Herranhaltuunkartano

Haukiputaan keskustaan on rakennettu kerrostalo, jolla on komea nimi: Herralankartano. Se on ympäristölle kuitenkin niin vaarallinen, että Herranhaltuunkartano olisi parempi nimi.

Tällainen keli oli sunnuntai-iltana tämän Herranhaltuunkartanon kohdalla Rannantien ja Herralankujan risteyksessä. Jos halusi kulkea kevyen liikenteen väylää pitkin, sai jättää henkensä herran haltuun. Kunnon sieviläiset talvikengät eivät pitäneet tällä luisteluradalla yhtään, vaan piti siirtyä ojan puolelle, kuten moni muukin oli tehnyt.

Paluu juurille

Paluu juurille

Perussuomalaiset ovat nyt selvässä johtoasemassa gallup-tutkimuksissa. Tämähän on selvää, kun kaikki vihervasemmistolaiset ja muut puolueet näyttävät unohtaneen tavallisen työtä tekevän kansan ongelmat. Jo SMP:n johtaja Veikko Vennamo puhui unohdetusta kansasta.

Vapaa markkinatalous jakaa kansaa entistä jyrkemmin kahtia: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Mutta mitä tekee vihervasemmisto? Lihan syöntiä ja autoilua on vähennettävä.

Onko se nykypäivän kapitalismin perusongelma? Vastaan: ei ole!

Perusongelma on se, että kapitalistinen riisto kovenee koko ajan, eivätkä työläiset tule toimeen tuloillaan. Postilakko oli siitä selvä osoitus. Tyyöväenliikkeen pitää palata juurilleen eli marxilaisuuteen.

Itsenäisyyspäivästä ilon juhla

Itsenäisyyspäivästä ilon juhla

Kun taas 6.12. vietetään itsenäisyyspäivää, toivoisin, että sitä voitaisiin viimein viettää ilon juhlana, koko kansan karnevaalina.

Tähän asti sitä on vietetty synkkänä hautakynttiläjuhlana, jossa vuodesta toiseen toistetaan kansalaissodan voittaneen valkoisen terrorin valhetta sotien välttämättömyydestä ja itsenäisyyden säilyttämisestä ihmisuhrien avulla.

Todellisuudessa valkoinen terrori aloitti hyökkäykset Venäjän Karjalaan heti valtaan päästyään. Venäjän hallinnolla ei ollut mitään hyvää käsitystä suomalaisten aikomuksista.

Talvisota olisi voitu välttää parin kunnan keskinäisellä vaihdolla. Jatikosodassa Suomi oli jo avoimesti Natsi-Saksan rinnalla.

Isäni lähti vapaaehtoisena 18-vuotiaana jatkosotaan vuonna 1942. Hän palasi lopulta kotiin Lapin sodasta 1945 kommunistiksi muuttuneena, mutta henkisesti rikki revittynä.

Siitä saimme koko perhe sitten kärsiä koko ikämme aggressiivisen alkoholistin pelossa. Minä olen ainoa, joka on elossa sen jäljiltä. Isäni vihasi saksalaisia silmittömästi, mutta minä kävin opiskelemassa DDR:ssä. Se olikin syvällinen opintomatka, sillä tapasin siellä jopa vanhoja natseja, jotka olivat olleet sotimassa Lapissa.