näiden kuljetusten toimivuudessa muodostaa pullonkaulan elinkeinoelämän kehittämiselle. Yhtenäinen kaksoisraide Helsingistä Ouluun on tärkeämpi kuin tunnin yhteys Helsingistä Turkuun. Pääkaupunkiseudun ratajärjestelyt on nähtävä osana tätä kokonaisuutta. Oulun kaupungin velvollisuus on viimeinkin rakentaa kauan odotettu matkakeskus ja vahvistaa muutoinkin keskustan elinkelpoisuutta määrätietoisesti.

Vakavin huolenaiheeni on tutkimustoiminnan väheneminen ja koulutuksen taantuminen Oulussa. Jo aiemmin toteutettu rakennustekniikan osaston lopettaminen yliopistosta on todettu virheelliseksi ja sitä on pyritty korjaamaan. Nyt ovat uhan alla tähtitieteen laitos ja eräät humanistiset toiminnot. Olen seurannut tiiviisti tähtitieteen ja avaruusteknologian kehitystä ja voin varmuudella ennustaa, että 2020- ja 2030-luvuilla kehitys tulee olemaan valtaisaa, mikä luo runsaasti työpaikkoja. Jos Oulun yliopisto sysätään syrjään, niin yksi tulevaisuuden ala taas menetetään Pohjois-Suomessa. Oulun yliopistosta uhkaa tulla kytkennällä Oulun ammatilliseen korkeakouluun vain elinkeinoelämän työvoimaa tuottava laitos ilman merkittävää tutkimustoimintaa. Muutamalla taholla on jo vaadittukin tutkimustoiminnan keskittämistä, mikä jälleen tarkoittanee Helsinkiä, Tamperetta ja Turkua.