Joukkoliikenteen kilpailutus ja kustannukset

Joukkoliikenteen kilpailutus ja kustannukset

Oulun seudulla on taivasteltu kuntien maksuosuuksien kymmenkertaistumista kunnissa, joissa joukkoliikenne on samaan aikaan heikentynyt. Ihmetellään sitä, miten se on mahdollista.

Olin itse mukana Oulun seudun joukkoliikennetyöryhmässä 20 vuotta vuosina 1992-2012. Vuodesta 1995 lähtien Suomessa ruvettiin kovalla kiireellä valmistelemaan siirtymistä Euroopan Unionin ”vaatimaan” joukkoliikenteen kilpailutukseen. Olen useaan otteeseen puhunut valtion Venäjän vallan aikaisesesta bobrikovilaisesta virkavallasta, jonka päätehtävä näyttää olevan mahdollisimman suuren haitan teko Suomen kansalle – nyt näköjään Euroopan Unionin ”määräyksestä”.

Viimeksi osoittautui vääräksi bobrikovilaisen hallinnon väite rautatieliikenteen kilpailutuspakosta. Eikö tuolle taantumusvirkamiehistölle voitaisi antaa kertaheitolla potkut ja valita tilalle demokraattisesti ajattelevia ihmisiä, jotka olisivat Suomen kansan puolella? Mielelläni itse aloittaisin maanmittauslaitoksesta, joka on täynnä byrokraattisia ihmisvihaajia.

Hätätilassa laaditun joukkoliikennelain ohjauksessa on tehty lukuisa määrä virheellisiä ratkaisuja, joiden seurauksena joukkoliikenne on huonontunut samaan aikaan, kun kustannukset ovat jopa kymmenkertaistuneet.

Vielä virassa ollessani arvostelin jyrkästi Oulun seudun joukkoliikenteessä valtion bobrikovilaisen virkavallan vaatimuksesta tehtyjä ratkaisuja.

Ensimmäinen koski seutulipun hintaa, jossa muka EU suomalaisen bobrikovilaisen virkavallan mukaan oli ylisubventiota eli linja-autoyhtiöt saivat liikaa rahaa. Taustalla on niin sanotun ristiinsubventoinnin eli -tuen käsite. Siinä vaiheessa oli vielä linja-autoyhtiöiden välistä aitoa kilpailua. Yritykset tukivat heikommin kannattavia linjoja paremmin kannattavien linjojen tuotoilla.

Euroopan Unioni halusi lopettaa tämän ristiintuennan – ainakin bobrikovilaisen hallinnon mukaan. Vastustin muutosta jyrkästi, koska tiesin mitä siitä seuraisi jatkossa. Yritykset pitäisivät tuottavien linjojen tulot itsellään ja vaatisivat korvauksia huonosti tuottavista linjoista.

Oulun joukkoliikenteen hallinto on tehnyt lukuisia virheitä toiminnassaan. Sama uhkaa toteutua nyt rautateiden kilpailutuspyrkimyksissä. Mitä kilpailua se muka on, jos päättäjä (Oulu tai valtio) jakelee suurimmille yrityksille monopoleja muka kilpailutuksen jälkeen? Oulussakin ajettiin kylmästi pienemmät yrittäjät ulos.

Sen jälkeen, kun jollekin yhtiölle – kuten Oulussa Koiviston Autolle (Koskilnjojen nimellä) – on käytännössä annettu monopoli kaupunkiliikenteelle, ei voida enää puuttua yhtiön esittämiin kustannuslaskelmiin. Täsmälleen sama on toteutumassa rautateillä, mistä syystä veturimiesten lakko oli täysin oikeutettu.

Aidossa kilpailutilanteessa yrittäjät kilpailevat keskenään, eikä yhteiskunta jakele monopoleja kellekään yritykselle. Itse olen sitä mieltä, että joukkoliikenne kuuluu perustuslain mukaan kaikille kansalaisille. Sen vuoksi julkinen hallinto vastaa siitä riittävän pitkälle itse. Kilpailu annetaan käyttöön niillä alueilla, joilla siihen on aidosti edellytyksiä.

Sama koskee myös Postin toimintaa. Nyt sen tuloja on syömässä parikymmentä kuriirifirmaa, jotka kuorivat kerman suurimmilla paikkakunnilla. Pidän tätä kehitystä oikean kilpailun vääristymänä.