Ammattitaidon puutetta

On nöyryyttävän hävettävää seurata sitä millä keinoin Yhdysvallat ja Euroopan Unioni yrittävät ratkaista Ukrainan kriisin. Päällimmäisenä näkyy se kapitalististen oikeistoporvarien hurmos, joka heillä on ollut vallalla niin sanotun reaalisosialismin romahtamisen seurauksena. Heitä on Suomessakin korkealla tasolla.

Ukrainan tilanteesta puuttuu täysin yhteiskunnallinen analyysi, samoin kuin Yhdysvalloilta puuttui Irakin, Libyan, Syyrian, Afganistanin ja muutaman muunkin maan tilanteesta. Yhdysvallat ryskää menemään kapitalististen sotavoimiensa avulla joka puolella. Tuloksena on ollut vain hajonneita yhteiskuntia, joissa valta on rikollisjoukoilla.

Ukrainasta uhkaa tulla samanlainen tapaus. Monissa maissa kansainvälisille öljy-yhtiöille on sopinut hyvin, ettei maassa ole vakaata hallintoa. Nyt Yhdysvallat ja Euroopan Unioni näyttävät kokeilevan samaa menetelmää Ukrainaan. Se on paha virhe. Venäjä ei ole mikään muslimimaa.

Länsi on useaan kertaan yrittänyt valloittaa Venäjää. Naurettavinta olivat Ruotsin yritykset, miksi pidänkin ruotsalaisia harvinaisen tyhminä. Sitten olivat vuorossa Napoleon ja Hitler yhtä huonoin tuloksin.

Ukrainan tilanteen analyysi olisi paljastanut, mitä voimia siellä olisi pitänyt vahvistaa. Kapitalistisen valtauksen hurmoksessa kaikki oli yhtä ja samaa demokratian ihannetta, vaikka joukossa on raakoja fasisteja, joista itäukrainalaisilla on karmeita kokemuksia, samoin kuin Syyriassa ja Irakissa ISISin rosvojoukoista, joista Venäjällä näytti olevan parempaa tietoa kuin länsivalloilla.

Toinen vakava virhe tapahtui, kun Venäjää vastaan määrättiin summittaisesti talouspakotteita, joista heillä on tuntuvia kokemuksia Leningradin saarron 900 päivästä lähtien. Sellainenhan vain lujittaa Putinin otetta.

Neuvostoliiton romahtaminen johtui paljolti Afganistanin sodasta, jossa kulutettiin turhaan valtavasti rahaa, mutta ennen kaikkea naiset nousivat vastarintaan siitä, että heidän poikiaan tapatettiin turhan vuoksi. Sama on jo noussut myös Itä-Ukrainan tapahtumien vuoksi. Venäläiset naiset kysyvät kadonneitten poikiensa perään, jotka on lähetetty taistelemaan Itä-Ukrainaan. Siitä ei Putinkaan selviä, vaikka kuinka taitava peluri on.

Mutta ei Venäjälläkään ole vallanpitäjän asema ikuinen. Olen jo ennustanut, että Vladimir Putinin lähtölaskenta on alkanut. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että Putin on tehnyt raskaita virheitä varojen käytössä: Sotši, Krim, Itä-Ukrainan sotapolitiikan rahoittaminen, mutta myös ruplan arvon ja länsikaupan romahtaminen. Muutamilla taitavilla liikuilla Vladimir Putin saadaan tippumaan ilman, että Barack Obama käy mölisemässä typeryyksiä Tallinnassa. Sellainen vain vahvistaa Putinin asemaa.

Selitykseksi vahvoille näkemyksellini voin kertoa, että jo 17-vuotiaana vuonna 1965 ennustin Indonesian presidentin Sukarnon kaatumisen, johon CIA oli syyllinen Suharton apuna puolen miljoonan ihmisen tappamiseen (siitä on uusi elokuva). Myöhemmin olen tavannut sekä Suharton että lukuisten muiden diktaattoreiden vainojen uhreja ympäri maailmaa, mihin syylliseksi aina on osoittautunut CIA paitsi sosialistisen järjestelmän vainoamia ihmisiä, joihin syyllinen oli KGB tai Stasi. Lisäksi minulla on Suomen ulkoministeriön diplomaattikoulutus.

Maailmanpolitiikan barometri

Sinä aikana, kun olen kirjoittanut näitä kansainvälistä politiikkaa ja Suomen asioita koskevia blogijuttujani, niin olen havainnut lukijakuntani kansallisuuksien vaihtelussa selvän yhteyden kansainväliseen tilanteeseen.

Tällä hetkellä kansainvälinen tilanne on erittäin kireä Ukrainan kriisin ja Venäjän vastaisten talouspakotteiden vuoksi. Olen jo aiemmin ilmaissut näkemykseni, että oli todella paha virhe käynnistää Venäjän vastaiset pakotteet, ennen kuin malesialaisen matkustajakoneen alasampuminen on selvitetty.

Yhdysvallat ja Euroopan Unioni ovat osoittaneet jo lukuisat kerrat typeryytensä kansainväisten kriisien ratkaisemisessa. Hermot eivät ole pitäneet, vaan on käyty hyökkäykseen aseet tanassa tai, jos järkeä on riittänyt vähän enemmän, on tyydytty talouspakotteisiin. Amerikkalaisen koulutuksen saanut Suomen uusi oikeistolainen pääministeri on osoittanut olevansa lojaali amerikkalaiselle aggressiiviselle ulkopolitiikalle, eikä hän ole vähääkään kiinnostunut siitä, miten Suomen talouselämälle tässä tilanteessa käy.

Suomen ulkopolitiikka on nyt yhtä oikeistolaisissa käsissä kuin 1930-luvulla, jolloin Suomi liittoutui silloisen aggressiivista ulkopolitiikkaa harjoittaneen maan, Natsi-Saksan kanssa. Seuraan barometrini toimintaa. Sitten, kun näen lukijakunnan muuttuvan - mitä myös toivon - voin olettaa kansainvälisen jännityksen lientyneen.