Minustakin on ruvennut tuntumaan siltä, ettei Suomessa osata tehdä päätöksiä. Itse olen tapellut jo vuoden ajan maanmittauslaitoksen kanssa kahden testamentin hyväksymisestä lainhuudatuksen saamisesta mitattömälle tonttipalalle. Testamentit ovat vuosilta 1953 ja 1986. Omasta mielestäni asian pitäisi olla päivänselvä, kun kumpaankin olen hankkinut kaikki hyväksynnät. Silti maanmittauslaitos tivaa minulta edelleen, että ovatko kyseiset henkilöt vielä elossa vai haetaanko sukuselvitysten ja perukirjojen avulla lisää ihmisiä, joilta voitaisiin vielä pyytää hyväksymisiä. Onko tällainen byrokratia enää tätä päivää?
Olenkin ajatellut esittää perintölakiin paria muutosta. Ensiksikin testamentin hyväksyminen pitäisi rajoittaa sen vahvistamisen aikana eläviin ihmisiin, eikä 30 vuotta sen jälkeen syntyneillä ihmisillä olisi enää mitään sananvaltaa. Toiseksi, jos joku perillinen on saanut ennakkoperintönä jopa kaksi kolmasosaa koko perinnöstä, niin tämän ennakkoperinnön pitäisi päteä myös hänen jälkeläisiinsä. Nyt maanmittauslaitos esittää, että ennakkoperinnön saaneen jälkeläiset olisivatkin oikeutettuja rinnakkaisperillisen perinnön kautta täsmälleen samaan perintöön. Aion tehdä asiasta kansalaisaloitteen, kun emme enää elä Venäjän keisarikunnassa, kuten maanmittauslaitos tuntuu elävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti