Nyt pukkaa jo melkein naurattamaan, kun ajattelen sitä, mitä ilkeyksiä aioin silloin kirjoittaa erityisesti Alexander Stubbista hallituksen sote-uudistuspäätöksen ja hallintarekisteriuudistuskeskustelun jälkeen. Eduskunnan oppositiopuolueet ovat tehneet puolestani hyvää työtä! :-)
Sote-päätöksellähän perustetaan 18 itsehallinnollista maakuntaa ja 15 sotealuetta, mutta kokoomuksen painostuksesta myös yksityinen sotepalvelujen tarjonta tulee julkisen ja kolmannen sektorin kanssa tasavertaiseksi.
Alexander Stubb julisti silloin, että nyt köyhilläkin on tasavertainen mahdollisuus saada sotepalveluja. Tarkoittikohan hän myös niitä osattomia, jotka Oulussa ovat joutuneet turvautumaan keinottelupääoman omistaman Caritas-palvelutalon (caritas=armeliaisuuslaitos) tarjoamaan palveluasumiseen, jonka kuukausimaksu on 3 000€? Ainakin keinottelupääoma tajusi heti, mistä oikeasti on kysymys, kun sen omistamien soteyhtiöiden pörssikurssit hyppäsivät ylöspäin.
Tähänkin asti on nähty jo tapauksia, joissa kolmas sektori on vuosikymmenien toiminnan jälkeen joutunut luovuttamaan toimintansa kansainväliselle pääomalle halvemman hinnan takia. Tästä syystä esitän julkisia hankintoja säätelevään hankintalakiin (2010) muutosta. Nyt julkinen tarjouksenpyytäjä on kuin sidottuna pakkopaitaan vapaasti heiluviin tarjoajiin nähden, koska se voi hyväksyä tarjouksen vain halvimman hinnan tai pistelaskennassa suurimman pistemäärän tarjouksen.
Helpoin tapa olisi se, että halvin tarjous tulisi perustella, mutta sitä seuraavaksi halvin tarjous voitaisiin hyväksyä terveen järjen käytön periaatteella. Parempi vaihtoehto olisi, että veroparatiiseja tai epäinhimillisiä työoloja hyväkseen käyttävien yhtiöiden tarjoukset voitaisiin hylätä heti kättelyssä.
Hallintarekisteriuudistusta on verhonnut koko ajan hämäräperäisyys. Kyllä minusta olisi ollut parempi, että Suomen julkinen hallinto olisi saanut käyttöönsä viimeisten kahdeksan vuoden laman aikana siltä sivu suun menneet 40 miljardia euroa kuin ruveta kyseenalaisin keinoin houkuttelemaan investointeja Suomeen. Niillä rahoilla olisi saatu jo paljon aikaan teiden, rautateiden ja homerakennusten kunnostamisessa. Eikä tarvitsisi leikata Suomen tulevaisuudesta koulutusta supistamalla.
Jos presidentti Urho Kekkonen edusti Suomessa samaa despoottista asemaa kuin valtionpäämiehet muissa Itä-Euroopan maissa, niin Alexander Stubb edustaa niitä jenkkikoulutuksen saaneita poliitikkoja, jotka nousivat Itä-Euroopan maissa valtaan "reaalisosialismin" kaaduttua. Kaikki he puhuivat sujuvaa amerikanenglantia ja heillä oli tarve saada maissaan aikaan samanlainen vapaan markkinatalouden järjestelmä kuin USA:ssa. Tämäkin vehkeily paljastuu aikanaan, kuten muutkin USA:n salajuonet kaikkia maita vastaan.
Urho Kekkosta kohtaan minulla on kuitenkin suuri kunnioitus sen vuoksi, että hän teki enemmän hyviä asioita varsinkin Pohjois-Suomen hyväksi, mihin nykyiset rimpulapoliitikot eivät pysty alkuunkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti