sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Keittiössä koettua ja kokeiltua

 Keittiössä koettua ja kokeiltua

Viime aikoina olen viettänyt melko paljon aikaa keittiössä kokeilemalla kaikenlaista, mm. yön yli haudutettua ohraryynipuuroa ja riisipuuroakin pari kertaa.

Eilen rupesin tekemään kotikaljaa, joka on tavallisin ruoka- ja janojuomani. Yllätykseni oli suuri, kun avasin käymisastian kannen ja otin sieltä ylösalaisin olleen suppilon. Sen alta löytyi kuollut metsähiiri. Tunnistin sen heti, sillä se oli käynyt syömässä linnuilta pudonneita siemeniä ja asusti kylmän varaston alla.

Miten kummassa se oli haistanut astiasta tulleen maltaan hajun, vaikka pesen tarvikkeet aina heti tiskikoneessa. Ja miten se oli päässyt sinne astiaan ja suppilon alle? Melkoinen taituri, mutta pois se ei enää päässyt, koska suppilon seinämät kaartuvat sisäänpäin. Kotikaljan teko jäi tälle päivälle.

Sitten ryhdyin tekemään venäläistä kalasoljankaa (seljankaa). Sehän poikkeaa maultaan suomalaisesta kalakeitosta, kun sen pohjaksi kuullotetaan runsaasti sipulia ja siihen lisätään tomaattipyreetä. Sen jälkeen tulevat kalapalat, tomaatit, venäläiset suolakurkut, kaprikset, laakerinlehdet ja muitakin mausteita. Saatan lisätä siihen myös perunoita. Päälle tulee lopuksi tilliä ja sitruunaa.

                                                                        

 



Sopivalla pakkasilmalla päätin sulattaa pakastimen pitkästä aikaa. Sieltähän löytyi kaikenlaisia tarveaineita ruuan valmistukseen, erityisesti monenlaisia yrttejä. Tavallisestikin lisään lihakeittoon runsaasti erilaisiia juureksia. Nyt maustoin keittoa rosmariinilla, salvialla, tillillä ja persiljala. Todella maukasta keittoa, mikä ei enää oikeastaan tuntunutkaan lihakeitolta, sillä nyt naudanlihapalat olivat vain sattumia kasviskeitossa.


Seuraavaksi otin käyttöön kaksi siikaa, joita tavallisesti savustan, mutta nyt pakkassäällä teinkin niistä uunikalaa. Päällystin siiat erilaisilla kasviksilla ja maustamiseen käytin sipulia, fenkolia, tilliä ja juustoraastetta. Olipahan vähän erilaista uunikalaa.


Pakkassällä on hernekeitto tukevaa arkiruokaa, kuten keittokirjassani lukee (en enää lue ohjeita). Minulla se on niin tukevaa, että siinä pysyy lusikkakin pystyssä. Hernekeiton tukevuutta lisäävät sipulin ja porkkanoiden ohella Korpelan savuluut ja grillikylki. Sitä kun syö, niin pysyy pakkanen loitolla. Suosittelen kemiläisen Korpelan savutuotteita, sillä ne ovat parhaita, mitä kaupasta saa. Savustan itse yleensä kaikki kalat ja broilerit, sillä savustuksessa käytetään liikaa suolaa. Jos savulihaan on käytetty 10-prosenttista suolaliuosta, niin minusta se on mennyt jo pilalle. Leivänkin teen yleensä itse, koska suolaa on vain 0,7 % eikä ollenkaan lisäaineita. Raparperista tein raparperi-rahkapiirakkaa.


Aamulla oli oven pieleen ilmestynyt komea mateen mötikkä. Pelkästään sen maksa painoi jo 200 grammaa. Huomenna siitä tehdään maistuvaa madekeittoa, mikä on Pohjolan parhaita ruokalajeja. Tällä kertaa sattui uros, niin etten saanut mätiä.


Mateen maksa muistuttaa hyvin paljon itse madetta.


Tässä sitä nyt on: yhtä parhaista Pohjolan ruokalajeista, jota etelässä himoitaan, madekeittoa. Yleensä kuvitellaan, että kalan valmistaminen olisi helppoa. Harvoin olen maailmalla saanut kunnollista kalaruokaa. Ranskalaiset osaavat kyllä valmistaa lihaa, mutta onko heillä muita kalaruokia kuin ylihinnoiteltu kalamössöliemi nimeltä bouillabaisse? Skotlannissa Edinburghissa hakeuduin kuuluisimpaan kalaravintolaan. Pettymykseni oli suuri, kun eivät osanneet valmistaa edes perunoita, kalasta puhumattakaan. Lähetin kokille oikeat valmistusohjeet, enkä antanut tippiä. Haggisin ohella fish & chips ovat paikallisia kansallisruokia. Italialaiset olivat parhaita kokkeja. Kalan valmistuksessa on kaksi keskeistä tekijää: ajoitus ja maustaminen niin, että kokonaisuudesta tulee tasapainoinen. Kala on edelleen mieliruokaani ja olen syönyt sitä koko ikäni, sillä kävin isän kanssa kalassa jo pienestä pitäen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti