Olipa mukava tehdä vielä täydellinen jouluateria pojalle ja hänen avokumppanilleen. Tavoitteena oli tehdä kiireettömän kokin ateria. Kinkusta valui tuskin pisaraakaan vettä ja jouduin jatkuvasti lisäämään vettä uunipannuun. Kun kaikki muukin sujui samaan tahtiin, niin tuloksena oli mehukas ateria.
Ihmeellisintä oli kuitenkin odottavan naisen vatsan koskettelu. Uusi elämä tuntui sormenpäissä. Minusta tulee isoisä suurinpiirtein ystävänpäivänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti