Syntymäpäiväni kulttuurimatka Helsinkiin

Syntymäpäiväni kulttuurimatka Helsinkiin

Tuhannet kiitokset kaikille, jotka lähettivät minulle mieltä lämmittävät syntymäpäiväonnittelut! Täytin tosiaan jo 3/4 vuosisataa. Syntymäni vaikeina alkuaikoina minulle luvattiin vain yhden vuoden ikää, mikä sekin vaikutti välillä uhatulta.

Elämäni vaikeasta alusta ja elinympäristöstä johtuen sain kai sellaisen elämäntahdon, että nyt voin olla kuluneisiin vuosiin täysin tyytyväinen. Elämääni ovat rikastuttaneet lukuisat hyvät ihmissuhteet.

Erityisinä terveisinä hallitusneuvotteluja käyville perussuomalaisille lähetän sen, että suurella lämmöllä olen kokenut kaikki lukuisat kansainväliset kanssakäymiset ja ystävyydet. Nytkin Helsingissä nauttiessamme päivällistä Oliviassa ja seuraavana iltana Ju Fussa siitä tekivät lämpimän ulkomaiset tarjoilijat. Ilman heitä Suomi olisi yhtä kalsea kuin osittain vielä neuvostoajassa elävä Viro.

Teimme elämänkumppanini kanssa onnistuneen kulttuurimatkan pääkaupunkiin. Perjantaina tapasimme vaimoni (näin voi jo sanoa) tyttären Ateneumissa ja illalla hänen tähdittämässään flamenco-esityksessä Kanneltalossa. Kehitysvammaisillakin oli siellä oma esitysnumeronsa, mikä osoitti sen, että flamencon rytmit sopivat kaikille.

Seuraavana iltana kävimme Storyvillessä katsomassa ehkä viimeisiä esityksiä Jussi & The Boysin rockia ja Lena & The Slide Brothersin bluesia juuri, kun vuorokausi vaihtui syntymäpäiväni puolelle.

Varsinainen syntymäpäivän päivällinen nautittiin vasta paluumatkalla Ouluun. Vapaan markkinatalouden ajalle tyypillisesti VR:n juna oli 43 minuuttia myöhässä, kun veturin jarrut eivät toimineet. Halvalla saa vain rihkamaa. Hyvää elämää ei rahallakaan saa.

Vapaan markkinatalouden ja sosialistisen talouden virheet

 Vapaan markkinatalouden ja sosialistisen talouden virheet

Olen elänyt kolmessa talousjärjestelmässä. Ensiksi monopolistisessa kapitalismissa, jonka aikana luotiin pohjoismainen hyvinvointivaltio. Seuraavaksi elin sosialistisessa taloudessa, jonka suunnittelujärjestelmästä tein väitöskirjaa. Vuodesta 1995 lähtien olen elänyt "vapaassa" markkinataloudesssa, josta Euroopan Unioni pyrkii koko ajan tekemään vähemmän vapaatta eli käynnissä on kapitalistisen diktatuurin muodostaminen.

Periaatteessa kansantalouden hyödykkeiden hinnan pitäisi perustua tuotantokustannuksiin, joihin tulee vielä lisäarvo tuotantovälineiden uusintamiseen ja kapitalismissa pääoman korkoon. Tämä periaate ei toteutunut sosialistisessa taloudessa, eikä myöskään toteudu vapaassa markkinataloudessa.

Sosialistisessa taloudessa lisäarvo oli kuin kirosana, jota taloudenpidossa pyrittiin välttämään. Hyödykkeillä oli kaksi hintajärjestelmää. Välttämättömien hyödykkeiden hinta oli alle tuotantokustannusten ja ylellisyyshyödykkeiden moninkertainen kustannuksiin nähden. Kun sosialismissa oli pienet tuloerot, niin ihmisten kulutus kohdistui pääasiassa välttämättömyyshyödykkeisiin, eikä välttämätöntä lisäarvoa tuotantovälineiden uudistamiseen päässyt muodostumaan. Niinpä DDR:ssä infrastruktuuri oli pääosin Natsi-Saksan perua, jos se oli ylipäätään välttynyt Neuvostoliiton rosvoamiselta. NL vei sotasaalina ratakiskot ja teollisuuskalustoa. Kuulostaa tutulta Putinin Venäjän hyökättyä Ukrainaan, jota se nimittää natsivaltioksi.

Vapaa markkinatalouskaan ei perustu hyödykkeiden tuotantokustannuksiin, vaan kysynnän ja tarjonnan välisiin hintaodotusarvoihin. Sehän toimii järkevästi vain silloin, kun kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Nykyaikana se on lähes poikkeustilanne. En voi taloustieteilijänä ymmärtää sitä, kuinka sitkeästi patavanhoillinen Euroopan Unioni pitää kiinni vapaasta markkinataloudesta ja jatkuvasti vaatii jäsenvaltioita luopumaan yhteiskunnan ylläpitämistä toiminnoista, joita nimitän sosiaaliseksi markkinataloudeksi. Itseäni maailmankansalaisena pitävänä ihmisenä Euroopan Unionista on muodostunut minulle kapitalistista riistojärjestelmää ylläpitävä inhokki.

Sähköpörssi iski lopulta sen luojia jalkaan. Syksyllä vielä näytti siltä, että sähkön hinta nousee pilviin ja sähköntuottajat vuolevat suunnattomia voittoja. Jotkut ehtivätkin tehdä niin, mutta Oomi näyttää tukehtuvan ahneuteensa. Kun halpa kiinteä hinta (4,2 sent/kWh) osaltani loppui marraskuussa, en tehnyt uutta sopimusta, jolloin Oomi veloitti 25 sent/kWh. Näin mentiin joulu-tammikuu. Helmikuun alussa siirryin spot-pörssihintaan.

Sitä ennen aloitin varaavan takan jatkuvan käytön, marraskuussa ostin ilmalämpöpumpun ja maaliskuun alussa taloyhtiömme kaikki ikkunat vaihdettiin selektiivisiin lämpöä tallentaviin Karjala-ikkunoihin. Sähkön kulutus on pudonnut 500 kWh/kk. Oomilta ei ole tullut helmikuun laskutuksen jälkeen yhtään laskua, koska se joutuu palauttamaan minulle 500 euroa joulu-tammikuulta. Viime aikoina sähkön hinta on minulle ollut nolla senttiä.

Mitä tästä opimme? Sosiaalinen markkinatalous olisi paras talousjärjestelmä, jossa valtio valvoisi sitä, että hyödykkeiden hinta noudattaisi tuotantokustannuksia ja lisäarvo käytetään uusintamiseen eikä kapitalistien kohtuuttomiin voittoihin.