Kaikkeuden alku

Viestini kosmologi Esko Valtaojalle

Hei Esko,
Voit ehkä pitää minua yhtenä turhanpäiväisenä konstapylkkäsenä. Ostin kuitenkin kirjasi Kaiken käsikirja naisystäväni, jolta sain kirjasi Kosmoksen siruja, pojalle. Hän toimii VTT:llä ydinvoimafysiikan turvallisuustutkijana. Luettuani kirjasi, totesin, että se oli vain tieteen roiskeita tietämättömille. Häpesin lahjaani ja annan hänelle vielä kirjasi Kosmoksen siruja, jossa on oikeaa tietoa omalta alaltasi. Muilla aloilla sinäkin olet vain yksi konstapylkkänen. Voisin huomauttaa joistakin historiaa ja ihmisen evoluutiota koskevista kohdista, että niilläkin aloilla on tullut uutta tietoa jo ennen kirjasi julkaisemista, jotka muuttavat käsityksiä.

Aloitin tähtitieteen lukemiseni 1950-60-lukujen vaihteessa lainaamalla ahkerasti V.A. Heiskasen kaksiosaista teosta syntymävuodeltani 1948 Tähtitiede I-II. Silloin oli muistaakseni vahvasti vallalla käsitys sykkivästä maailmankaikkeudesta.
Ehdottamiesi kirjojen joukosta arvostan ehdottomasti Martin Reesin kirjaa Ennen alkua, vaikka se jo lähes 20 vuotta vanhana kirjana antaa vääriä mittasuhteita maailmankaikkeudesta. Kari Enqvistin kirja Kosmoksen hahmo on tervettä lukemista sinun spekulaatioillesi kosmisista vakioista, joiden arvoksi näyttää vahvistuneen arvo yksi.

Sen sijaan David Deutschin sitkeähenkinen  saivarteleva jankkaaminen multiversumista, joka on täysin erilainen omasta multiversumistani, muistuttaa niitä amerikkalaisia valtiotieteen kirjoja, jotka tilasin USA:sta kalliilla hinnalla, mutta möin ne sitten kymmenen prosentin alennuksella Oulun yliopiston kirjastolle, koska näitä tenttikirjoja ei ollut muuten saatavilla. Näissä omahyväisissä samaa  jankkaavissa kirjoissa yritettiin todistaa Yhdysvaltain erinomaista demokraattista järjestelmää. Jos katsomme USA:n todellista poliittista peliä, niin se vaikuttaa lähinnä kahden oikeistoporvarillisen puolueen äkkirikastuneiden ehdokkaiden hiekkalaatikkoleikiltä, jolla ei ole juuri vaikutusta todelliseen elämään. Todelliset ratkaisut tehdään monopolikapitalistisissa yrityksissä (mm. 95 %:sti geenikäsitellyn viljan hallitseva Monsanto). David Deutschkin sorkkii kvanttifyysikon itsevarmuudella kaikkia mahdollisia tieteenaloja, mutta mm. evoluutiossa hänellä näyttää olevan sokeita pisteitä aivan kuin evoluutio toimisi samoin kuin kapitalistinen markkinatalous.

Haluan palata vielä naailmankaikkeuden syntyyn. Kari Enqvist moittii sinua siitä, että spekuloit vielä kosmologisilla vakioilla. Myös Carole Stottilla, Robert Dinwiddiellä, David Hughesilla ja Giles Sparrowilla  on näkemys, että kosmisilla vakioillla on  arvo yksi. Siitä seuraa se, ettei maailmankaikkeus ole pallon  eikä satulan muotoinen vaan taso. Maallikolle siinä onkin ihmettelemistä. Jos jokin poksahtaa, niin luonnolliselta tuntuisi, että siitä tulisi palllo.

Minulla onkin ikioma perustelu sille, miksi maailmankaikkeudesta syntyi taso ja vieläpä sillekin, että kuusi miljardia vuotta sitten laajenemisvauhti kiihtyi. Nyt  mennään vahvasti  Konsta Pylkkäsen ajattelun puolelle. David Deutchin multiversumi-ajattelussa on se paha ajatteluvirhe, että erilliset universumit ovat samalla tavalla kytköksissä toisiinsa kuin fotoni interferenssin kautta varjofotoniin. Minun ajattelussani kaikki maailmankaikkeudet ovat vähintään yhtä kolossaalisia kuin omamme. 

Hiukkaskiihdyttimissä, kuten CERN ja SLAC, on kaksi rajoittavaa tekijää, jotka estävät pääsemästä tutkimaan singulariteettiä paitsi, jos sitä koskaan on ollut olemassakaan: riittävän suuri energiamäärä ja massiivinen painovoima. Itse tähtitieelliseen tutkimukseen liittyvä ongelma on se, että voidaan nähdä jopa 13,7 miljardia vuotta taaksepäin, mutta maailmankaikkeuden tämänhetkistä tilaa ei voida mitenkään havainnoida. Kaikki perustuu vain nykyisiin kosmologisiin tai kvanttimekaniikan oletuksiin.

Tästä seuraa näkemykseni mukaan kaksi oman maailmankaikkeutemme syntyyn ja kehitykseen vaikuttavaa tekijää. Oman maailmankaikkeutemme "singulariteetti",  joka ei välttämättä ollut singulariteetti, vaan alkusumu tilanteessa Planck -43. Miksi se lähti laajenemaan vain yhteen suuntaan kuin aurinkotuulipurje? Siihen voi olla syynä työntö- tai vetovoima. Itse kallistun vetovoiman kannalle, jota myös kiihtyvyyden lisääntyminen kuusi miljardia vuotta sitten tukee. Oma maailmankaikkeutemme syntyi kahden muun maailmankaikkeuden ohitustilanteessa. Toinen näistä maailmankaikkeuksista oli kuitenkin suurempi tai lähempänä "singulariteettiä" eli alkusumua ja rupesi vetämään sitä puoleensa. Tämä maailmankaikkeus ei ollut kuitenkaan symmetrinen, vaan pyöriessään ympäri massiivisempi  puoli rupesi kiihtyvällä painovoimallaan vetämään puoleensa maailmankaikkeuttamme kuusi miljardia vuotta sitten.

Esko hyvä, revi tästä  jotakin.