Nykyinen hallitus on vuosikausia puhunut talouden elvyttämisestä, mutta silti talous on mennyt vain alaspäin ja työttömyys kasvanut. Virhe on siinä, että hallitus luottaa oikeistoliberaalien talousteoreetikoiden, kuten usalaisen Milton Friedmanin, oppeihin. Heidän mukaansa talous lähtee nousuun, kun yritystoimintaa rajoittavaa verotusta helpotetaan.
Oikeistoliberaalit luottavat markkinatalouden ”näkymättömän käden” ohjaukseen (onkohan ajatuksella yhteys jumalaan?). Kyllä se käsi, joka on rahat ottanut vastaan, on ollut hyvin näkyvä – yhteiskunnan yläluokka eli kapitalistit. Kun John Maynard Keynesin elvyttävästä talouspolitiikasta siirryttiin Milton Friedmanin liberaaliporvarilliseen talouspolitiikkaan Ronald Reaganin kaudella, Yhdysvaltain talous lähti syöksyyn ja valtionvelka rupesi kasvamaan. Sama jatkui George Bush vanhemman kaudella. Vasta demokraatti Bill Clinton sai talouden nousemaan ja valtion budjetti muuttui ylijäämäiseksi, kun taas Bush nuorempi ryhtyi romuttamaan valtion taloutta. Kapitalisteille jaetut verohelpotukset eivät ole nostaneet taloutta nousuun.
Suomessa kokoomus edustaa selkeimmin oikeistoliberaalia talouspolitiikkaa, mutta on ollut säälittävää seurata vasemmiston keppurointia sen talouspoliittisessa nuorassa. Kokoomuksen ”talousmiehet” Iiro Viinanen ja Jyrki Katainen eivät saaneet mitään hyvää aikaan. Iiro Viinanen ajoi tuhansia yrityksiä nurin, joiden omaisuus joutui käyttöpääoman puutteen vuoksi pilkkahintaan pankeille, joiden tasetta korjattiin siirtämällä omaisuus edelleen pankin omille keinottelijoille.
SDP:n puheenjohtajavaalissa on viimeinkin ruvettu puhumaan oikeilla sanoilla elvytyksestä. Kun yritin puhua asiasta Rukalla runsas 2½ vuotta sitten Jutta Urpilaiselle, niin hän ei edes näyttänyt ymmärtävän sanomaani, mutta maakuntajohtaja Juhani Harju ymmärsi sen heti. Vastaehdokas Antti Rinne näyttää puhuvan samoista asioista kuin minä.
Taloudellinen elvytys ei siis ole verohelpotusten vastikkeetonta jakamista yrityksille puhumattakaan yksittäisille kapitalisteille, kuten Björn Wahlroosin tapaus osoittaa. Mies saa jopa suuren maataloustuen EU:lta, mikä olisi enemmän tarpeen oikeille maanviljelijöille, mutta häipyykin rahat mukanaan Ruotsiin.
Sen sijaan oikeaa elvytystä olisi tilapäisen käyttöpääoman lainaaminen yrityksille, joilla on näyttöä sen tuomasta hyödystä yhteiskunnalle työpaikkoina ja verotuloina, kuten oli tilanne stx:n Turun telakalle tulossa olleiden risteilijätilausten osalta. Sen torppasi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, oikeistoliberaali kokoomuslainen. Taivalvaaran kaivostoiminnan osalta ihmettelen sitä, miten yksi mies voi pyörittää kaikkia niin, ettei valtio voi selkeästi määritellä reunaehtoja. USA:ssa Lehman Brothersin johtajien keinottelu johti maailmanlaajuiseen lamaan 2008. Periaatteessa Taivalvaaran toimintaidea on oikea, mutta jotakin on pahasti hukassa.
Tiivistetysti kokoan tähän oman näkemykseni taloudellisesta elvytyksestä lamakaudella:
1) Yhteiskunnan perusrakenteiden, kuten liikenteen infrastruktuurin, parantaminen tulevaa nousukautta varten vaikka velkarahalla. Ennen 2008 lamakauden alkua Pohjois-Suomen talouselämällä oli suuria kuljetusvaikeuksia: tuhansia laivoja odotti jäiden seassa jäänmurtajien tuloa, rautatieliikenteen kapasiteetti välillä Seinäjoki–Oulu oli vain puolet tarpeeseen nähden, lentoliikenteen Oulun terminaali oli liian pieni ja lisäksi valtatien 4 kunto ei vastannut raskaan liikenteen vaatimuksia, vaan oli vaarallinen.
2) Menestyvälle elinkeinotoiminnalle on turvattava tilapäisesti riittävä käyttöpääoma.
3) Talouselämän ja väestörakenteen tarpeet on otettava huomioon ammatillisen koulutuksen suunnittelussa. Nyt hallitus järjenvastaisesti supisti koulutusta Oulun alueelta, missä on koko maan nuorin väestörakenne ja elinkeinoelämä suurten murrosten edessä Nokian ja muiden suuryritysten vähentäessä työpaikkoja.
4) Yhteiskunnan hallintorakenteita on uudistettava kustannustehokkaasti niin, että alueellinen demokratia säilyy ja päätöksenteko on hallittavissa. Nyt hallitus on päättänyt ylisuurista sote-alueista, joissa ei ole tietoakaan demokratiasta. Maakunta- tai läänitason demokratia tulisi saada aikaan, mikä on kaikissa muissa demokraattisissa valtioissa paitsi Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti