Suomen lentoasemat näyttävät olevan jenkkien miehittämiä. Opastukset ovat englanninkielisiä (USA) ja toimintatavat myös. Ihmettelin myös ostoskuittia, jossa oli päiväys: 04.07.2014. Eihän nyt olla vielä heinäkuussa! Sitten honasin, että sehän on jenkkien omituinen tapa merkitä kuukausi ensimmäisenä. (Samoin en ole ymmärtänyt tv:n koon ilmaisutapaa: lävistäjän tuumakoko pitää ensin muuttaa senteiksi ja sitten kolmiomittauksella laskea sivujen pituus käyttäen suhdetta 16:9 tai 4:3.) Myös kesäajan käyttöönotto juontaa meillä lentoliikenteestä.
Turvatarkastus Suomessa on edelleen jäykkäniskaisten kerberosten puuhaa. Ei uskottu, että vyöni solki ei aiheuta hälytystä. Kun irrotin vyön, niin yhden kerberoksen oli tultava ähertämään avuksi sen ja puhelinkotelon takaisinlaittamisessa. Portugalissa puhettani uskottiin ja, kun laitteen kilahtamatta kävelin sen läpi, ystävälliset turvatarkastajat vain hymyilivät ja toivottivat hyvää matkaa.
Suomalaisten virkamiesten jäykkäniskaisuus ja Brysselin ranskalais-saksalainen byrokratia on hyytävä yhdistelmä, jolla lannistetaan sitkeäkin yrittäminen. Ei siis ole ihme, että Juha Sipiläkin vaihtoi mieluummin yrittämisen politikointiin.
Jouduin viettämään aamuyön Vantaan lentoasemalla. Näin, kuinka suomalaiset matkailijat harhailivat käytävillä vieraskielisiä oppaita tuijotellen - omassa kotimaassaan! Eipä minullakaan ollut helppoa löytää onnikkaa 61 Tikkurilan asemalle 36 laiturin joukosta. Niinpä jäin viisaasti viimeiselle laiturille, josta pääsin asemalle. Siellä minua auttoi venäläissyntyinen mies laukkujen kantamisessa. Niin, onnikan kuskina mennessä oli somali ja palatessa ruotsinkielinen. Oikea laituri Helsinki-Vantaan lentoasemalla olisi ollut 22, mutta minulla on huono tuuri lotossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti