Slaavilaisuus onkin suomalaisuutta

Slaavilaisuus onkin suomalaisuutta

Katsoessani uudelleen Juhani Seppäsen tv-sarjaa Onko Suomi venäläinen, sain ahaa-elämyksen. Aina on sanottu, että suomalaisissa on slaavilaista melankolisuutta eli haikeutta. Mutta onko slaavilaista haikeutta muissa slaavilaisissa kansoissa? Ei taatusti ole!

Jugoslaavit eli eteläslaavit ja bulgaarit ovat tempperamenttista porukkaa ja ovat ilmeisesti saaneet tulisuutta turkkilaisilta. Unkarilaiset ja tšekit ovat joiltakin osin samanlaisia kuin suomalaiset, mutta vilkkaampia. Puolalaisetkaan eivät tunnu samanlaisilta kuin venäläiset.

Viime vuosien dna-tutkimukset ovat osoittaneet, että venäläiset ovatkin suomalaisia. Eihän se ole mikään ihme, kun koko Pohjois-Venäjä on täynnä suomensukuisia kansoja. Ensimmäinen Venäjän pääkaupunki Novgorod oli ruotsalais-suomalaisten perustama.

Henkilökohtaisesti olen todennut asian jo Neuvostoliiton aikana. Sekä Leningradissa (nykyisessä Pietarissa) että Moskovassa minuun suhtauduttiin kuin paikalliseen. Leningradissa tuli vuonna 1969 eräs nainen kysymään minulta, otanko myyntiin pimeitä tuotteita. 

Myöhemmin illalla minulle selvisi, kehen hän oli minut sekoittanut. Lähdin illalla kuskimme kanssa bussillamme liikkeelle ja poimimme kyytiin paikallista porukkaa, jonka kanssa menimme johonkin ravintolaan sulkemisajan jälkeen syömään kylmää illallista ja nauttimaan juomia. Silloin tapasin "kaksoisolentoni".

Moskovassa minulta tultiin kysymään jonkun liikkeen sijaintia. Vasta hetkeä myöhemmin tajusin, että liike sijaitsi vastapäätä hotelliamme. Myös moninaiset yhteiset hetket aivan katutasolla tai kodeissa ovat osoittaneet sen, ettei välillämme ole juuri eroja.

Julkinen hankintalaki rapauttaa rakentamista ja palveluja

Julkinen hankintalaki rapauttaa rakentamista ja palveluja

Olen jo lukuisia kertoja kirjoittanut huolestuneena siitä, miten laki julkisista hankinnoista on jo pitkään toiminut julkista hallintoa vastaan sekä hinnallisesti että laadullisesti.

Kunnollisen kilpailun aikaansaamiseksi pitäisi sekä tarjonnan että kysynnän olla laajaa. Näin tapahtuu, kun ostajalla on mahdollisuus käydä useissa kaupoissa ja vaihtoehtoisia tuotteita on useampia. Ostajia pitää myös olla paljon. Näinhän markkinamekanismi toimii ihan hyvin tavallisen kuluttajan tasolla, joka hinnan ohella voi vapaasti arvostaa mielensä mukaan myös tuotteiden laatua.

Tämä tilanne on monella tapaa kaukana siitä, miten julkisen sektorin hankintayksiköt joutuvat hankintalain mukaan toimimaan. Ne eivät voi suin päin mennä kauppoihin valitsemaan sopivia tuotteita myös laadun huomioiden. Ei suinkaan!

Ne joutuvat jo kuukausia etukäteen määrittelemään tarkasti haluamiensa tuotteiden laatutekijät, elleivät halua suoraan halvimmat tuotteet. Se ei ole yksinkertainen tehtävä. Usein käy niin, että jos julkinen hankkija haluaakin muun kuin halvimman tuotteen, niin hän joutuu alimman tarjouksen tehneen valituksesta markkinaoikeuteen. Vasta syvällisten perustelujen kautta hän saa ostaa muun kuin halvimman tuotteen.

Halvimman tuotteen valinta on lukuisissa rakennuskohteissa johtanut siihen, että jonkun ajan kuluttua rakennus osoittautuukin homepesäkkeeksi. Halvimman tarjouksen tekijä lusmistelee kaikissa mahdollisissa tarvikevalinnoissa. Olen itse ollut lukuisissa koulu- ja terveyskeskushankkeissa mukana työmaakokouksissa. Vastuu on suunnittelijalla ja virallisella työmaavalvovajalla. Jos ote herpaantuu, niin välittömästi pukataan sekundaa priiman tilalle.

