Lämmittipä mieltä seuratessani tämänpäiväistä keskustelua Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen välisen vapaakauppasopimuksen vaikutuksista Suomen ja Euroopan Unionin maiden talouselämään. Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi Helsingin yliopistosta varoitti selkein sanoin siitä, ettei sellaista sopimusta pidä tehdä USA:n ehdoilla. Sieltä löytyy legioona lakimiehiä, joiden tehtävänä on pelkästään käydä maailmalla oikeudenkäyntejä yhdysvaltalaisten yritysten eduksi. Vai muistaako joku, että suomalainen yritys olisi voittanut jonkun oikeudenkäynnin USA:ssa? Yleensä suomalaisten syliin on kaatunut vain konkurssikypsiä yrityksiä.
Koskenniemi on kolmas helsinkiläinen professori, jonka kanssa olen samaa mieltä taloushallintoon liittyvistä kysymyksistä. Finanssioikeuden emeritusprofessori Kai Kaliman kanssa olemme yhtä mieltä siitä, että Suomen nykyinen julkisen hallinnon hankintalaki on laadittu puhtaasti elinkeinoelämän ehdoilla. Julkiset hankkijat (kuten minäkin ennen) ovat täysin altavastaajan asemassa. Kolmas on akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, jonka kanssa olemme yhtä mieltä siitä, että sote-uudistuksen hallinnon tulisi kuulua itsehallinnollisille maakunnille.
Tänään tuli taas selväksi myös se, että Elinkeinoelämän Keskusliiton palkkaamat edustajat tulevat jostakin tynnyristä ja kulkevat sinisilmäisinä laput silmillä kuin vossikkahevosilla. Heiltä tulee vain älyttömiä lausuntoja ja kannanottoja, joiden varassa itsenäistä Suomea ei olisi enää ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti