Kunnianosoitus rehtori Oskari Inkalalle

Haluan tässä näin kiittää jälkikäteen miehistä hienointa Oskari Inkalaa. En tajunnut sitä silloin, miten hienovaraisesti hän opasti minua elämäntielle. Hän oli lonkkavikainen ja minä cp-vammainen. Hän vammaisena ymmärsi, miten vaikeaa minulle elämä oli. Hän oli lisäksi mummoni luokkakaveri. Muistan ikäni hänen ohjeensa, ettei ihmisiä tarvitse pelätä. Kun valmistuin koulun kolmanneksi parhaana laudaturylioppilaana, hän kutsui minut kansliaansa ja kaivoi lompakostaan minulle 150 markan stipendin. Se tuli varmaan hänen sydämestään, sillä olinhan ollut koulun pahin kommunisti.