Kuluttaja markkinatalouden uhrilampaana
Pölypilven tiivistyttyä Sähköpörssin alkuräjähdyksen ympäriltä voimme ryhtyä tarkastelemaan uutta ilmiötä selväjärkisesti. Marxilaisen talousajattelun mukaisesti se johtaa markkinoiden keskittymiseen niin, että kuluttaja joutuu entisestä sähköyhtiön omistajasta markkinoiden uhrilampaan asemaan. Näinhän on käynyt mm. elintarvikemarkkinoilla. Kaupan kolme jättilaistä (oligarchia => oligopoli) hallitsevat niin alkutuottajia, elintarviketeollisuutta kuin myös kuluttajia ja näinäkin aikoina tekevät jättimäisiä voittoja.
Sähkönmyyjät ovat jo ruvenneet muodostamaan hankintapooleja ja tänään tekemäni vertailun pohjalta ollaan kartellien tasolla, jolloin sähkötarjousten erot ovat minimaalisia, kuukausitasolla muutamia euroja. Omituisin ilmentymä on Oomi, jossa Perämeren sähköyhtiöiden lisäksi mukana ovat Vantaa, Lahti ja Pori. "Vanhana" asiakkaana minulle tuli tarjous (,josta kuitenkin voin kieltäytyä), jossa minun pitäisi sitoutua Oomin kiskurihintaan kahdeksi vuodeksi. Hinta on parhaimmillaan 9-kertainen nykyiseen verrattuna.
Tarjouksen innoittamana tein ehdotuksen taloyhtiömme osakkaille: 1. välikatolle lisätään puhallusvillaa 20 cm, 2. asuntoihin laitetaan ilmalämpöpumput, 3. eteläiselle katonosalle laitetaan aurinkopaneelit 45 asteen optimikulmaan ja 4. isännöintitoimiston alaisuuteen perustetaan sähkönhankintarengas, johon otetaan mukaan mahdollisimman paljon alueen talouksia. Näin pääsisimme itse pyytämään tarjoukset valituilta sähköfirmoilta. Näillä toimilla pystyisimme parhaimmillaan myymään itse sähköä sähköyhtiöille.
Väliaikatietona varaavan takkani vaikutuksesta sähkön kulutukseen on 20 kWh/vrk, mikä tarkoittaisi parhaimmillaan 52 prosentin vähennystä sähkön kulutuksessa vuositasolla. Tavoitteeni on 73 prosenttia, jottei sähkölaskuni nousisi. Oomille voin sanoa "vanhana" asiakkaana, että pian olen entinen asiakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti