Nuoruusajan rakkausrunoja

 Nuoruusajan rakkausrunoja

Etsiessäni vanhoja dokumentteja, joista ohessa on opiskelijakorttini, löysin nuoruudenaikani rakkausrunoja, jotka aidosti ensimmäinen rakkauden kohteeni oli kirjoittanut minulle. Hänen pyyntöään noudattaen en paljasta hänen henkilöyttään, mutta julkaisen runot niiden korkean laadun vuoksi.

Minulla on ollut käsittämätön onni, mutta samalla hankaluus, tavata naisia, joilla on hyvä kielitaju, joka on ristiriitatilanteissa koitunut myös onnettomuudekseni. Tapasimme penkkarijuhlissa ja erosimme puolen vuoden kuluttua hänen lähtiessä opiskelemaan Turkuun, kun minä taas jäin opiskelemaan  Ouluun, kun juuri silloin tänne tuli minulle sopiva aineyhdistelmä. Kaikki oli jo valmiina, että olisin lähtenyt Helsingin yliopistoon.

27.2.1967

Tänä iltana minä huomasin
rakastavani tuota poikaa

Kuiskaan lakkaamatta
yksinäiseen iltaani:
      minä rakastan sinua
      minä rakastan sinua
Viime yönä kun lähdit luotani
annoin käteni viipyä olkapäälläsi
ja pikemminkin tunsin kuin ajattelin:
     minun rakastettuni lähtee
Ruumiini värisee kaipausta
Miksi sinä olet niin kaukana?
Suusi suudelmilla
ja kättesi hyväilyillä
olet tehnyt minut mielettömän onnelliseksi
Sano minulle
että sinä rakastat minua
että sinä et suutele minua
suutelemisen vuoksi
Minun sydämeni on ikävää täynnä
Yö lähestyy rakas -
ja sinä olet niin kaukana, kaukana

19.3.1967

Sinun hellät sanasi
ja suudelmasi
minussa joka hetki
mutta niitä voimakkaampi ikävä
kun sinä olet poissa 

*****

Huviksi ja hyödyksi:
Lienevät nämä kirotun sentimentaalisia
ja banaaleja ennen muuta, mutta
aistillista vuodatusta joka rivi vai mitä?
Muoto kalpenee sisällön rinnalla, kun
Pablo Nerudakaan en ole, mutta sano-
jen merkityksen sinua uskoisin juuri
kiinnostavan
Lopuksi ystävällismielinen varoitus:
älä sinä poika anna kiihkeän tekstin
pettää itseäsi elikkä selvemmin sa-
nottuna heikot hetkeni ovat vielä kau-
kana
Ympäriinsä älä tätä näyttele, vaan
revi taikka visusti kätke henkilökoh-
taisten tavaraisi joukkoon - miten vain
mielesi tekee
(Turhia lienevät nämä selittelyt,
mutta aikani kuluksi niitä laadin,
kun en englanninkirjaankaan mieli
tarttua)

Oma kommenttini: ne heikot hetket tulivat juhannuksena 1967, kun kävimme pyörä-telttaretkellä Valkeisjärvellä. (Ihmettelen sitä, mistä ihmeestä se Valkuaisjärvi on ilmestynyt karttoihin. Toinen samanlainen ihmetyksen aihe on Takukangas, kun sen pitäisi olla Takkukangas, kuten Takkuranta.)