Tämän tekstin suuntasin saksankielisenä entisen DDR:n kansalaisille.
Yksikään diktatuurivaltio ei voi olla menestyvä kansantalous. Miksi ei? Vastaus on yksinkertainen. Dynaamisessa kansantaloudessa tarvittava tietomäärä on niin valtava, ettei peni hallitseva ryhmä kykene sitä käsittelemään. On suorastaan Karl Marxin halveksuntaa väittää, että kaikkien tuotantovälineiden pitäisi olla valtion omistuksessa.
Nuoressa Neuvostoliitossa generalissimus Stalinin pahin virhe oli tuhota kolme miljoonaa maatalouden asiantuntijaa eli kulakkia "luokkavihollisina". Neuvostoliion maatalous ei koskaan toipunut siitä iskusta.
Katsotaan sitten Pohjois- ja Etelä-Koreaa. Toisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Korea oli rikkaampi Kuin Etelä-Korea. Nyt se on käytännössä nälkää näkevien ihmisten keskitysleiri.
En mene nyt syvemmin omaan talousajatteluuni, joka perustuu Karl Marxin ajattelulle, mutta korostan sitä, että menestyvän kansantalouden pitää pystyä käyttämään kaikkien kansalaisten luovat kyvyt hyväkseen. Tässä suhteessa erityisesti islamilaiset ovat surkeita, koska puolet kansasta eli naiset ovat pääosin syrjässä taloudellisesta toimeliaisuudesta.
Sata vuotta sitten Suomessa kuoltiin vielä nälkään. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus rehotti. Suomessa luotiin tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja sosiaalinen hyvinvointijärjestelmä. Siksi Suomi on noussut ilman suuria luonnonresursseja maailman kärkijoukkoon. Jos tätä talousjärjestelmää ohjattaisiin vielä marxilaisen ideologian pohjalta, niin ihmisten tasa-arvo olisi optimaalinen.
Kein diktatorischer Staat kann eine prosperierende Wirtschaft sein. Warum nicht? Die Antwort ist einfach. Die Menge an Informationen, die in einer dynamischen Wirtschaft benötigt wird, ist so groß, dass die herrschende Gruppe sie nicht verarbeiten kann. Es ist geradezu Verachtung für Karl Marx zu argumentieren, dass alle Produktionsmittel in Staatsbesitz sein sollten.
In der jungen Sowjetunion bestand der schlimmste Fehler von Generalissimus Stalin darin, drei Millionen Agrarexperten oder Kulaken als "Klassenfeinde" zu vernichten. Die sowjetische Landwirtschaft erholte sich nie von diesem Schlag.
Dann schauen wir uns Nord- und Südkorea an. Nach dem Zweiten Weltkrieg war Nordkorea reicher als Südkorea. Jetzt ist es praktisch ein Konzentrationslager für hungrige Menschen.
Ich werde jetzt nicht tiefer in mein eigenes wirtschaftliches Denken eintauchen, das auf dem Denken von Karl Marx basiert, aber ich betone, dass eine prosperierende Wirtschaft in der Lage sein muss, die kreativen Fähigkeiten aller Bürger zu nutzen. In dieser Hinsicht sind insbesondere Muslime unglücklich, da die Hälfte der Menschen, dh Frauen, weitgehend von der Wirtschaftstätigkeit ausgeschlossen sind.
Vor hundert Jahren verhungerte Finnland immer noch. Soziale Ungerechtigkeit war weit verbreitet. In Finnland wurden ein gleichberechtigtes Bildungssystem und ein soziales System geschaffen. Deshalb ist Finnland ohne große natürliche Ressourcen an die Weltspitze aufgestiegen. Wenn dieses Wirtschaftssystem immer noch auf der Grundlage der marxistischen Ideologie regiert würde, wäre die Gleichheit der Menschen optimal.
