Miten minusta tuli hifisti
Ensimmäinen valokuva minusta on gramofonlevy eli saviekko kädessäni vuodelta 1951 ollessani kolmivuotias Utajärven Uudentalon aitan vierellä. Koko lapsuuteeni kuuluivat gramofonilevyt, jotka sittemmin tallensin magnetofoninauhoille. Jos vielä ehdin, siirrän ne cd-levyille.
Setäni oli jazz-miehiä, minkä vuoksi hankin Glenn Millerin Glenn Miller Orchestran levyn, jolla oli taianomainen In The Mood. Seuraava säväys oli 1960-alussa, kun serkkupoikani tuli Ruotsista komea radio-levysoitinyhdistelmä mukanaan, jolla hän romautti soimaan The Shadowsin Apachen. Mutta lopullisen sykäyksen kohti huipputoistoa sain kesällä 1964, kun Vemmannin saaressa Oulussa nykyisellä teatterin paikalla kuuntelin ruotsalaista bändiä. En ollut kuullut koskaan mitään vastaavaa. Kotiin mentyäni kuuntelin mm. Rollareitten levyjä vastahankkimallani Sharpin radio-levysoitin yhdistelmällä, jossa luki stereo, kahdella korvakuulokkeella, eikä se kuulostanut yhtään samalta kuin Vemmanninsaaressa.
Ensimmäisen stereolevysoittimen hankin vuonna 1967, jonka kytkin kahteen putkiradioon. Vuotta myöhemmin korvasin putkiradiot ASA:n vahvistimilla ja kaiuttimilla, ennen kuin Suomessa edes oli radion stereolähetyksiä..Seuraava vaihe oli koko laitteiston uusiminen, josta olin saada vaimolta keittiöveitsen kurkkuuni. Hankkimani Mission 770 -kaiuttimet soivat niin upeasti, että vaimoni jäi veitsi kädessä hämmästelemään äänen upeaa laatua.
2000-luvun alussa aloin siirtyä monikanavajärjestelmään.Ensin Nakamichi 5.1 -järjestelmän merkeissä. Se oli laadukas, mutta ei kestävä. Siitä on jäljellä c-kasettisoitin, joka on maailman huippulaatua. Myös kanadalainen Energy-bassokaiutin jyrää edelleen uskottavasti tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt paljastan uskollisuuteni brittiläiselle kaiutinäänelle. Kun vanhat brittiläiset Missionit pimahtivat 24 vuoden jälkeen Creamin dvd-musiikin vuoksi, olen sen jälkeen hommannut vain KEF:n kaiuttimia, joita on nyt seitsemän kappaletta vanhan kanadalaisen Energyn hoitaessa uskollisesti basson tehtävänsä. Uskallan väittää, että tällaisella suhteellisen vähällä sijoituksella äänimaailmani yltää melko huipputasolle. Toki olen joutiunut kauan sitten uusimaan televisioni ja vahvistimeni.
Erikoisinta järjestelmässäni on kai se, että eri huoneissa olevat laitteet toimivat samassa wifi- ja bluetooth- järjestelmissä. Nytkin tietokoneella oleva musiikki soi olohuoneessa kotiteatterin kautta, mutta yhdellä kaukosäätimen painalluksella voin siirtää sen kuulumaan vain kuulokkeiden kautta olematta mitenkään yhteydessä tietokoneeseeni, jolla kirjoitan tätä tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti