lauantai 24. toukokuuta 2014
Diktaattorit oikeuteen
Venäjän presidentti Vladimir Putin yrittää kyseenalaistaa Ukrainan presidentinvaalin laillisuuden. Itse asiassa hänkään ei ole Venäjän demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti, vaan vallan anastanut diktaattori, koska presidentin valta rajoittuu kahteen kauteen, kuten myös Valko-Venäjällä Aljaksandr Lukašenka, joka kumosi perustuslain jatkaakseen valtakauttaan. Molemmat ovat siis diktaattoreita, jotka pitäisi saattaa Haagin kansainväliseen oikeuteen ihmisoikeusrikkomuksista. Jos näin ei menetellä, ei muillakaan ole puhtaat jauhot pussissa.
torstai 22. toukokuuta 2014
Imperium Russicum
Venäjän valtakunta muistuttaa paljossa muinaista Rooman valtakuntaa. Molemmilla meni niin kauan hyvin kuin ne pystyivät alistamaan uusia alueita valtaansa ja riistämään niiden työn tuloksia. Rooma oli alun alkaen vain Rooman kaupunki ja Venäjä vain Moskovan piirikunta.
Nykyaikaisella dna-tutkimuksella on voitu osoittaa, että muista slaavilaisista kansoista poiketen venäläiset ovatkin suomalaisia. Venäjä on siis laajentunut pääasiassa suomensukuisten kansojen kustannuksella.
Toinen yhteinen piirre on hajota ja hallitse (divide et impera) ja historiallisen totuuden väärentäminen, jolla molemmat ovat menestyneet pitkään. Tien pää tuli eteen, kun laajeneminen ei enää onnistunut.
Yksi tärkeä tekijä on vielä valtioiden velkaantuminen, mistä asiasta kehottaisin Euroopan Unionia ottamaan oppia Rooman valtakunnasta. Rooman lopullisen romahduksen aiheutti se, ettei roskalainoja kyetty antamaan anteeksi. Tietyissä tilanteissa se on välttämätöntä.
Nykyaikaisella dna-tutkimuksella on voitu osoittaa, että muista slaavilaisista kansoista poiketen venäläiset ovatkin suomalaisia. Venäjä on siis laajentunut pääasiassa suomensukuisten kansojen kustannuksella.
Toinen yhteinen piirre on hajota ja hallitse (divide et impera) ja historiallisen totuuden väärentäminen, jolla molemmat ovat menestyneet pitkään. Tien pää tuli eteen, kun laajeneminen ei enää onnistunut.
Yksi tärkeä tekijä on vielä valtioiden velkaantuminen, mistä asiasta kehottaisin Euroopan Unionia ottamaan oppia Rooman valtakunnasta. Rooman lopullisen romahduksen aiheutti se, ettei roskalainoja kyetty antamaan anteeksi. Tietyissä tilanteissa se on välttämätöntä.
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Talouselämän villakoiran ydin
Luen paljon taloustieteellisiä arvioita nykyisestä taloustilanteesta ja sen ratkaisuehdotuksista. Olen koulutukseltani taloustieteilijä, melkein tohtori. Yksi asia porvarillisten taloustieteilijöiden, -toimittajien ja poliitikkojen jutuissa huvittaa minua erityisesti. He kiertävät asian villakoiran ydintä kuin kissa kuumaa puuroa: kaikki johtuu kapitalistisesta riistotaloudesta.
Ennen vanhaan metsästäjät eivät uskaltaneet mainita suoraan karhua, vaan se oli mesikämmen ja muuta vastaavaa, koska pelkäsivät sanan vaikutusta. Niin näyttää olevan tänään sana "kapitalistinen riistotalous", jonka Karl Marx on selkeästi kuvannut teoksessaan Pääoma (Das Kapital). Hänen kuvaukseensa lisäisin vielä osan, kuinka riistokapitalismi uhkaa maapallon tulevaisuutta tuhoamalla luontoa.
Olisi aika irrota mytologioista ja ruveta puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Silloin vasta ihmiskunnalla on tulevaisuutta, kun porvarillinen tiedemies, toimittaja ja poliitikko uskaltaa käyttää sanaa riistokapitalismi (Ausbeuterkapitalismus).
Ennen vanhaan metsästäjät eivät uskaltaneet mainita suoraan karhua, vaan se oli mesikämmen ja muuta vastaavaa, koska pelkäsivät sanan vaikutusta. Niin näyttää olevan tänään sana "kapitalistinen riistotalous", jonka Karl Marx on selkeästi kuvannut teoksessaan Pääoma (Das Kapital). Hänen kuvaukseensa lisäisin vielä osan, kuinka riistokapitalismi uhkaa maapallon tulevaisuutta tuhoamalla luontoa.
Olisi aika irrota mytologioista ja ruveta puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Silloin vasta ihmiskunnalla on tulevaisuutta, kun porvarillinen tiedemies, toimittaja ja poliitikko uskaltaa käyttää sanaa riistokapitalismi (Ausbeuterkapitalismus).
EU:n direktiivit Suomessa
Euroopan Unionin direktiivien soveltamisessa Suomen lainsäädäntöön on kaksi vakavaa ongelmaa, mitkä lisäävät kansalaisten kielteistä asennetta EU:ta kohtaan:
1) Valtionhallinnon vuosisatainen bobrikovilainen asenne, mikä on suomennettavissa nöyristeleväksi asenteeksi ulkomaista vallanpitäjää kohtaan. Tästä seuraa, että laeista pyritään tekemään niin tiukkoja, ettei ulkomaisella vallanpitäjällä olisi mitään moitittavaa. Mutta lait säädetään niin kovalla kiireellä, että ne ovat täynnä virheitä. Virkamiesaikanani en tavannut yhtään virheetöntä lakiluonnosta.
2) Laeista tehdään tiukempia kuin alkuperäiset direktiivit ovat. Tästä seuraa taas kaksi uutta ongelmaa: a) lakien toimeenpanoon ja seurantaan ei ole riittäviä voimavaroja ja b) rikkomustapauksissa tutkintaan ei taaskaan ole riittäviä resursseja eikä pätevyyttä ja sama koskee asioiden käsittelyä eri oikeusasteissa. Tästähän tuli Yleisradiosta äskettäin asiallinen ohjelma.
1) Valtionhallinnon vuosisatainen bobrikovilainen asenne, mikä on suomennettavissa nöyristeleväksi asenteeksi ulkomaista vallanpitäjää kohtaan. Tästä seuraa, että laeista pyritään tekemään niin tiukkoja, ettei ulkomaisella vallanpitäjällä olisi mitään moitittavaa. Mutta lait säädetään niin kovalla kiireellä, että ne ovat täynnä virheitä. Virkamiesaikanani en tavannut yhtään virheetöntä lakiluonnosta.
2) Laeista tehdään tiukempia kuin alkuperäiset direktiivit ovat. Tästä seuraa taas kaksi uutta ongelmaa: a) lakien toimeenpanoon ja seurantaan ei ole riittäviä voimavaroja ja b) rikkomustapauksissa tutkintaan ei taaskaan ole riittäviä resursseja eikä pätevyyttä ja sama koskee asioiden käsittelyä eri oikeusasteissa. Tästähän tuli Yleisradiosta äskettäin asiallinen ohjelma.
perjantai 16. toukokuuta 2014
Wikipedia - WikiLeaks - Wikispec
Wikipedia - WikiLeaks - Wikispec
Muutoksia tiedon ja toiminnan historiassa.
Muutoksia tiedon ja toiminnan historiassa.
Kommentteja tämän päivän politiikasta
Seurasin aidolla kiinnostuksella EU:n parlamenttiryhmien edustajien keskustelua. Se antoi uskoa, että sosiaalidemokraattien, vasemmistopuolueiden ja vihreiden yhteistyöllä voitaisiin estää oikeisto-liberaalien ajama Euroopan Yhdysvallat -hanke ja myös Amerikan Yhdysvaltojen kanssa salassa valmisteltu vapaakauppasopimus. Silloin avataan Pandoran lipas ja päästetään suurpääoma lopullisesti valloilleen.
Maailmassa on kolme suurta valtiomonopolistista valtiota: USA, Kiina ja Venäjä. Valtion ja suuryritysten edut ovat yhteen kietoutuneet. USA:ssa kuka tahansa itsenäinen maanviljelijä voi joutua oikeuteen Monsanton geenimuunneltujen kasvien viljelystä, kun tuuli on sattumalta kuljettanut pellolle muutaman Monsanton patentoiman kasvin siemeniä.
Keskustelussa vei minun sympatiapisteeni Kreikan vasemmiston edustaja Alexis Tsipras, joka terävällä analyysillään osoitti, miksi tavalliset ihmiset joutuvat kärsimään EU:n määräämästä taloussääntelystä. Osa roskalainoista tulisi antaa anteeksi. Sen sijaan EU on hyväksynyt kreikkalaisen ihmisiä tappaneen fasistipuolueen Kultainen sarastus (Χρυσή Αυγή) osallistumisen vaaleihin. Kyllä demokratia saa kummia muotoja!
Jyrki Kataisen oikeistohallitus sai työllisyydestä luottamuslauseen, vaikka työttömyys kasvaa. On se sääli, että arvostamani työministeri Lauri Ihalainen joutuu näyttelemään oikeisto-liberaalien kahjossa hallituspolitiikassa. EU-komissaari Olli Rehnkin huomautti, että suomalaiset antoivat periksi maatalouspolitiikassa. Valitettavasti Suomessa on edelleen vallalla bobrikovilainen valtion virkamiesmentaliteetti, että oman maan kansalaisia ruoskitaan samalla, kun kieli pitkällä kumarretaan ulkomaisille vallanpitäjille (tällä kertaa Bryssel ja Washington).
Maailmassa on kolme suurta valtiomonopolistista valtiota: USA, Kiina ja Venäjä. Valtion ja suuryritysten edut ovat yhteen kietoutuneet. USA:ssa kuka tahansa itsenäinen maanviljelijä voi joutua oikeuteen Monsanton geenimuunneltujen kasvien viljelystä, kun tuuli on sattumalta kuljettanut pellolle muutaman Monsanton patentoiman kasvin siemeniä.
Keskustelussa vei minun sympatiapisteeni Kreikan vasemmiston edustaja Alexis Tsipras, joka terävällä analyysillään osoitti, miksi tavalliset ihmiset joutuvat kärsimään EU:n määräämästä taloussääntelystä. Osa roskalainoista tulisi antaa anteeksi. Sen sijaan EU on hyväksynyt kreikkalaisen ihmisiä tappaneen fasistipuolueen Kultainen sarastus (Χρυσή Αυγή) osallistumisen vaaleihin. Kyllä demokratia saa kummia muotoja!
Jyrki Kataisen oikeistohallitus sai työllisyydestä luottamuslauseen, vaikka työttömyys kasvaa. On se sääli, että arvostamani työministeri Lauri Ihalainen joutuu näyttelemään oikeisto-liberaalien kahjossa hallituspolitiikassa. EU-komissaari Olli Rehnkin huomautti, että suomalaiset antoivat periksi maatalouspolitiikassa. Valitettavasti Suomessa on edelleen vallalla bobrikovilainen valtion virkamiesmentaliteetti, että oman maan kansalaisia ruoskitaan samalla, kun kieli pitkällä kumarretaan ulkomaisille vallanpitäjille (tällä kertaa Bryssel ja Washington).
tiistai 13. toukokuuta 2014
Wikispec - keinottelun seuranta
Internet on osoittanut kirkkaasti sen, mihin se pystyy, kun ihmiset yhdistävät voimansa. Wikipedia on tehnyt tarpeettomiksi tietosanakirjasarjat, joita ennen oli joka kodissa, koska sitä on tekemässä suuri joukko ihmisiä ja tieto on ajantasaista. Wikileaks on paljastanut valtioiden ja ihmisten vakoilua. Sosiaalinen media teki mahdolliseksi arabikevään ja paljastaa jatkuvasti ihmisiin kohdistuvaa väärinkäyttöä.
Kansainvälinen liike-elämä on parhaiten omaksunut Internetin ja tietoliikenteen nopeuden sille tuomat edut. Sekunnin murto-osissa siirtyvät pörssikurssien tiedot kaikista pörsseistä ympäri maailmaa. Kansainvälisen pääoman toiminta tarvitsee vastavoimaa, mihin kansalliset ammattiyhdistysliikkeet ja työväenpuolueet ovat tänä päivänä auttamattoman kömpelöitä.
Vastaus on Wikispec(ulation), joka seuraisi kansainvälisen pääoman ja yritysten toimia ympäri maailmaa lukemattomien tietokone-eksperttien (nörttien ja krakkereiden) avulla. Tiedostoon kirjattaisiin yksityiskohtaisesti kaikki liiketoiminta, joka vahingoittaa luontoa, ihmisiä ja yhteiskuntia. Keinotteluun tähtäävä liiketoiminta loukkaa kansainvälisiä ja kansallisia luonnon- ja työsuojelulakeja, huijaa verottajia, pitää ihmisiä vaarallisissa ja epäterveellisissä oloissa ja siis ainoa hyöty on omistajilleen tuottama riistopääoma.
Wikispecillä saattaisi olla valtavan tervehdyttävä vaikutus koko maapallon suojeluun ja ihmisten työoloihin ja toimeentuloon. Näinhän työväen- ja ammattiyhdistysliike sai parannettua työntekijöiden elinolosuhteita ja hyvinvointia 100-150 vuotta sitten. Tietotekniikka ja laaja julkisuus saisivat nyt saman aikaan.
On paljastunut jo useita tapauksia, että suomalaiset yritykset harjoittavat maailmalla riistokapitalistista toimintaa. Näitä tapauksia on tullut tietooni Brasiliasta, Indonesiasta, Intiasta, Kambodžasta, Kiinasta ja Thaimaasta. Varmaan niitä on muuallakin. Tällainen häpeällinen toiminta on saatava loppumaan!
On paljastunut jo useita tapauksia, että suomalaiset yritykset harjoittavat maailmalla riistokapitalistista toimintaa. Näitä tapauksia on tullut tietooni Brasiliasta, Indonesiasta, Intiasta, Kambodžasta, Kiinasta ja Thaimaasta. Varmaan niitä on muuallakin. Tällainen häpeällinen toiminta on saatava loppumaan!
torstai 8. toukokuuta 2014
Kieli/språk/language/langue/Sprache/язык
Olen kirjoittanut blogini suomeksi. Olisiko kiinnostusta toisella kielellä?
Jag har skrivit mina blogberättelser på finska. Kunde det vara mera intressant på ett annat språk?
I have written my blogs in Finnish. Could it be more interesting in another language?
J'ai écrivé mes blogs en finnois. Est-ce q'il était plus interessant en une autre langue?
Ich habe meine Blogtexte auf finnisch geschrieben. Könnte es mehr interessant in einer anderen Sprache sein?
Я написал мои блог-рассказы по-фински. Хотели-бы вы другой язык?
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Rauha Eurooppaan
Pelimerkit Ukrainan sisäisessä voimainmittelyssä on jo lyöty pöytään. On aika päästää liiat höyryt ulos ja ruveta miettimään ratkaisua, millä tilanteesta päästään ulos ja palautettua rauha alueelle, mikä samalla koskee koko Eurooppaa.
Venäjä joutui tapahtumien johdattamana varmasti hankalampaan tilanteeseen kuin Vladimir Putin mielessään oli kuvitellut. Nyt pitäisi suoda kunniallinen paluutie tästä ikävästä tilanteesta. Putin pelasi entisenä KGB:n upseerina niillä korteilla, jotka hän vanhastaan hallitsi. Mutta nyt hänellä on tiukka paikka: Venäjän talous ei kestä niitä panostuksia, jotka hän joutuu asettamaan Krimin ja Itä-Ukrainan vuoksi. Ukraina on Moldovan ohella Euroopan taloudellisesti heikoin maa. Siinä ei enää auta isovenäläinen isottelu. Rahaa on pantava pöytään, mille itse Venäjälläkin löytyisi parempaa käyttöä.
Venäjän historiaa tuntevana sanon, että Putinin lähtölaskenta alkaa siitä, kun tavallisilla venäläisillä on pula tavaroista tai rahat loppuvat jokapäiväisten tarvikkeiden hankkimiseen. Siksi olen sitä mieltä, että koko Euroopan rauhan takia olisi parasta antaa Venäjälle kunniallinen peräytymistie Ukrainan kriisistä.
Tässä muutamia ohjeita. Ukrainan alueella olevat separatistiset ja ääriukrainalaiset joukot riisutaan aseista ja palautetaan Ukrainan hallituksen valvonta koko maahan. Järjestetään valvotusti rehelliset presidentin ja mielellään myös parlamentin vaalit. Venäjän ja EU:n kesken sovitaan Ukrainan neutralisointiohjelmasta, millä taataan tietyksi ajaksi Ukrainan jääminen EU:n ja Naton sopimusten ulkopuolelle. Sisäisesti parannetaan Ukrainassa alueiden autonomista asemaa. Ukrainen talouden kohentamiseksi laaditaan maalle tukiohjelma.
Myönnytyksenä Venäjän taholta edellytetään, että kansalaisten sanan- ja toimintavapautta parannetaan. Olen jo pitkän aikaa pannut merkille, etteivät venäläiset ole voineet lukea blogijuttujani. Kun havaitsen, että niitä taas luetaan Venäjällä, annan myöntymykseni liennytysprosessin etenemiselle. ;-)
Venäjä joutui tapahtumien johdattamana varmasti hankalampaan tilanteeseen kuin Vladimir Putin mielessään oli kuvitellut. Nyt pitäisi suoda kunniallinen paluutie tästä ikävästä tilanteesta. Putin pelasi entisenä KGB:n upseerina niillä korteilla, jotka hän vanhastaan hallitsi. Mutta nyt hänellä on tiukka paikka: Venäjän talous ei kestä niitä panostuksia, jotka hän joutuu asettamaan Krimin ja Itä-Ukrainan vuoksi. Ukraina on Moldovan ohella Euroopan taloudellisesti heikoin maa. Siinä ei enää auta isovenäläinen isottelu. Rahaa on pantava pöytään, mille itse Venäjälläkin löytyisi parempaa käyttöä.
Venäjän historiaa tuntevana sanon, että Putinin lähtölaskenta alkaa siitä, kun tavallisilla venäläisillä on pula tavaroista tai rahat loppuvat jokapäiväisten tarvikkeiden hankkimiseen. Siksi olen sitä mieltä, että koko Euroopan rauhan takia olisi parasta antaa Venäjälle kunniallinen peräytymistie Ukrainan kriisistä.
Tässä muutamia ohjeita. Ukrainan alueella olevat separatistiset ja ääriukrainalaiset joukot riisutaan aseista ja palautetaan Ukrainan hallituksen valvonta koko maahan. Järjestetään valvotusti rehelliset presidentin ja mielellään myös parlamentin vaalit. Venäjän ja EU:n kesken sovitaan Ukrainan neutralisointiohjelmasta, millä taataan tietyksi ajaksi Ukrainan jääminen EU:n ja Naton sopimusten ulkopuolelle. Sisäisesti parannetaan Ukrainassa alueiden autonomista asemaa. Ukrainen talouden kohentamiseksi laaditaan maalle tukiohjelma.
Myönnytyksenä Venäjän taholta edellytetään, että kansalaisten sanan- ja toimintavapautta parannetaan. Olen jo pitkän aikaa pannut merkille, etteivät venäläiset ole voineet lukea blogijuttujani. Kun havaitsen, että niitä taas luetaan Venäjällä, annan myöntymykseni liennytysprosessin etenemiselle. ;-)
tiistai 6. toukokuuta 2014
Kilpailu keinottelijoista
Suomen yhteiskunnallinen kehitys edustaa melko hyvin ihmiskunnan kehitystä paitsi, ettei maa ole niin ylikansoitettu. Silti suomalaiset ovat saaneet täällä ahkeruudellaan melkoista tuhoa aikaan. Täällä on 300 000 metsästäjääkin, jotka ovat valmiita tappamaan melkein kaiken mikä liikkuu, toisinaan perheensä ja itsensäkin. Täällä on sellaista Ameriikan meininkiä, minkä vuoksi Suomea välillä kutsutaan USA:n 51. osavaltioksi. Toki paljon hyvää kehitystä on tapahtunut, kun ottaa huomioon, että suomalaiset ovat suurin arktisella alueella asuva kansa.
Tuhat vuotta sitten suomalaiset (soome) ja lappalaiset (saame) asustivat täällä vierekkäin metsästäen, kalastaen,keräämällä muita luonnon antimia ja poroja paimentaen. Vain Lounais-Suomeen, Turun ympäristöön, oli kehittynyt maataloutta, mikä johti maan siirtymiseen vähitellen yksityisomistukseen. Elettiin heimojärjestelmän kautta, kuten Afrikassa ja arabimaissa osittain vieläkin.
Sitten tulivat ruotsalaiset roomalaiskatoliset valloittajat lännestä ja kreikkalaiskatoliset novgorodit (rusit) ja myöhemmin venäläiset idästä. Siinä välissä suomalaiset ovat saaneet pysyä hengissä lähes 900 vuotta. Ruotsalaiset pääsivät aluksi voitolle ja Suomi kytkettiin sen alaisuuteen. Roomalaiskatolisuutta seurasi luterilaisuus. Elettiin kuninkaan ja aateliston alaisuudessa. Siitä on vielä paljon jäljellä, mm. pakkoruotsi.
Sitten vuodesta 1809 siirryttiin Venäjän suuriruhtinaskunnaksi. Vasta silloin Suomi alkoi itsenäistyä: sai oman kirjakielen, rahan, valtiolliset laitokset ja Venäjän tullivapauden suojissa kapitalismi pääsi kehittymään.
