Kilpailu keinottelijoista

Suomen yhteiskunnallinen kehitys edustaa melko hyvin ihmiskunnan kehitystä paitsi, ettei maa ole niin ylikansoitettu. Silti suomalaiset ovat saaneet täällä ahkeruudellaan melkoista tuhoa aikaan. Täällä on 300 000 metsästäjääkin, jotka ovat valmiita tappamaan melkein kaiken mikä liikkuu, toisinaan perheensä ja itsensäkin. Täällä on sellaista Ameriikan meininkiä, minkä vuoksi Suomea välillä kutsutaan USA:n 51. osavaltioksi. Toki paljon hyvää kehitystä on tapahtunut, kun ottaa huomioon, että suomalaiset ovat suurin arktisella alueella asuva kansa.

Tuhat vuotta sitten suomalaiset (soome) ja lappalaiset (saame) asustivat täällä vierekkäin metsästäen, kalastaen,keräämällä muita luonnon antimia ja poroja paimentaen. Vain Lounais-Suomeen, Turun ympäristöön, oli kehittynyt maataloutta, mikä johti maan siirtymiseen vähitellen yksityisomistukseen. Elettiin heimojärjestelmän kautta, kuten Afrikassa ja arabimaissa osittain vieläkin.

Sitten tulivat ruotsalaiset roomalaiskatoliset valloittajat lännestä ja kreikkalaiskatoliset novgorodit (rusit) ja myöhemmin venäläiset idästä. Siinä välissä suomalaiset ovat saaneet pysyä hengissä lähes 900 vuotta. Ruotsalaiset pääsivät aluksi voitolle ja Suomi kytkettiin sen alaisuuteen. Roomalaiskatolisuutta seurasi luterilaisuus. Elettiin kuninkaan ja aateliston alaisuudessa. Siitä on vielä paljon jäljellä, mm. pakkoruotsi.

Sitten vuodesta 1809 siirryttiin Venäjän suuriruhtinaskunnaksi. Vasta silloin Suomi alkoi itsenäistyä: sai oman kirjakielen, rahan, valtiolliset laitokset ja Venäjän tullivapauden suojissa kapitalismi pääsi kehittymään.

Muualla maailmassa tämä aikakausi edustaa tyypillisesti siirtomaiden asemaa, mutta suomalaisilla on ollut aina vahva oma tahto. Meillä oli ennen kristinuskoa oma kalevalainen luonnonusko, vapaa tahto kulkea luonnossa, oma kieli, joka poikkeaa täysin ruotsin ja venäjän indoeurooppalaisista kielistä.

Niinpä meillä oli jo sata vuotta sitten vahva itsenäisyystahto, kun se Afrikassa kehittyi vasta puolivuosisataa sitten. Sata vuotta sitten Suomi oli vielä maailman kehittymättömimpiä maita, jossa sorron alla kuoltiin nälkään. Vuonna 1918 käytiin väestömäärään nähden verinen sisällissota. Vaikka porvaristo ja maanomistajaluokka sen voittivat, siitä alkoi työväenluokan aseman parantaminen. Suomi kuitenkin joutui Natsi-Saksan imuun, minkä vuoksi maa pääsi rakentamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota vuosikymmeniä muita myöhemmin.

Siinä vaiheessa Suomi muistutti niitä  Aasian, Afrikan, Etelä-Amerikan ja Itä-Euroopan nykyisiä maita, joista ollaan valmiita lähtemään leveämmän leivän ääreen vauraampiin maihin. Väkeä lähti aluksi Amerikkaan ja sitten myöhemmin Ruotsiin. Tänä päivänä suomalaiset oikeistolaiset pikkuporvarit haluavat torjua tämän kehitysvaiheen, kun meille on tulossa vastaavassa asemassa olevia ihmisiä.

Suomen taloudellinen nousukausi ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen alkoi toden teolla vasta 1970–80 -luvuilla, jolloin vasemmistopuolueet pääsivät kunnolla vaikuttamaan lainsäädäntöön (mm. kansanterveyslaki ja peruskoululaki). Silloin vielä Suomen talouselämä eli melko turvattuna vapaalta markkinataloudelta ja esimerkiksi Pohjois-Suomeen pääsi kehittymään raskasta teollisuutta, rakennettiin yliopistoja ja elintaso kohosi.

Siihen aikaan Suomen talouselämään ilmestyi uusi piirre, mikä on nyt koko maailman mittakaavassa yleinen: kilpailu keinottelijoista. Suomessa se oli kuntien välistä kilpailua: rakennettiin teollisuushalleja, myönnettiin avustuksia ja taattiin lainoja. Kun yrittäjä oli käyttänyt kaikki edut hyväkseen, hän häipyi vähin äänin kunnasta ja jäljelle jäi tyhjiä tehdashalleja ja suuri joukko työttömiä. Nyt samaa tapahtuu kaikkialla maailmassa.