Julkisten palvelujen kilpailuttaminen on vielä hankalampaa, koska kilpailutukseen sopivia mittareita on vaikeaa kehittää. Suunnittelijana olin pitkään mukana kehittämässä mittareita julkisille palveluille. Lopulta siitä omalta osaltamme luovuttiin, koska se osoittautui niin vaikeaksi. Hankintalaissa pitäisi ehdottomasti luopua halvimman tarjouksen suosimisesta, koska se johtaa vääriin ratkaisuihin. Jos julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut on pakko yhtiöittää - kokoomuksen vaatimuksesta - lyhyessä ajassa käy niin, että kansainväliset suuryhtiöt noukkivat itselleen kaikki tuottoisimmat osat. Maksajana on suomalainen yhteiskunta - kokoomuksen vaatimuksesta.

Pakollinen tarjouskilpailu tilanteessa, ettei tarjontapuolella ole oikeaa kilpailua, on erityisesti koululaiskuljetuksissa käynyt kunnille todella kalliiksi. Ennen hankintalakia voitiin paikallisen taksin kanssa sopia järkevistä hinnoista, kuin normaali asiakas kaupassa konsanaan. Hankintalain pakottama kunnat pakotettiin kilpailuttamaan koululaiskuljetukset, minkä seurauksena kustannukset saattoivat nousta jopa 80 %, kun aitoa kilpailua ei ollut.

Kokoomus ajaa nyt häikäilemättömästi (kansainvälisen) kapitalismin etua ja on pakottanut keskustapuolueen aisaparikseen maakuntahallinnon toteuttamisen varjolla. Perussuomalaiset ovat hajonneet, eikä Sinisen Tulevaisuuden kannattaisi olla mukana kapitalistisessa valtaushankkeessa muutaman ministeripaikan takia!

Poroja liikaa Suomen luonnossa

Nyt juhannuksena voisivat kaikki suomalaiset nauttia puhtaasta luonnosta. Toivon syvästi, että kaikki tappohimoiset metsästäjätkin antaisivat susien, karhujen, ahmojen ja muiden luonnon eläinten elää rauhassa. Tosiasiahan on se, että poroja on liikaa ja petoeläimet puhdistavat nälkiintyneitä poroja luonnosta.

Kansanäänestys hallituksen luottamuksesta

Kansanäänestys hallituksen luottamuksesta

Kun hallitus teki oharin ja otti ottopoikana Sinisen tulevaisuuden mukaan hallitusryhmään, ohitettiin myös kansanvalta. Eduskunnassa toteutettu äänestys hallituksen luottamuksesta on kuin mistä tahansa diktatuurimaasta. Kansanedustajat ovat pakotettuja äänestämään pääministerin kehotuksesta hallituksen puolesta.

Pääministeri ei edusta enää parlamentaarista demokratiaa vaan hallituksen diktatuuria. Kaikki tietävät, ettei hallitus nauti enää kansan enemmistön tukea. Siksi ainoa tapa ratkaista tämä demokratian ongelma on järjestää kansanäänestys siitä, nauttiiko Juha Sipilän hallitus kansan enemmistön tukea. Järkevämpi pääministeri hakisi eroa jo nyt.

Englannissa pääministeri Theresa May kuvitteli ratsastavansa oikeistoaallon harjalla ja järjesti ennenaikaiset parlamenttivaalit. Tulos oli toinen kuin hän odotti. Nyt hän saa hoitaa Brexitin äärikoistolaisen pohjoisirlantilaisen DUP:n (imperialistinen puolue, joka oli pääsyypää Pohjois-Irlannin kriisiin), kanssa.


Englanti antaa kuitenkin siinä esimerkin, että tilanteen muututtua järjestetään uudet vaalit. Suomessa tilanne on muuttunut. Oppositioon pusketut perussuomalaiset ovat kirkkaasti voittamassa Sinisen Tulevaisuuden, jossa jo nimi viittaa kokoomukseen. Kapitalistiseksi vallankumoukseksi suunniteltu soten yhtiöittäminen tulee kärsimään tappion

Paljonko on 0,8 prosenttia alkoholia

Suomen Eduskunnassa on käsittelyssä alkoholin myynnin löyhentämislaki, jolla sallitaan nykyisen 4,7 prosentin sijaan 5,5 prosentin, ero siis vain 0,8 prosenttia alkoholijuomien myynti elintarvikekaupoissa. Jos pannaan tällaiset juomat vierekkäin maisteltaviksi, monikohan havaitsee eron nimen omaan alkoholissa eikä makuna? Veljelläni oli tapana sanoa, että keskiolut on keskenkäynyttä ja aiheuttaa vatsavaivoja.
¨
Poliittinen tekopyhyys ja umpikierous, mikä on ominaista erityisesti keskusta- ja ruotsalaispuolueille, on todella vastenmielistä. Nykyisellään koko Eduskunta tuntuu lähes siltä. Maailmalla lukuisissa maissa kaikki alkoholijuomat ovat tarjolla ruokakaupoissa. Laatusyistä haluan varsinaisten alkoholijuomien säilyvän Alkossa.

Poliittinen holhousmentaliteetti, mikä henkilöityy erityisesti kepulaisessa Pekka "Paska" Puskassa, joka on jo vuosikymmeniä kiusannut meitä suomalaisia vihoviimeisellä itsetietoudellaan, on koko jutun ruumiillistuma. Käyköön hän vaihteeksi laskemassa kaikissa vanhustenhoitolaitoksissa ne ruumiit, jotka ovat siellä kuolleet nälkään tai muuhun hoidon puutteeseen. Siihen verrattuna alkoholiin kuoleminen tuntuu paratiisiin pääsyltä. Miksei sitä sallita ihmisille?

Viesti Tradekalle

Lähetin tämän viestin Tradekalle:

Nyt tuli toinen syvä puukotus minuun, kun Restel myy Cumulus-hotellit Scandicille! Ensimmäinen syvä puukotus oli se, kun alle 200 metrin päässä sijainnut Valintatalo myytiin K-kaupalle ja saman tien lopetettiin. Restel voitaisiin nyt suomentaa Jäännöksiksi. Martina- ja HelmiSimpukoita en juuri tarvitse.

Seurasin huolestuneena jo Valintatalon toimintaa, mikä oli täysin ammattitaidotonta. Valitin useampaan kertaan tavaroiden sisäänostosta, missä ei ollut mitään järkeä. Pääsiäismunia alettiin myydä jo alkutalvesta, jolloin olisi pitänyt olla tarjolla lintujen ruokaa. Lähikauppa oli puhdasta propagandaa, sillä roskatavaraa tuotiin mahdollisimman kaukaa. Aitoa teetä en monista pyynnöistä huolimatta koskaan saanut, vaan koko hyllykkö oli täynnä kummallisia marjapussirasioita.

Kävikö myös Cumulukselle samoin, että johdossa oli muulla tavoin "ansioituneita", jotka eivät taloudesta ja kaupankäynnistä ymmärtäneet mitään? Jään edelleen kaipaamaan Valintataloa, Euromarkettia ja Cumulus-hotellia. Tunnen menettäneeni paljon.

Pankaa jo niiden päät vadille, jotka ovat saaneet nämä tappiot aikaan! Tumpelot viemäriin!

Tradekalle jäävät Burger Kingit ja Taco Bellit. Imperialismin vastaisena marxilaisena sosialistina en syö amerikkalaista roskaruokaa. Kertokaa minulle, aivokääpiöt talousnerot, mitä etuja minulle vielä jää Tradekan jäsenenä?

____________________

Aidon teen saanti on ongelma muuallakin. Kaikki kaupat ovat pullollaan Lidliä myöten näitä marjapussipakkauksia. Yhteen aikaan tilasinkin teen Englannista. Ehkä pitää palata siihen uudelleen, kun Suomi on vain kahvin juonnin maa. Juuttiputiikkikin lopetettiin, josta viimeksi sain aitoa teetä.

Mihin voi luottaa

Mihin voi enää luottaa? Onko olemassa luotettavaa tiedonlähdettä? Itse luotan lukuisista lähteistä oman aivotoimintani prosessoimaan tulokseen.

Kansalaisaloite pyssyjen käytöstä

Vastustan ehdottomasti kansalaisaloitetta:

Sudenmetsästys sallittava ilman erillisiä pyyntilupia vuosittain ajalle 20.8- 28.2.

Sen sijaan ehdotan kansalaisaloitetta:

Otetaan pyssyt kokonaan pois liian tappamishimoisilta metsästäjiltä.

Käden elekieli

Käden elekieli

 Meillä oli Oulun Lyseon vuoden 1967 ylioppilaiden tapaaminen 2.-3.6.2017. Tapaamisessa otimme toisistamme kuvia. Minut yllätti täysin se, kun kaimani Schildt oli videoinut keskusteluistamme minun käteni elekielen. En ollut sitä ennen huomannutkaan!

Milloin hallitus valtakunnanoikeuteen

Onkohan mitään kansallisesti tärkeää asiaa, mitä nykyinen oikeistoporvarillinen hallitus ei olisi valmis myymään ulkomaille? Milloin täyttyy kansallisen turvallisuuden vaarantaminen tai valtakunnanpetos, jotta saataisiin nykyinen hallitus valtakunnanoikeuteen?

Moniulotteinen aatemaailma

Moniulotteinen aatemaailma

Alkujaan poliittinen aatemaailma oli vahvasti luokkasidonnaista jakaantuen oikeistoon ja vasemmistoon. Oikeistoon lukeutuivat aateliston, papiston, maanomistajien, kapitalistien ja rikkaan porvariston edustajat. Vasemmistoon lukeutuivat köyhät itsenäiset käsityöläiset, teollisuustyöväestö, torpparit ja muu maataloustyöväestö.

Maalaiselämässäkin luokkaraja oli selvä. Siinä kun maatilan omistajat söivät aitoa voita ja joivat aitoa maitoa, niin maataloustyöntekijät, kuten äitini karjakkona, saivat roppavoita, huitua ja kirnupiimää. Maalaisliitto, kuten sen johtaja Urho Kekkonen, olivat luikertelemisen mestareita. Siinä, kun Urho Kekkosesta tuli suojeluskunnan teloitusryhmän komentajasta 1960-70 -lukujen vaihteessa vasemmiston ystävä, niin maalaisliitosta tuli keskustapuolue. Olihan sille toki perusteluna Santeri Alkion sosiaalipoliittinen ohjelma.

Sittemmin keskustapuolueesta on tullut pelkkä keskusta, jota nyt johtaa monimiljonääri kapitalisti Juha Sipilä. Alkiolaisesta sosiaalisuudesta ei ole tietoakaan, vaan ”keskusta” on ajautunut oikeistoon. Tämän olen voinut helposti todeta täyttämällä Ylen vaalikoneen kysymykset, joka rehellisesti paljastaa puolueiden värikartan. Äärioikealla ovat kokoomus ja perussuomalaiset, sitten kristilliset ja kepulaiset. Oikeaa keskustaa edustavat vihreät. Vasemmalle sivustalle jäävät demarit, vasemmistolaiset ja erisorttiset kommunistit. Siihen joukkoon kaipaisin aitoja marxilaisia sosialisteja, mutta niitä ei tunnu Suomesta puolueeksi asti löytyvän. Muutenkin puolueet ovat aatteellisesti melkoista höttöä, jolla on pyrkimystä poliittiseen ”keskustaan”.

”Reaalisosialismin” romahtamisen jälkeen on uusliberalistinen vapaan markkinatalouden aate ottanut johtavan aseman ja pyrkii edustamaan koko ”vapaata” maailmaa. Sama aate oli jo voimissaan 1800-luvun Englannissa, missä riistokapitalistinen hirmuhallinto oli silloin voimissaan. Intia oli vielä 1700-luvulla maailman rikkain maa, mutta Englanti alisti sen pelkäksi raaka-aineen tuottajaksi samaan aikaan, kun Englanti vei Kiinan rikkaudet alistamalla kansan oopiumin käyttäjäksi.

Liberalismi on kätevä poliittinen käsite, sillä sen kuvitellaan edustavan kaikkia vapauden aatteita. Mutta se on puhtaasti orwellilainen kaksoisajattelun tuote: se sallii samaan aikaan sekä työläisorjuuden, vapaan yrittäjyyden ja sananvapauden, varallisuudesta riippuen.

Uusliberalistiset propagandistit esittävät, että vanha oikeisto-vasemmistoasetelma on vanhentunut ja tilalle ovat tulleet kansainvälinen globalismi ja kansallinen populismi. Koska se on vain yksi mahdollisista ulottuvuuksista, pyrin erittelemään tässä kaikki mahdolliset ulottuvuudet.

Toinen tähän liittyvä käsitepari on elitismi-populismi. Elitistit edustavat hallitsevaa poliittista joukkoa, joka korruptoituneena suojelee toistensa etuja. Populistit taas yrittävät paljastaa korruptoituneen eliitin metkut kansalle ja samalla osoittaa sen, että he ovat eliitin ulkopuolella ja voivat suojella kansaa ja ajaa sen etuja.