Muualla maailmassa tämä aikakausi edustaa tyypillisesti siirtomaiden asemaa, mutta suomalaisilla on ollut aina vahva oma tahto. Meillä oli ennen kristinuskoa oma kalevalainen luonnonusko, vapaa tahto kulkea luonnossa, oma kieli, joka poikkeaa täysin ruotsin ja venäjän indoeurooppalaisista kielistä.
Niinpä meillä oli jo sata vuotta sitten vahva itsenäisyystahto, kun se Afrikassa kehittyi vasta puolivuosisataa sitten. Sata vuotta sitten Suomi oli vielä maailman kehittymättömimpiä maita, jossa sorron alla kuoltiin nälkään. Vuonna 1918 käytiin väestömäärään nähden verinen sisällissota. Vaikka porvaristo ja maanomistajaluokka sen voittivat, siitä alkoi työväenluokan aseman parantaminen. Suomi kuitenkin joutui Natsi-Saksan imuun, minkä vuoksi maa pääsi rakentamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota vuosikymmeniä muita myöhemmin.
Siinä vaiheessa Suomi muistutti niitä Aasian, Afrikan, Etelä-Amerikan ja Itä-Euroopan nykyisiä maita, joista ollaan valmiita lähtemään leveämmän leivän ääreen vauraampiin maihin. Väkeä lähti aluksi Amerikkaan ja sitten myöhemmin Ruotsiin. Tänä päivänä suomalaiset oikeistolaiset pikkuporvarit haluavat torjua tämän kehitysvaiheen, kun meille on tulossa vastaavassa asemassa olevia ihmisiä.
Suomen taloudellinen nousukausi ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen alkoi toden teolla vasta 1970–80 -luvuilla, jolloin vasemmistopuolueet pääsivät kunnolla vaikuttamaan lainsäädäntöön (mm. kansanterveyslaki ja peruskoululaki). Silloin vielä Suomen talouselämä eli melko turvattuna vapaalta markkinataloudelta ja esimerkiksi Pohjois-Suomeen pääsi kehittymään raskasta teollisuutta, rakennettiin yliopistoja ja elintaso kohosi.
Siihen aikaan Suomen talouselämään ilmestyi uusi piirre, mikä on nyt koko maailman mittakaavassa yleinen: kilpailu keinottelijoista. Suomessa se oli kuntien välistä kilpailua: rakennettiin teollisuushalleja, myönnettiin avustuksia ja taattiin lainoja. Kun yrittäjä oli käyttänyt kaikki edut hyväkseen, hän häipyi vähin äänin kunnasta ja jäljelle jäi tyhjiä tehdashalleja ja suuri joukko työttömiä. Nyt samaa tapahtuu kaikkialla maailmassa.
Kapitalisteilla on herkullinen asema valita tuotannolleen edullisimmat paikat, missä työväen järjestäytyminen eikä luonnonsuojelu ole esteenä. Lisäksi paikalliset asukkaat mitättömine maatiluksineen voidaan pyyhkäistä sivuun. Jos olosuhteet muuttuvat heille hankaliksi, siirrytään taas muualle. Kertynyt riistopääoma voidaan siirtää maihin, joissa sitä kohdellaan myötämielisimmin.
Karl Marxin Pääomassa esittämät teoriat kapitalistisesta riistosta pitävät kirjaimellisesti paikkansa, mutta ympäristön kannalta tuhot ovat paljon suuremmat kuin Marx olisi pystynyt kuvittelemaan. Työläiset asuvat ja työskentelevät kurjissa ja vaarallisissa oloissa, kuten Kaakkois-Aasiassa. Intiassa on vesistöjä ja ilmastoa saastuttavaa kemian ja lääketeollisuutta, mutta samaa on muualla Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
Metsästäjä- ja paimentolaistaloudessa maa oli yhteisomistuksessa, mutta maatalouden myötä siirryttiin yksityisomistukseen. Näin oli myös Suomessa ja Afrikassa ja Brasiliassa vieläkin suurelta osin. Amerikkalaiset kapitalistit kiertelevät neuvottelemassa korruptoituneiden hallitusten kanssa, että maa siirtyisi heille, jotta he voisivat perustaa jonkun monokulttuurin (maissi, palmu, eukalyptus) tai avata kaivoksen. Suomessakin saavat kansainväliset kaivosyhtiöt peuhata mielensä mukaan maksamatta oikeita korvauksia.
Sitten ruvettiin siirtymään oikeistoliberaaliin vapaaseen markkinatalouteen vapauttamalla aluksi lainanottoa. Rahaa oli runsaasti saatavilla, mutta korot olivat pilvissä (17 %). Siinä vaiheessa politiikka alkoi kääntyä porvarilliseksi. Se merkitsi katastrofia Suomen taloudelle. Työttömiä on edelleen 300 000 eli yli kymmenen prosenttia. Suomi on kärsinyt viime vuosikymmeninä kaksi syvää lamakautta, joiden molempien aikana valtiovarainministerinä on ollut oikeistoliberaali kokoomuslainen: vuonna 1991 insinööri Iiro Viinanen ja vuonna 2008 yhteiskuntatieteiden maisteri (valtio-oppi) Jyrki Katainen. Nykyinen valtiovarainministeri on sosiaalidemokraattinen kasvatustieteiden maisteri Jutta Urpilainen. Suomessa on siis tapana valita valtiovarainministeriksi poliitikko, jolla ei ole juuri hajuakaan taloustieteestä! Parhaiten minun aikanani on menestynyt pankinjohtaja Ahti Pekkala.
Sitten tullaankin Euroopan Unionin aikaan vuodesta 1995 alkaen. Silloin suomalaisilla poliitikoilla ja valtion virkamiehillä sekosivat pasmat täysin. Takana oli historia: 700 vuotta Ruotsin kuninkaan johtamaa imperialismia, sata vuotta Venäjän tsaarin vallan alla, itsenäistymisen jälkeen Natsi-Saksan seuralaisena ja sen jälkeen kuunneltiin Moskovaa. Itsenäisiksi oli tuskin päästy, kun jo ruvettiin ottamaan käskyjä Brysselistä ja ohjeita Washingtonista.
Yleisradion MOT-ohjelma vahvisti käsitykseni, että Euroopan Unioni on syntynyt Yhdysvaltain toimiessa sen kummisetänä. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa jaetun Marshall-avun ehtona oli, että Eurooppa rupeaa yhdistymään Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen tapaan ja vastustamaan Neuvostoliiton johtamaa kommunismia. Asiaan kuuluu, että maat liittyvät myös Natoon. Yhdysvaltain tavoitteena on vapaakauppasopimus, jonka myötä ja juristiarmeijansa avulla se saa Euroopan markkinat haltuunsa. Voi, hyväuskoiset eurooppalaiset liberaaliporvarit!
Mutta miten sitten vastustetaan USA:n imperialismia, joka on häärinyt maailmalla jo lähes kaksisataa vuotta tuhoten yhteiskuntia, tappaen johtajia ja tunkeutuen valtioiden talouselämään? Oikeistoporvareiden mielestä sitä ei tulekaan vastustaa, vaan avata ovet vapaalle markkinataloudelle – tuli ovesta sitten mitä tahansa.
Vuodesta 1995 lähtien Suomen lainsäädännössä on käynyt melkoinen kuhina, kun Euroopan Unionista tulleita direktiivejä sovelletaan Suomen lainsäädäntöön. Asialla on varmaan legioona USA:n koulutuksen saaneita oikeistoliberaaleja kokoomuslaisia juristinplanttuja. Suomen EU- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb ja myös elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ovat tyypillisiä esimerkkejä suomalaisten poliitikkojen USA-intoilusta.
Virkamiehenä olen tämän ajan joutunut toteamaan, että lainsäätäjien into toteuttaa vapaata markkinataloutta Suomessa on ollut suurempi kuin lainsäädännöllinen ammattitaito: priimaa on pyritty saamaan, mutta sutta on tullut. Esimerkiksi joukkoliikennelaki ja hankintalaki vuodelta 2010 sisältävät sellaisia älyllisiä aukkoja, jotka mahdollistavat kansainvälisten keinottelijoiden massatulon Suomeen.
Suomen rikoslainsäädäntö sekä poliisin ja oikeuslaitoksen ammatillinen valmius kansainvälisten talousrikosten käsittelyyn on heikkoa, kun aika kuluu humalassa tapahtuneiden kahakoiden ja kioskiryöstöjen käsittelyyn. Myös verottaja on ajastaan jäljessä ja rikokset pääsevät vanhenemaan. Kyllä näiden asioiden pitäisi olla kunnossa ennen kuin muulla lainsäädännöllä avataan ovet kansainväliselle keinottelulle.
Äskettäin koin positiivisen yllätyksen, kun verottaja oli herännyt vajaassa kymmenessä vuodessa toimimaan tanskalaisen olutpanimon Carlsbergin veronkiertohuijauksessa. Keinottelijoita ja huijareita löytyy siis läheltäkin. Carlsberg oli silloin ostanut Sinebrychoffin panimon. Se perusti firmalle Suomeen sivuyhtiön hoitamaan kaupan ”velan korkokuluja”. Kuinka ollakaan Carlsbergin ”korkokulut” olivat sattumalta samansuuruisia kuin Sinebrychoffin maksamat yritysverot, 36 miljoonaa euroa!
Joukkoliikennelaki pakottaa linja-autoliikenteen vapaaseen kilpailuun. Se on jo poikinut seurausvaikutuksia. Suuri osa perheyrityksistä on jo luopunut toiminnastaan ja toiminta on siirtynyt mm. Koiviston Autolle. Erikoinen keinottelija on ollut Onnibus. Se hamstrasi nopeasti itselleen lukuisan määrän linjoja. Pitkät linjat se on jo myynyt jollekin skotlantilaiselle keinottelijalle. Nyt firma on käräjäoikeudessa lukuisten alihankkijoidensa toimesta. Hämäräperäiselle liiketoiminnalle on tyypillistä tuotantotoiminnan ketjuttaminen niin pitkälle, että vastuusuhteet hämärtyvät. Näin on erityisesti rakennustoiminnassa.
Nyt oikeistoporvaristo vaatii jo rautatieliikenteen ja taksiliikenteen vapaalle markkinataloudelle. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin ja Englantiin saadakseen tietää, mitä se käytännössä merkitsee. Tukholmassa taisi olla joku Lähi-idän ohjus ratissa, joka jätti minut lopulta tienvarteen, kun ei osannut mennä antamaani osoitteeseen. Sellaistako haluamme Suomeen?
Suomi on otollinen maa myös huumekeinottelijoille. Suomen paras huumeasiantuntijapoliisi on jo puoli vuotta ollut tutkintavankeudessa. Tervetuloa vaan tänne byrokratian rehelliseen maahan!
Suomi on koko EU:ssa olonsa ajan listattu yhdeksi maailman yrittäjäystävällisimmistä maista. Silti tänne ei ole juuri tungosta ollut. Pankkiiri Björn Wahlrooskin pakkasi sadat miljoonat eurot kapsäkkiin ja muutti Ruotsiin. Siellä hänen pitää vain rakentaa Roope Ankan säiliöönsä väliseinä, sillä eihän sovi sotkea keskenään arvokkaita euroja ja Ruotsin rupusia kruunuja.
Nykyinen Jyrki Kataisen rectaalihallitus on myös maailman yritysystävällisin. Katainenhan sai jo valtiovarainministerinä ollessaan EU:lta tunnustuksen toiminnasta vapaan markkinatalouden hyväksi. Sama kuuluisi myös Jutta Urpilaiselle, joka vastoin puolueensa kannanottoa myönsi melkein omasta taskustaan neljän ylimääräisen veroprosentin alennuksen yritysverotukseen. Tervetuloa siis Suomeen, keinottelijat!
Euroopan Unionin edustajavaaleissa katson tarkasti, että äänestämäni ehdokas vastustaa vapaata markkinataloutta ja on pohjoismaisen sosiaalisen markkinatalouden kannalla. Vaalitentissä paljastui taas perussuomalaisten aatteellinen linjattomuus, kun ehdokas vastusti rautatieliikenteen yksityistämistä, mutta samalla syytti EU:ta vapaan markkinatalouden jarruttamisesta. Otapa siitäkin sitten selvää!
Tuhat vuotta sitten suomalaiset (soome) ja lappalaiset (saame) asustivat täällä vierekkäin metsästäen, kalastaen,keräämällä muita luonnon antimia ja poroja paimentaen. Vain Lounais-Suomeen, Turun ympäristöön, oli kehittynyt maataloutta, mikä johti maan siirtymiseen vähitellen yksityisomistukseen. Elettiin heimojärjestelmän kautta, kuten Afrikassa ja arabimaissa osittain vieläkin.
Sitten tulivat ruotsalaiset roomalaiskatoliset valloittajat lännestä ja kreikkalaiskatoliset novgorodit (rusit) ja myöhemmin venäläiset idästä. Siinä välissä suomalaiset ovat saaneet pysyä hengissä lähes 900 vuotta. Ruotsalaiset pääsivät aluksi voitolle ja Suomi kytkettiin sen alaisuuteen. Roomalaiskatolisuutta seurasi luterilaisuus. Elettiin kuninkaan ja aateliston alaisuudessa. Siitä on vielä paljon jäljellä, mm. pakkoruotsi.
Sitten vuodesta 1809 siirryttiin Venäjän suuriruhtinaskunnaksi. Vasta silloin Suomi alkoi itsenäistyä: sai oman kirjakielen, rahan, valtiolliset laitokset ja Venäjän tullivapauden suojissa kapitalismi pääsi kehittymään.
Muualla maailmassa tämä aikakausi edustaa tyypillisesti siirtomaiden asemaa, mutta suomalaisilla on ollut aina vahva oma tahto. Meillä oli ennen kristinuskoa oma kalevalainen luonnonusko, vapaa tahto kulkea luonnossa, oma kieli, joka poikkeaa täysin ruotsin ja venäjän indoeurooppalaisista kielistä.
Niinpä meillä oli jo sata vuotta sitten vahva itsenäisyystahto, kun se Afrikassa kehittyi vasta puolivuosisataa sitten. Sata vuotta sitten Suomi oli vielä maailman kehittymättömimpiä maita, jossa sorron alla kuoltiin nälkään. Vuonna 1918 käytiin väestömäärään nähden verinen sisällissota. Vaikka porvaristo ja maanomistajaluokka sen voittivat, siitä alkoi työväenluokan aseman parantaminen. Suomi kuitenkin joutui Natsi-Saksan imuun, minkä vuoksi maa pääsi rakentamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota vuosikymmeniä muita myöhemmin.
Siinä vaiheessa Suomi muistutti niitä Aasian, Afrikan, Etelä-Amerikan ja Itä-Euroopan nykyisiä maita, joista ollaan valmiita lähtemään leveämmän leivän ääreen vauraampiin maihin. Väkeä lähti aluksi Amerikkaan ja sitten myöhemmin Ruotsiin. Tänä päivänä suomalaiset oikeistolaiset pikkuporvarit haluavat torjua tämän kehitysvaiheen, kun meille on tulossa vastaavassa asemassa olevia ihmisiä.
Suomen taloudellinen nousukausi ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen alkoi toden teolla vasta 1970–80 -luvuilla, jolloin vasemmistopuolueet pääsivät kunnolla vaikuttamaan lainsäädäntöön (mm. kansanterveyslaki ja peruskoululaki). Silloin vielä Suomen talouselämä eli melko turvattuna vapaalta markkinataloudelta ja esimerkiksi Pohjois-Suomeen pääsi kehittymään raskasta teollisuutta, rakennettiin yliopistoja ja elintaso kohosi.
Siihen aikaan Suomen talouselämään ilmestyi uusi piirre, mikä on nyt koko maailman mittakaavassa yleinen: kilpailu keinottelijoista. Suomessa se oli kuntien välistä kilpailua: rakennettiin teollisuushalleja, myönnettiin avustuksia ja taattiin lainoja. Kun yrittäjä oli käyttänyt kaikki edut hyväkseen, hän häipyi vähin äänin kunnasta ja jäljelle jäi tyhjiä tehdashalleja ja suuri joukko työttömiä. Nyt samaa tapahtuu kaikkialla maailmassa.
Kapitalisteilla on herkullinen asema valita tuotannolleen edullisimmat paikat, missä työväen järjestäytyminen eikä luonnonsuojelu ole esteenä. Lisäksi paikalliset asukkaat mitättömine maatiluksineen voidaan pyyhkäistä sivuun. Jos olosuhteet muuttuvat heille hankaliksi, siirrytään taas muualle. Kertynyt riistopääoma voidaan siirtää maihin, joissa sitä kohdellaan myötämielisimmin.
Karl Marxin Pääomassa esittämät teoriat kapitalistisesta riistosta pitävät kirjaimellisesti paikkansa, mutta ympäristön kannalta tuhot ovat paljon suuremmat kuin Marx olisi pystynyt kuvittelemaan. Työläiset asuvat ja työskentelevät kurjissa ja vaarallisissa oloissa, kuten Kaakkois-Aasiassa. Intiassa on vesistöjä ja ilmastoa saastuttavaa kemian ja lääketeollisuutta, mutta samaa on muualla Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
Metsästäjä- ja paimentolaistaloudessa maa oli yhteisomistuksessa, mutta maatalouden myötä siirryttiin yksityisomistukseen. Näin oli myös Suomessa ja Afrikassa ja Brasiliassa vieläkin suurelta osin. Amerikkalaiset kapitalistit kiertelevät neuvottelemassa korruptoituneiden hallitusten kanssa, että maa siirtyisi heille, jotta he voisivat perustaa jonkun monokulttuurin (maissi, palmu, eukalyptus) tai avata kaivoksen. Suomessakin saavat kansainväliset kaivosyhtiöt peuhata mielensä mukaan maksamatta oikeita korvauksia.
Sitten ruvettiin siirtymään oikeistoliberaaliin vapaaseen markkinatalouteen vapauttamalla aluksi lainanottoa. Rahaa oli runsaasti saatavilla, mutta korot olivat pilvissä (17 %). Siinä vaiheessa politiikka alkoi kääntyä porvarilliseksi. Se merkitsi katastrofia Suomen taloudelle. Työttömiä on edelleen 300 000 eli yli kymmenen prosenttia. Suomi on kärsinyt viime vuosikymmeninä kaksi syvää lamakautta, joiden molempien aikana valtiovarainministerinä on ollut oikeistoliberaali kokoomuslainen: vuonna 1991 insinööri Iiro Viinanen ja vuonna 2008 yhteiskuntatieteiden maisteri (valtio-oppi) Jyrki Katainen. Nykyinen valtiovarainministeri on sosiaalidemokraattinen kasvatustieteiden maisteri Jutta Urpilainen. Suomessa on siis tapana valita valtiovarainministeriksi poliitikko, jolla ei ole juuri hajuakaan taloustieteestä! Parhaiten minun aikanani on menestynyt pankinjohtaja Ahti Pekkala.
Sitten tullaankin Euroopan Unionin aikaan vuodesta 1995 alkaen. Silloin suomalaisilla poliitikoilla ja valtion virkamiehillä sekosivat pasmat täysin. Takana oli historia: 700 vuotta Ruotsin kuninkaan johtamaa imperialismia, sata vuotta Venäjän tsaarin vallan alla, itsenäistymisen jälkeen Natsi-Saksan seuralaisena ja sen jälkeen kuunneltiin Moskovaa. Itsenäisiksi oli tuskin päästy, kun jo ruvettiin ottamaan käskyjä Brysselistä ja ohjeita Washingtonista.
Yleisradion MOT-ohjelma vahvisti käsitykseni, että Euroopan Unioni on syntynyt Yhdysvaltain toimiessa sen kummisetänä. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa jaetun Marshall-avun ehtona oli, että Eurooppa rupeaa yhdistymään Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen tapaan ja vastustamaan Neuvostoliiton johtamaa kommunismia. Asiaan kuuluu, että maat liittyvät myös Natoon. Yhdysvaltain tavoitteena on vapaakauppasopimus, jonka myötä ja juristiarmeijansa avulla se saa Euroopan markkinat haltuunsa. Voi, hyväuskoiset eurooppalaiset liberaaliporvarit!
Mutta miten sitten vastustetaan USA:n imperialismia, joka on häärinyt maailmalla jo lähes kaksisataa vuotta tuhoten yhteiskuntia, tappaen johtajia ja tunkeutuen valtioiden talouselämään? Oikeistoporvareiden mielestä sitä ei tulekaan vastustaa, vaan avata ovet vapaalle markkinataloudelle – tuli ovesta sitten mitä tahansa.
Vuodesta 1995 lähtien Suomen lainsäädännössä on käynyt melkoinen kuhina, kun Euroopan Unionista tulleita direktiivejä sovelletaan Suomen lainsäädäntöön. Asialla on varmaan legioona USA:n koulutuksen saaneita oikeistoliberaaleja kokoomuslaisia juristinplanttuja. Suomen EU- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb ja myös elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ovat tyypillisiä esimerkkejä suomalaisten poliitikkojen USA-intoilusta.
Virkamiehenä olen tämän ajan joutunut toteamaan, että lainsäätäjien into toteuttaa vapaata markkinataloutta Suomessa on ollut suurempi kuin lainsäädännöllinen ammattitaito: priimaa on pyritty saamaan, mutta sutta on tullut. Esimerkiksi joukkoliikennelaki ja hankintalaki vuodelta 2010 sisältävät sellaisia älyllisiä aukkoja, jotka mahdollistavat kansainvälisten keinottelijoiden massatulon Suomeen.