Kapitalisteilla on herkullinen asema valita tuotannolleen edullisimmat paikat, missä työväen järjestäytyminen eikä luonnonsuojelu ole esteenä. Lisäksi paikalliset asukkaat mitättömine maatiluksineen voidaan pyyhkäistä sivuun. Jos olosuhteet muuttuvat heille hankaliksi, siirrytään taas muualle. Kertynyt riistopääoma voidaan siirtää maihin, joissa sitä kohdellaan myötämielisimmin.

Karl Marxin Pääomassa esittämät teoriat kapitalistisesta riistosta pitävät kirjaimellisesti paikkansa, mutta ympäristön kannalta tuhot ovat paljon suuremmat kuin Marx olisi pystynyt kuvittelemaan. Työläiset asuvat ja työskentelevät kurjissa ja vaarallisissa oloissa, kuten Kaakkois-Aasiassa. Intiassa on vesistöjä ja ilmastoa saastuttavaa kemian ja lääketeollisuutta, mutta samaa on muualla Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Metsästäjä- ja paimentolaistaloudessa maa oli yhteisomistuksessa, mutta maatalouden myötä siirryttiin yksityisomistukseen. Näin oli myös Suomessa ja Afrikassa ja Brasiliassa vieläkin suurelta osin. Amerikkalaiset kapitalistit kiertelevät neuvottelemassa korruptoituneiden hallitusten kanssa, että maa siirtyisi heille, jotta he voisivat perustaa jonkun monokulttuurin (maissi, palmu, eukalyptus) tai avata kaivoksen. Suomessakin saavat kansainväliset kaivosyhtiöt peuhata mielensä mukaan maksamatta oikeita korvauksia.

Sitten ruvettiin siirtymään oikeistoliberaaliin vapaaseen markkinatalouteen vapauttamalla aluksi lainanottoa. Rahaa oli runsaasti saatavilla, mutta korot olivat pilvissä (17 %). Siinä vaiheessa politiikka alkoi kääntyä porvarilliseksi. Se merkitsi katastrofia Suomen taloudelle. Työttömiä on edelleen 300 000 eli yli kymmenen prosenttia. Suomi on kärsinyt viime vuosikymmeninä kaksi syvää lamakautta, joiden molempien aikana valtiovarainministerinä on ollut oikeistoliberaali kokoomuslainen: vuonna 1991 insinööri Iiro Viinanen ja vuonna 2008 yhteiskuntatieteiden maisteri (valtio-oppi) Jyrki Katainen. Nykyinen valtiovarainministeri on sosiaalidemokraattinen kasvatustieteiden maisteri Jutta Urpilainen. Suomessa on siis tapana valita valtiovarainministeriksi poliitikko, jolla ei ole juuri hajuakaan taloustieteestä! Parhaiten minun aikanani on menestynyt pankinjohtaja Ahti Pekkala. 

Sitten tullaankin Euroopan Unionin aikaan vuodesta 1995 alkaen. Silloin suomalaisilla poliitikoilla ja valtion virkamiehillä sekosivat pasmat täysin. Takana oli historia: 700 vuotta Ruotsin kuninkaan johtamaa imperialismia, sata vuotta Venäjän tsaarin vallan alla, itsenäistymisen jälkeen Natsi-Saksan seuralaisena ja sen jälkeen kuunneltiin Moskovaa. Itsenäisiksi oli tuskin päästy, kun jo ruvettiin ottamaan käskyjä Brysselistä ja ohjeita Washingtonista.

Yleisradion MOT-ohjelma vahvisti käsitykseni, että Euroopan Unioni on syntynyt Yhdysvaltain toimiessa sen kummisetänä. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa jaetun Marshall-avun ehtona oli, että Eurooppa rupeaa yhdistymään Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen tapaan ja vastustamaan Neuvostoliiton johtamaa kommunismia. Asiaan kuuluu, että maat liittyvät myös Natoon. Yhdysvaltain tavoitteena on vapaakauppasopimus, jonka myötä ja juristiarmeijansa avulla se saa Euroopan markkinat haltuunsa. Voi, hyväuskoiset eurooppalaiset liberaaliporvarit!

Mutta miten sitten vastustetaan USA:n imperialismia, joka on häärinyt maailmalla jo lähes kaksisataa vuotta tuhoten yhteiskuntia, tappaen johtajia ja tunkeutuen valtioiden talouselämään? Oikeistoporvareiden mielestä sitä ei tulekaan vastustaa, vaan avata ovet vapaalle markkinataloudelle – tuli ovesta sitten mitä tahansa.

Vuodesta 1995 lähtien Suomen lainsäädännössä on käynyt melkoinen kuhina, kun Euroopan Unionista tulleita direktiivejä sovelletaan Suomen lainsäädäntöön. Asialla on varmaan legioona USA:n koulutuksen saaneita oikeistoliberaaleja kokoomuslaisia juristinplanttuja. Suomen EU- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb ja myös elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ovat tyypillisiä esimerkkejä suomalaisten poliitikkojen USA-intoilusta.

