Salamipizza

Salamipizza. Muutama viikko sitten kerroin venäläisen soljanka-keiton tekemisestä. Pizzan teko on siirtynyt erinäisistä syistä tähän päivään. Tällä viikolla sain entiseltä työkaveriltani pari kiloa siikaa. Pakkohan minun oli heti savustaa muutama siika, sillä mikään ei voita savukalaa perunoiden ja voin kera.

Tässä pizzassa on eri tuhdit ainekset kuin pitserioissa. Durum-taikinalevyn päälle levitin tehosekoittimella tomaattimurskasta, punasipulista, valkosipulista ja mausteista tekemäni massan. Päällä on kinkkusuikaleita, salamimakkaraa, oliiveja, mozzarella-juustoa ja pepperoneja. Se on yksi parhaiten onnistuneita pizzojani.

Tänään se ilonpäivä koitti, kun lähdin kävellen asioille ja kyläilemään kauniissa auringonpaisteessa. Säästökuopasta ostin tuoreita norsia ja myös tarvikkeet tulevaa borštš-keittoa varten. Viimeksi olin syönyt paistettuja norsia 1950-60-luvulla äidin laittamana. Jo 5-vuotiaana kävin ostamassa norsia Karjasillan kalatorilta. Norressa on hienostunut maku, kuten maivassa ja muikussa, ehkäpä vieläkin parempi. Onhan se lohen sukua. Muuten, valurautainen paistinpannu ja -lasta ovat vielä äidin perua.

Vasemmalla on borštš-keittoa moneksi päiväksi, mutta huominen ruoka on oikealla. Mikä se on? Se oli ilmestynyt ovenripaan, kun olin asioilla Oulun keskustassa.