Suomen rikoslainsäädäntö sekä poliisin ja oikeuslaitoksen ammatillinen valmius kansainvälisten talousrikosten käsittelyyn on heikkoa, kun aika kuluu humalassa tapahtuneiden kahakoiden ja kioskiryöstöjen käsittelyyn. Myös verottaja on ajastaan jäljessä ja rikokset pääsevät vanhenemaan. Kyllä näiden asioiden pitäisi olla kunnossa ennen kuin muulla lainsäädännöllä avataan ovet kansainväliselle keinottelulle.
Äskettäin koin positiivisen yllätyksen, kun verottaja oli herännyt vajaassa kymmenessä vuodessa toimimaan tanskalaisen olutpanimon Carlsbergin veronkiertohuijauksessa. Keinottelijoita ja huijareita löytyy siis läheltäkin. Carlsberg oli silloin ostanut Sinebrychoffin panimon. Se perusti firmalle Suomeen sivuyhtiön hoitamaan kaupan ”velan korkokuluja”. Kuinka ollakaan Carlsbergin ”korkokulut” olivat sattumalta samansuuruisia kuin Sinebrychoffin maksamat yritysverot, 36 miljoonaa euroa!
Joukkoliikennelaki pakottaa linja-autoliikenteen vapaaseen kilpailuun. Se on jo poikinut seurausvaikutuksia. Suuri osa perheyrityksistä on jo luopunut toiminnastaan ja toiminta on siirtynyt mm. Koiviston Autolle. Erikoinen keinottelija on ollut Onnibus. Se hamstrasi nopeasti itselleen lukuisan määrän linjoja. Pitkät linjat se on jo myynyt jollekin skotlantilaiselle keinottelijalle. Nyt firma on käräjäoikeudessa lukuisten alihankkijoidensa toimesta. Hämäräperäiselle liiketoiminnalle on tyypillistä tuotantotoiminnan ketjuttaminen niin pitkälle, että vastuusuhteet hämärtyvät. Näin on erityisesti rakennustoiminnassa.
Nyt oikeistoporvaristo vaatii jo rautatieliikenteen ja taksiliikenteen vapaalle markkinataloudelle. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin ja Englantiin saadakseen tietää, mitä se käytännössä merkitsee. Tukholmassa taisi olla joku Lähi-idän ohjus ratissa, joka jätti minut lopulta tienvarteen, kun ei osannut mennä antamaani osoitteeseen. Sellaistako haluamme Suomeen?
Suomi on otollinen maa myös huumekeinottelijoille. Suomen paras huumeasiantuntijapoliisi on jo puoli vuotta ollut tutkintavankeudessa. Tervetuloa vaan tänne byrokratian rehelliseen maahan!
Suomi on koko EU:ssa olonsa ajan listattu yhdeksi maailman yrittäjäystävällisimmistä maista. Silti tänne ei ole juuri tungosta ollut. Pankkiiri Björn Wahlrooskin pakkasi sadat miljoonat eurot kapsäkkiin ja muutti Ruotsiin. Siellä hänen pitää vain rakentaa Roope Ankan säiliöönsä väliseinä, sillä eihän sovi sotkea keskenään arvokkaita euroja ja Ruotsin rupusia kruunuja.
Nykyinen Jyrki Kataisen rectaalihallitus on myös maailman yritysystävällisin. Katainenhan sai jo valtiovarainministerinä ollessaan EU:lta tunnustuksen toiminnasta vapaan markkinatalouden hyväksi. Sama kuuluisi myös Jutta Urpilaiselle, joka vastoin puolueensa kannanottoa myönsi melkein omasta taskustaan neljän ylimääräisen veroprosentin alennuksen yritysverotukseen. Tervetuloa siis Suomeen, keinottelijat!
Euroopan Unionin edustajavaaleissa katson tarkasti, että äänestämäni ehdokas vastustaa vapaata markkinataloutta ja on pohjoismaisen sosiaalisen markkinatalouden kannalla. Vaalitentissä paljastui taas perussuomalaisten aatteellinen linjattomuus, kun ehdokas vastusti rautatieliikenteen yksityistämistä, mutta samalla syytti EU:ta vapaan markkinatalouden jarruttamisesta. Otapa siitäkin sitten selvää!
lauantai 3. toukokuuta 2014
Mitä on talouden elvytys?
Nykyinen hallitus on vuosikausia puhunut talouden elvyttämisestä, mutta silti talous on mennyt vain alaspäin ja työttömyys kasvanut. Virhe on siinä, että hallitus luottaa oikeistoliberaalien talousteoreetikoiden, kuten usalaisen Milton Friedmanin, oppeihin. Heidän mukaansa talous lähtee nousuun, kun yritystoimintaa rajoittavaa verotusta helpotetaan.
Oikeistoliberaalit luottavat markkinatalouden ”näkymättömän käden” ohjaukseen (onkohan ajatuksella yhteys jumalaan?). Kyllä se käsi, joka on rahat ottanut vastaan, on ollut hyvin näkyvä – yhteiskunnan yläluokka eli kapitalistit. Kun John Maynard Keynesin elvyttävästä talouspolitiikasta siirryttiin Milton Friedmanin liberaaliporvarilliseen talouspolitiikkaan Ronald Reaganin kaudella, Yhdysvaltain talous lähti syöksyyn ja valtionvelka rupesi kasvamaan. Sama jatkui George Bush vanhemman kaudella. Vasta demokraatti Bill Clinton sai talouden nousemaan ja valtion budjetti muuttui ylijäämäiseksi, kun taas Bush nuorempi ryhtyi romuttamaan valtion taloutta. Kapitalisteille jaetut verohelpotukset eivät ole nostaneet taloutta nousuun.
Suomessa kokoomus edustaa selkeimmin oikeistoliberaalia talouspolitiikkaa, mutta on ollut säälittävää seurata vasemmiston keppurointia sen talouspoliittisessa nuorassa. Kokoomuksen ”talousmiehet” Iiro Viinanen ja Jyrki Katainen eivät saaneet mitään hyvää aikaan. Iiro Viinanen ajoi tuhansia yrityksiä nurin, joiden omaisuus joutui käyttöpääoman puutteen vuoksi pilkkahintaan pankeille, joiden tasetta korjattiin siirtämällä omaisuus edelleen pankin omille keinottelijoille.
SDP:n puheenjohtajavaalissa on viimeinkin ruvettu puhumaan oikeilla sanoilla elvytyksestä. Kun yritin puhua asiasta Rukalla runsas 2½ vuotta sitten Jutta Urpilaiselle, niin hän ei edes näyttänyt ymmärtävän sanomaani, mutta maakuntajohtaja Juhani Harju ymmärsi sen heti. Vastaehdokas Antti Rinne näyttää puhuvan samoista asioista kuin minä.
Taloudellinen elvytys ei siis ole verohelpotusten vastikkeetonta jakamista yrityksille puhumattakaan yksittäisille kapitalisteille, kuten Björn Wahlroosin tapaus osoittaa. Mies saa jopa suuren maataloustuen EU:lta, mikä olisi enemmän tarpeen oikeille maanviljelijöille, mutta häipyykin rahat mukanaan Ruotsiin.
