Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvostoon. Nokia on tippunut kännyköiden valmistajien kärkijoukosta. Suomi on saanut kovaa arvostelua Euroopan Unionin velkaongelmien järjestelyissä. Venäjä arvostelee Suomea terävästi lapsiasioiden hoidosta. Miksi yhtäkkiä Suomi on joutunut tällaisen negatiivisen kohtelun alaiseksi?
Diplomaattikoulutuksen saaneena olen jo vuosia ollut huolestunut siitä, että Suomi on ruvennut käpertymään itseensä kuin konsanaan 1930-luvulla. Perussuomalaisten nousu katolisine puheenjohtajineen ja kokoomusnuorten oikeistolainen uhoilu tuo todellakin mieleen 1930-luvun, jolloin Suomi oli lähes eristäytynyt muusta maailmasta.
Pohjoismainen yhteistyö oli lähes täysin tyrehtynyt. Maailmansodan edellä yritettiin epätoivoisesti muodostaa Neuvostoliiton reunavaltioiden yhteistyötä. Mitä yhteistä oli Suomella ja Romanialla? Silloin ei ollut mitään, nyt romanipakolaiset. Suomen ainoaksi yhteistyökumppaniksi jäi natsi-Saksa. Taas kerran Saksa on ainoa yhteistyökumppani.
Suomi on viime vuosina järkyttävästi oikeistolaistunut ja sitä myötä käpertynyt itseensä. Entinen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen hyökkäsi Elisabet Rehnin kimppuun, kun tämä arvosteli Suomea kehitysavun ja kansainvälisen rauhanturvatyön vähentämisestä. Rehn oli oikeassa. Väyrynenhän teki työtä vain suomalaisten suuryritysten ja USA:n kumppanuuden puolesta.
Olen todella huolestunut Suomen nykyisestä henkisestä tilasta. Jos täällä vain kokoomus ja perussuomalaiset porskuttelevat, olemme menossa samaan mustaan aukkoon kuin 1930-luvulla, joka johti sotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti