Pojat ja elämä

Pojat ja elämä

Olen tutustunut viime päivinä kahden merkittävän suomalaisen viihdetaiteilijan - Vesa-Matti Loirin ja Kari Tapion - elämäkertajulkaisuihin kirjana ja elokuvana. Tutustuminen on tapahtunut vain lehtikirjoitusten välityksellä.

Kumpaakin pidetään suurena elämäntaiteilijana, joiden voimaannuttavana tekijänä ovat olleet viina ja naiset. Kun se ei itsellenikään ole ollut aivan vieras asia, niin olen jäänyt miettimään sitä, mistä se johtuu.

Omalta osaltani asia on varsin yksinkertainen. Sodanjälkeiset traumaattiset olot, joihin kuului isän väkivaltainen alkoholismi, maaltapako pientilalta, köyhä ja traagisen surullinen lapsuus sekä oma cp-vammaisuuteni.Näistä oloista eivät selvinneet henkisesti täysin eheinä vanhempi veljeni, joka pakotettiin 6-vuotiaana lähtemään suksilla kotoa pois, eikä nuorempi sisareni, joka joutui mielenterveyssyistä eläkkeelle jo 23-vuotiaana. Molemmat ovat jo kuolleet oman elämäntapansa uhreina.

MInulla ehkä juuri vammaisuudestani johtuen oli sinniä valmistua ajoittain kurjissa oloissa filosofian maisteriksi. Myös työelämän sain hoidettua erittäinkin tyydyttävällä tavalla, josta olen ylpeä. Nyt olen ollut normaalilla työeläkkeellä jo seitsemän vuotta.

Sekä Vesa-Matti Loiri että Kari Jalkanen syntyivät vuonna 1945 eli kuten vanhempi veljeni. Ovatko he kokeneet sodan aiheuttamaa traumaa? Lukuisat ihmiset, jotka ovat syntyneet sodanjälkeisinä vuosina, ovat kärsineet samasta asiasta kuin oma perheeni. Se ei käy ilmi lukemistani lehtiartikkeleista.

Saattaahan olla, että molemmat herkkinä taiteilijoina vain joutuivat ajan imuun. Muutoinhan heillä ei näytä olleen perhetaustaisia eikä fyysisiä vaikeuksia kuten minulla. Fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan he vaikuttavat suorastaan ihanteellisilta. Siitä huolimatta meillä näyttää olleen aikalailla samantapainen elämäntyyli.

Muuten, olen ollut mukana samassa Mikko Niskasen elokuvassa Pojat Vesa-Matti Loirin kanssa. Hän pääroolissa ja minä huomaamattomassa - mutta silti tunnettavissa olevassa sivuosassa Oulun Lyseon pihalla talvella 1961-62. Ihmettelin silloin suuresti pääroolien esittäjien huomattavan ruskeaa ihoa.