Keskittyminen uhkaa Suomea

Keskittyminen uhkaa Suomea

Kehityksen heikot signaalit ovat jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien näyttäneet, että vapaan markkinatalouden oloissa taloudellinen ja tieteellinen toiminta on yhä kiihtyvämmässä määrin keskittymässä pääkaupunkiseudulle ja laajemmassa mitassa Helsinki-Tampere-Turku-kolmion sisäpuolelle. Oulu, Vaasa, Jyväskylä, Kuopio ja Joensuu ovat vaarassa pudota kehityksen kelkasta keskittämisvoimien vaikutuksesta.

Valtiovallan toimin keskittämiselle on annettu tukea. Alueiden väestöennusteita ”rukattiin” jo kymmenen vuotta sitten niin, että Oulun seudun väestörakenteen nuoruus hukkui koko Pohjois-Suomen ikääntyvään väestöön. Sillä perusteltiin muun muassa Oulun seudun koulutuskuntayhtymään ja Oulun yliopistoon kohdistettuja valtionrahoituksen leikkauksia. Lisäkyytiä kehitykselle annettiin muuttamalla niiden rahoitusta yhä markkinavetoisemmaksi. Pohjois-Suomen talouselämä ei pysty samaan rahoitustukeen kuin pääkaupunkiseudun talous. Kaiken huipuksi Aalto-yliopistolle myönnettiin hulppeat ylimääräiset tuet. Elinkeinoelämän antama tuki ohjaa yliopistoja soveltavaan toimintaan pois perustutkimuksesta.

Tuoreessa MDI:n kehitysennusteessa on käytetty samaa väestötilastollista kikkailua kuin aiemminkin ja saatu tulokseksi, että vain pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku ovat kasvukeskuksia tulevaisuudessa. Yli 30 vuotta onnistuneita väestöennusteita tehneenä tiedän, että perustietojen pitää olla kohdillaan. Tästä syystä Tilastokeskuksen ennusteet olivat pielessä ja nyt MDI:n. Ennusteessa ei ole otettu huomioon esimerkiksi Oulun talouskehitystä vuoden 2010 jälkeen, kuten Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki mielipiteessään (Suomen Kuvalehti 12/2019) ansiokkaasti kirjoittaa.

Suomen tulevaisuuden kehitysnäkymiä on pyritty ohjailemaan Helsingistä kokoomuksen ja vihreitten yllättävällä yhteistyöllä keskushahmoina pormestari Jan Vapaavuori ja ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara. On todella valitettavaa, että Juha Sipilän johtama hallitus kaatui kokoomuksen asettamaan ansaan sote-palveluiden vapaasta valinnasta. Maakuntien leveämpiä hartioita tarvittaisiin vastavoimana pääkaupunkiseudun markkinavetoiselle toiminnalle.

Oululla on keskeinen asema koko Pohjois-Suomen kuljetuksissa, niin maantie-, rautatie-, vesi-, kuin ilmaliikenteessä. Puutteet näiden kuljetusten toimivuudessa muodostaa pullonkaulan elinkeinoelämän kehittämiselle. Yhtenäinen kaksoisraide Helsingistä Ouluun on tärkeämpi kuin tunnin yhteys Helsingistä Turkuun. Pääkaupunkiseudun ratajärjestelyt on nähtävä osana tätä kokonaisuutta. Oulun kaupungin velvollisuus on viimeinkin rakentaa kauan odotettu matkakeskus ja vahvistaa muutoinkin keskustan elinkelpoisuutta määrätietoisesti.

Vakavin huolenaiheeni on tutkimustoiminnan väheneminen ja koulutuksen taantuminen Oulussa. Jo aiemmin toteutettu rakennustekniikan osaston lopettaminen yliopistosta on todettu virheelliseksi ja sitä on pyritty korjaamaan. Nyt ovat uhan alla tähtitieteen laitos ja eräät humanistiset toiminnot. Olen seurannut tiiviisti tähtitieteen ja avaruusteknologian kehitystä ja voin varmuudella ennustaa, että 2020- ja 2030-luvuilla kehitys tulee olemaan valtaisaa, mikä luo runsaasti työpaikkoja. Jos Oulun yliopisto sysätään syrjään, niin yksi tulevaisuuden ala taas menetetään Pohjois-Suomessa. Oulun yliopistosta uhkaa tulla kytkennällä Oulun ammatilliseen korkeakouluun vain elinkeinoelämän työvoimaa tuottava laitos ilman merkittävää tutkimustoimintaa. Muutamalla taholla on jo vaadittukin tutkimustoiminnan keskittämistä, mikä jälleen tarkoittanee Helsinkiä, Tamperetta ja Turkua.