Virkamiehenä olen tämän ajan joutunut toteamaan, että lainsäätäjien into toteuttaa vapaata markkinataloutta Suomessa on ollut suurempi kuin lainsäädännöllinen ammattitaito: priimaa on pyritty saamaan, mutta sutta on tullut. Esimerkiksi joukkoliikennelaki ja hankintalaki vuodelta 2010 sisältävät sellaisia älyllisiä aukkoja, jotka mahdollistavat kansainvälisten keinottelijoiden massatulon Suomeen.

Suomen rikoslainsäädäntö sekä poliisin ja oikeuslaitoksen ammatillinen valmius kansainvälisten talousrikosten käsittelyyn on heikkoa, kun aika kuluu humalassa tapahtuneiden kahakoiden ja kioskiryöstöjen käsittelyyn. Myös verottaja on ajastaan jäljessä ja rikokset pääsevät vanhenemaan. Kyllä näiden asioiden pitäisi olla kunnossa ennen kuin muulla lainsäädännöllä avataan ovet kansainväliselle keinottelulle.

Äskettäin koin positiivisen yllätyksen, kun verottaja oli herännyt vajaassa kymmenessä vuodessa toimimaan tanskalaisen olutpanimon Carlsbergin veronkiertohuijauksessa. Keinottelijoita ja huijareita löytyy siis läheltäkin. Carlsberg oli silloin ostanut Sinebrychoffin panimon. Se perusti firmalle Suomeen sivuyhtiön hoitamaan kaupan ”velan korkokuluja”. Kuinka ollakaan Carlsbergin ”korkokulut” olivat sattumalta samansuuruisia kuin Sinebrychoffin maksamat yritysverot, 36 miljoonaa euroa!

Joukkoliikennelaki pakottaa linja-autoliikenteen vapaaseen kilpailuun. Se on jo poikinut seurausvaikutuksia. Suuri osa perheyrityksistä on jo luopunut toiminnastaan ja toiminta on siirtynyt mm. Koiviston Autolle. Erikoinen keinottelija on ollut Onnibus. Se hamstrasi nopeasti itselleen lukuisan määrän linjoja. Pitkät linjat se on jo myynyt jollekin skotlantilaiselle keinottelijalle. Nyt firma on käräjäoikeudessa lukuisten alihankkijoidensa toimesta. Hämäräperäiselle liiketoiminnalle on tyypillistä tuotantotoiminnan ketjuttaminen niin pitkälle, että vastuusuhteet hämärtyvät. Näin on erityisesti rakennustoiminnassa.

Nyt oikeistoporvaristo vaatii jo rautatieliikenteen ja taksiliikenteen vapaalle markkinataloudelle. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin ja Englantiin saadakseen tietää, mitä se käytännössä merkitsee. Tukholmassa taisi olla joku Lähi-idän ohjus ratissa, joka jätti minut lopulta tienvarteen, kun ei osannut mennä antamaani osoitteeseen. Sellaistako haluamme Suomeen?

Suomi on otollinen maa myös huumekeinottelijoille. Suomen  paras huumeasiantuntijapoliisi on jo puoli vuotta ollut tutkintavankeudessa. Tervetuloa vaan tänne byrokratian rehelliseen maahan!

Suomi on koko EU:ssa olonsa ajan listattu yhdeksi maailman yrittäjäystävällisimmistä maista. Silti tänne ei ole juuri tungosta ollut. Pankkiiri Björn Wahlrooskin pakkasi sadat miljoonat eurot kapsäkkiin ja muutti Ruotsiin. Siellä hänen pitää vain rakentaa Roope Ankan säiliöönsä väliseinä, sillä eihän sovi sotkea keskenään arvokkaita euroja ja Ruotsin rupusia kruunuja.

Nykyinen Jyrki Kataisen rectaalihallitus on myös maailman yritysystävällisin. Katainenhan sai jo valtiovarainministerinä ollessaan EU:lta tunnustuksen toiminnasta vapaan markkinatalouden hyväksi. Sama kuuluisi myös Jutta Urpilaiselle, joka vastoin puolueensa kannanottoa myönsi melkein omasta taskustaan neljän ylimääräisen veroprosentin alennuksen yritysverotukseen. Tervetuloa siis Suomeen, keinottelijat!

Euroopan Unionin edustajavaaleissa katson tarkasti, että äänestämäni ehdokas vastustaa vapaata markkinataloutta ja on pohjoismaisen sosiaalisen markkinatalouden kannalla. Vaalitentissä paljastui taas perussuomalaisten aatteellinen linjattomuus, kun ehdokas vastusti rautatieliikenteen yksityistämistä, mutta samalla syytti EU:ta vapaan markkinatalouden jarruttamisesta. Otapa siitäkin sitten selvää!