Elämän ilon puolesta eli pohjoismaista totalitarismia vastaan

Pohjoismaissa on aina elvistelty, että täällä on kaikki paremmin kuin missään muualla. Jopa onnellisuustilastoissa pohjoismaat kärkkyvät ensimmäisiä sijoja. Olenkohan minä joutunut väärään ympäristöön, kun mielestäni täällä ihmiset yritetään puristaa samaan muottiin – ruotsiksi lagom.

Siihen tutustuin Ruotsissa 1970-luvun puolivälissä, kun matkustin junalla Tukholman kautta Berliiniin. Tukholman asemalla olin Berliinin junaa odotellessa ottanut pari keskiolutta (= yksi litra), kun tarjoilija kielsi minua ottamasta enempää. Siirryin muualle odottamaan junaa ja sain lisää olutta, kun en suinkaan ollut humalassa.

Junan tultua pääsin saksalaiseen makuuvaunuun. Vaunutarjoilija tuli heti tarjoilemaan hyvää exportolutta ja metvurstiruisleipiä. Kerran sitten makuuvaunu ei tullutkaan, vaan jouduin matkustamaan ruotsalaisessa 1. luokan vaunussa Malmöhön saakka – kuivin suin.

Olen kiertänyt polkupyörällä Perämeren ympäri ja käynyt Kiirunassa, mutta aina minua rupeaa raivostuttamaan ruotsalainen lagom-mentaliteetti.

Paljon paremmin ei taida asiat olla Norjassakaan. Takavuosina tapasin Lofooteilta kotoisin ollutta blueskaveria Rovaniemen bluesfestivaaleilla. Hän kertoi minulle, että Norja on kommunistinen valtio, missä kaikki hauskuus on kiellettyä. Itse asiassa vanhassa Neuvostoliitossa kaikki hauskuus oli sallittua. Ehkä kaveri sotki sanat kommunismi ja fasismi keskenään. Fasismistahan löytyy jälkiä niin Norjasta kuin Ruotsistakin – ja tietysti myös Suomesta.

Islannissa oli oluen juonti pitkään kiellettyä. Niinpä islantilaiset, jotka pääsivät opintomatkalle Englantiin, olivat jatkuvasti päissään. Vieläköhän Färsaarilla on alkoholin tarjoilu ravintoloissa kiellettyä, mutta omat pullot saa olla mukana?

Näihin päiviin asti vapaamielisin valtio on ollut Tanska, mutta sielläkin on natsismi ruvennut nostamaan päätään, kuten Hollannissa ja emämaassa Saksassa. Natsismi on pikkuporvarillinen aate, joka kansallishengen nimissä pyrkii saamaan kansalaiset täydelliseen eli totaaliseen valtaansa.

Suomi rupesi vapautumaan vuodesta 1918 vuoteen 1945 hallinneesta kansalliskiihkoisesta vallankäytöstä vasta 1960-luvun loppupuolella. Varsinaista vapauden aikaa elettiin 1970- ja 80-luvuilla. Sitten kun kokoomus pääsi ruotsalaisen kansanpuoleen tuella vallankahvaan kiinni, on porvarillinen komento vähitellen palautunut – valitettavasti myös ”vasemmisto”puolueiden tuella.

Suomi on ollut aina yhden ”totuuden” maa. Maailmansodan loppuun asti täällä vallitsi natsihenkinen hallinto, johon kuului myös kieltolaki vuosina 1919-32. Sen jälkeen Suomeen syntyi vähitellen Kekkoslovakia, sillä kepu on ollut mielestäni Suomen brežneviläisin puolue. Kritiikkiä ei hyväksytty.

Parinkymmenen vapaan vuoden jälkeen on kokoomuslais-rkpläinen oikeistohallitus johtanut Suomea yhä enemmän kansainvälisen kapitalismin syliin. Kaivokset on jo annettu ilmaiseksi riiston kohteiksi. Koko 2000-luvun on lainsäädännöllä vahvistettu kansainvälisen pääoman otetta suomalaiseen elinkeinoelämään ja jopa julkiseen  hallintoon. On vain ajan kysymys, milloin Suomessa terveyspalvelut ja joukkoliikenne- ja muut kuljetuspalvelut siirtyvät kansainvälisille yrityksille, esim. mafian rahanpesuyrityksille. Hankintalaki on muotoiltu juuri sitä varten.

Samaan aikaan on Suomen oikeistohallitus pusertanut sekä pienyrityksiä ja kansalaisia yhä ahtaammalle Euroopan Unionin natsivetoisen hallinnon määräyksestä tai avustuksella. Kun Suomessa julkinen hallinto joutui rahoitusvaikeuksiin, niin se turvautui natsistisiin keinoihin uhkailemalla yrityksiä ja kansalaisia  erilaisilla toimiluvilla, joita saa vain kalliiseen hintaan. Lisäksi toimilupien saanti on yksityistetty niin, että rahantulo näille huijareille on taattu.  Maaseudun jätevesilaki oli yksi törkeyden huippu.  Viimeisin puhallus on energiatodistus, joka maksaa yhtä  paljon kuin yhden  suuren asunnon vuoden energiakulut. Kuinka helppoa on laskea suoralla sähköllä toimivien asuntojen vuoden energiakulut!

Brysselin natsihallinto puuttuu lukuisin keinoin kansalaisten normaaliin elämään. Varsinkin täällä pohjoisessa harvaan asutussa maassa Brysselin komento tuntuu kohtuuttomalta. Täkäläiset maanviljelijät ja pienyrittäjät joutuvat epäoikeudenmukaiseen  kohteluun verrattuna samojen alojen keskieurooppalaisten suuryrittäjien kanssa. Täällä vaaditaan kaikilta hitonmoiset todistukset kaikesta toiminnasta, mikä on hyttysen pissimistä muualle verrattuna. Sähkölamppujen kieltäminen pohjoisessa ilman lämpenemisen vuoksi on kaikkein naurettavinta. Lisäksi suomalainen natsihenkinen virkamiehistö, jonka kokoomus ja RKP on ehtinyt jo palkata, on siinä hyvänä apuna.

Mutta ehkä minua eniten pistää vihaksi se, että valheellisella natsipropagandalla ihmisiä kielletään nauttimasta elämästään. Kokoomus ja RKP pyrkivät puristamaan meidät muiden pohjoismaiden totalitaariseen tylsyyteen. Mutta siinä on vedetty melkoinen vesiperä. Nyt taas oikeistoporvaristo hyökkää alkoholin käyttöä vastaan perusteena, että alkoholi aiheuttaa miljardin euron kulut vuodessa. Alkoholi- ja tupakkavero tuottavat silti enemmän ja kuitenkin alkoholistien hoito on retuperällä Sama asia on auto- ja bensiiniveron suhteen: tuotto on suurempi kuin mitä käytetään teiden kunnostukseen, vaikka tiet ovat hyvää vauhtia rappeutumassa. Ja järjestäköön hallitus ensin työtä edes 300 000 työttömälle, ennen kuin vaatii työssä olevien työurierien pidentämistä.

Meillä kehittyi 1970- ja 80-luvuilla englantilais- (tai saksalais-)tyylinen olutkulttuuri. Työpäivän jälkeen mentiin rentoutumaan lähimpään olutpaikkaan, tavattiin tuttuja, otettiin olutta, tupakoitiin, pelattiin kortti- tai muita seurapelejä ja ennen kaikkea keskusteltiin henkeviä. Vuonna 2007 voimaan tulleen tupakkalain jälkeen se on mennyttä elämää. Nyt on vielä nostettu olutveroa. Olutpaikat ovat henkitoreissaan. Monet aukaisevat ovensa vasta illalla. Entiset asiakkaat ovat kaikonneet. Nyt tulee nuoriso vasta puolilta öin jo valmiiksi humalassa reuhaamaan. Ennen bändit aloittivat tanssimusiikin jo seitsemältä, nyt vasta puolilta öin.

Kysynpä vain, kenen etuja tämä muutos palvelee? Osoitan sormellani keskitysleirilääkäri Pekka Puskan suuntaan. Hän on aina valmis neuvomaan, miten meidän tulisi käyttäytyä. Hän väittää, että tupakoitsijat ja juopot tulevat yhteiskunnalle kalliimmiksi kuin raittiit. Empiirisen aineiston perusteella uskallan olla hänen kanssaan eri mieltä. Suvussani kaikki miehet ovat juoneet ja polttaneet koko elämänsä ajan ja siten maksaneet veroja melkoisen määrän. He kaikki ovat kuolleet kotonaan alle seitsemänkymppisinä makaamatta juuri ollenkaan sairaalassa. Sen sijaan naiset, jotka elivät raittiina jopa 95-vuotiaisiksi asti, makasivat sairaalassa tai vuodeosastolla vuosikausia. Uskaltaako joku rehellinen tutkija, joka ei ole Suomen natsikomennon alla, tehdä asiasta puolueettoman tutkimuksen?

Koska Suomessa eletään vain yhtä totuutta, olen ajatellut perustaa Vapaan sosialistisen puolueen. Vapaa tarkoittaa kansalaisvapauksien palauttamista. Nykyinen rkp:läinen oikeusministeri yrittää kitkeä Suomesta seksikaupan. Olen hänen kanssaan täysin eri mieltä. Minun mielestäni terveyskeskusten yhteyteen pitäisi perustaa seksiterapian osastoja, kuten on fysioterapiankin. Ne antaisivat mahdollisuuden vammaisille ja vanheneville ihmisille oikeuden normaaliin seksiin, myös islamilaisille nuorille miehille, joille ainoa vaihtoehto näyttää olevan raiskaaminen. Selibaatti ei kuulu terveeseen elämäntyyliin. Itsemurhat vähenisivät. Ne voisivat toimia omakustannusperiaatteella. Muutenkin seksikauppa voisi toimia vapaasti viranomaisvalvonnassa, kuten Saksassa. Mietojen huumeiden käyttö tulisi sallia aikuisille. Alkoholiverotus ja -myynti on mennyt väärään suuntaan. Normaali olut ja viini ovat ruokajuomia.

Sosialistinen puolueen nimessä taas tarkoittaa sitä, ettei anneta vapaalle markkinataloudelle vapaita käsiä. Ihminenhän on tunnetusti rahalle perso. Jo lukuisat kerrat koko maapallo on joutunut kärsimään siitä, että USA:ssa on liian löysät pankkilait ja valitettavasti maalla on liian suuri vaikutus maapallon talouteen.

Markkinatalous on kuin tuli: se on huono isäntä mutta hyvä renki. Sopivan tiukalla lainsäädännöllä siitä saisi hyödyt irti, mutta ahneuden kirot kahlittaisiin. Parhaillaan on kovia pyrkimyksiä vapauttaa kuljetukset ja henkilöliikenne vapaalle kilpailulle. Tuloksena olisi palvelutason lasku kerman kuorinnan seurauksena, kuten rautatieliikenteessä on käynyt Britanniassa ja Ruotsissa.