Sen sijaan oikeaa elvytystä olisi tilapäisen käyttöpääoman lainaaminen yrityksille, joilla on näyttöä sen tuomasta hyödystä yhteiskunnalle työpaikkoina ja verotuloina, kuten oli tilanne stx:n Turun telakalle tulossa olleiden risteilijätilausten osalta. Sen torppasi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, oikeistoliberaali kokoomuslainen. Taivalvaaran kaivostoiminnan osalta ihmettelen sitä, miten yksi mies voi pyörittää kaikkia niin, ettei valtio voi selkeästi määritellä reunaehtoja. USA:ssa Lehman Brothersin johtajien keinottelu johti maailmanlaajuiseen lamaan 2008. Periaatteessa Taivalvaaran toimintaidea on oikea, mutta jotakin on pahasti hukassa.
Tiivistetysti kokoan tähän oman näkemykseni taloudellisesta elvytyksestä lamakaudella:
1) Yhteiskunnan perusrakenteiden, kuten liikenteen infrastruktuurin, parantaminen tulevaa nousukautta varten vaikka velkarahalla. Ennen 2008 lamakauden alkua Pohjois-Suomen talouselämällä oli suuria kuljetusvaikeuksia: tuhansia laivoja odotti jäiden seassa jäänmurtajien tuloa, rautatieliikenteen kapasiteetti välillä Seinäjoki–Oulu oli vain puolet tarpeeseen nähden, lentoliikenteen Oulun terminaali oli liian pieni ja lisäksi valtatien 4 kunto ei vastannut raskaan liikenteen vaatimuksia, vaan oli vaarallinen.
2) Menestyvälle elinkeinotoiminnalle on turvattava tilapäisesti riittävä käyttöpääoma.
3) Talouselämän ja väestörakenteen tarpeet on otettava huomioon ammatillisen koulutuksen suunnittelussa. Nyt hallitus järjenvastaisesti supisti koulutusta Oulun alueelta, missä on koko maan nuorin väestörakenne ja elinkeinoelämä suurten murrosten edessä Nokian ja muiden suuryritysten vähentäessä työpaikkoja.
4) Yhteiskunnan hallintorakenteita on uudistettava kustannustehokkaasti niin, että alueellinen demokratia säilyy ja päätöksenteko on hallittavissa. Nyt hallitus on päättänyt ylisuurista sote-alueista, joissa ei ole tietoakaan demokratiasta. Maakunta- tai läänitason demokratia tulisi saada aikaan, mikä on kaikissa muissa demokraattisissa valtioissa paitsi Suomessa.
Oikeistoliberaalit luottavat markkinatalouden ”näkymättömän käden” ohjaukseen (onkohan ajatuksella yhteys jumalaan?). Kyllä se käsi, joka on rahat ottanut vastaan, on ollut hyvin näkyvä – yhteiskunnan yläluokka eli kapitalistit. Kun John Maynard Keynesin elvyttävästä talouspolitiikasta siirryttiin Milton Friedmanin liberaaliporvarilliseen talouspolitiikkaan Ronald Reaganin kaudella, Yhdysvaltain talous lähti syöksyyn ja valtionvelka rupesi kasvamaan. Sama jatkui George Bush vanhemman kaudella. Vasta demokraatti Bill Clinton sai talouden nousemaan ja valtion budjetti muuttui ylijäämäiseksi, kun taas Bush nuorempi ryhtyi romuttamaan valtion taloutta. Kapitalisteille jaetut verohelpotukset eivät ole nostaneet taloutta nousuun.
Suomessa kokoomus edustaa selkeimmin oikeistoliberaalia talouspolitiikkaa, mutta on ollut säälittävää seurata vasemmiston keppurointia sen talouspoliittisessa nuorassa. Kokoomuksen ”talousmiehet” Iiro Viinanen ja Jyrki Katainen eivät saaneet mitään hyvää aikaan. Iiro Viinanen ajoi tuhansia yrityksiä nurin, joiden omaisuus joutui käyttöpääoman puutteen vuoksi pilkkahintaan pankeille, joiden tasetta korjattiin siirtämällä omaisuus edelleen pankin omille keinottelijoille.
SDP:n puheenjohtajavaalissa on viimeinkin ruvettu puhumaan oikeilla sanoilla elvytyksestä. Kun yritin puhua asiasta Rukalla runsas 2½ vuotta sitten Jutta Urpilaiselle, niin hän ei edes näyttänyt ymmärtävän sanomaani, mutta maakuntajohtaja Juhani Harju ymmärsi sen heti. Vastaehdokas Antti Rinne näyttää puhuvan samoista asioista kuin minä.
Taloudellinen elvytys ei siis ole verohelpotusten vastikkeetonta jakamista yrityksille puhumattakaan yksittäisille kapitalisteille, kuten Björn Wahlroosin tapaus osoittaa. Mies saa jopa suuren maataloustuen EU:lta, mikä olisi enemmän tarpeen oikeille maanviljelijöille, mutta häipyykin rahat mukanaan Ruotsiin.
Sen sijaan oikeaa elvytystä olisi tilapäisen käyttöpääoman lainaaminen yrityksille, joilla on näyttöä sen tuomasta hyödystä yhteiskunnalle työpaikkoina ja verotuloina, kuten oli tilanne stx:n Turun telakalle tulossa olleiden risteilijätilausten osalta. Sen torppasi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, oikeistoliberaali kokoomuslainen. Taivalvaaran kaivostoiminnan osalta ihmettelen sitä, miten yksi mies voi pyörittää kaikkia niin, ettei valtio voi selkeästi määritellä reunaehtoja. USA:ssa Lehman Brothersin johtajien keinottelu johti maailmanlaajuiseen lamaan 2008. Periaatteessa Taivalvaaran toimintaidea on oikea, mutta jotakin on pahasti hukassa.
Tiivistetysti kokoan tähän oman näkemykseni taloudellisesta elvytyksestä lamakaudella:
1) Yhteiskunnan perusrakenteiden, kuten liikenteen infrastruktuurin, parantaminen tulevaa nousukautta varten vaikka velkarahalla. Ennen 2008 lamakauden alkua Pohjois-Suomen talouselämällä oli suuria kuljetusvaikeuksia: tuhansia laivoja odotti jäiden seassa jäänmurtajien tuloa, rautatieliikenteen kapasiteetti välillä Seinäjoki–Oulu oli vain puolet tarpeeseen nähden, lentoliikenteen Oulun terminaali oli liian pieni ja lisäksi valtatien 4 kunto ei vastannut raskaan liikenteen vaatimuksia, vaan oli vaarallinen.
2) Menestyvälle elinkeinotoiminnalle on turvattava tilapäisesti riittävä käyttöpääoma.
3) Talouselämän ja väestörakenteen tarpeet on otettava huomioon ammatillisen koulutuksen suunnittelussa. Nyt hallitus järjenvastaisesti supisti koulutusta Oulun alueelta, missä on koko maan nuorin väestörakenne ja elinkeinoelämä suurten murrosten edessä Nokian ja muiden suuryritysten vähentäessä työpaikkoja.
4) Yhteiskunnan hallintorakenteita on uudistettava kustannustehokkaasti niin, että alueellinen demokratia säilyy ja päätöksenteko on hallittavissa. Nyt hallitus on päättänyt ylisuurista sote-alueista, joissa ei ole tietoakaan demokratiasta. Maakunta- tai läänitason demokratia tulisi saada aikaan, mikä on kaikissa muissa demokraattisissa valtioissa paitsi Suomessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)