Toisaalta liberalismin vastakohta on konservatiivisuus. Uusliberalistit saavat kätevästi kuulostamaan asiansa edistykselliseltä, jonka vastakohtana on taantumuksellisuus. Kyseessä on kuitenkin orwellilainen kaksoisajattelu, jossa kapitalistista vapaata riistotaloutta puolustetaan edistyksellisenä muka jähmettyneitä konservatiivisia aatteita vastaan. Aatteelliseen vapaamielisyyteen kuuluvat lukuisat ihmisoikeudet ja taantumuksellisuuteen mm. uskonnollisuus ja muu ahdasmielisyys.

Yksi selkeä ulottuvuus on kansallinen ja kansainvälinen. Yleensä kansallinen edustaa ääriajattelua, jossa kansa käpertyy itseensä. ”Vasemmistolaista” ajattelua edustaa Pohjois-Korea ja ”oikeistolaista” vaikkapa Burma tai Myanmar. Entiseen aikaan olivat venäläinen ja kiinalainen kommunismi ja toisaalta useiden maiden fasismi.

Kansainvälisyyttä edustavat liberalistinen kapitalismi ja marxilainen sosialismi. Ei kaikki kapitalismi eikä sosialismi ole kansainvälistä. On myös protektionistista kapitalismia, johon suuntaan USA on menossa, ja sosialismia, kuten Kuuba.

Nyt on käsitelty ulottuvuudet oikeisto-vasemmisto ja kansallinen-kansainvälinen. Tavallaan käsiteltiin myös pari kapitalistinen-sosialistinen. Kapitalismissa päätäntävalta talousasioissa on pääoman omistajilla ja sosialismissa julkisella sektorilla. Äätikapitalismissa julkisen sektorin päätösvalta rajoittuu pelkästään valtion puolustus- ja turvallisuusasioiden hoitamiseen ja äärisosialismissa yritystoiminta vähäiseen torikauppaan. Koska vapaa markkinatalous oikeasti aiheuttaa niin paljon yhteiskunnallisia ongelmia, järjestelmää ei ole missään muualla olemassa kuin uusliberalistien ja muiden oikeistolaisten ajatuksissa. Pohjois-Korea lähinnä edustaa jälkimmäistä vaihtoehtoa. On toki ollut lukuisia yrityksiä vapaaseen markkinatalouteen, mutta ne kaikki ovat kaatuneet yhteiskunnallsiin ristiriitoihin.

Yksi ulottuvuus on tasa-arvoisuus-eriarvoisuus. Perinteiset uskonnolliset näkemykset edustavat eriarvoisuutta. Juutalais-kristillis-muhamettilaisen näkemyksen mukaan ihminen on jumalasta seuraava ja kaiken muun luonnon yläpuolella. Luonto on vapaasti ihmisen hyväksi käytettävissä. Myös ihmisten kesken vallitsi jyrkkä luokka- (tai kasti)jako, jossa hallitsija oli puolijumala vielä 1900-luvulle asti. Ateistinen ja humanistinen, valistuksellinen tieteellinen näkemys on saanut tilanteen vähitellen muuttumaan. Tasa-arvoisuus saa silti edelleen taistella paikastaan eriarvoisuutta ajavia oikeistolaisia aatteita vastaan. Tämä ulottuvuus on lähinnä perinteistä vasemmisto-okeistoulottuvuutta.

Poikkeuksen tekevät kommunistiset diktatuurit, joissa hallitseva poliittinen ja sotilaallinen eliitti on aivan eri asemassa kuin tavallinen kansa. Nomenklatuura mahdollisti Neuvostoliitossa johtavalle eliitille omat kaupat, palvelut, matkustamisen ym. Pohjois-Korea edustaa nykyään sitä aatetta. Tavallinen kansa on keskuudessaan hyvinkin tasa-arvoista, minkä näin Saksan Demokraattisessa Tasavallassa.

Tasa-arvoisuus sisältää sen ajatuksen, että ihminen on osa luontoa ja on siten vastuussa myös koko Maapallon hyvinvoinnista. USA:n presidentti ja miljardöörikapitalisti Donald Trump on selkeästi sanoutunut irti tästä vastuusta. Myös Suomen oikeistolaiset sanoutuvat irti siitä. Muun muassa perussuomalaiset puhuvat ”vihervasemmistolaisista” uhkana suomalaiselle hyvinvoinnille. Omalta osaltani marxilaisena sosialistina näen, että talouselämällä on tarvetta muun muassa ydinvoimaan, joka ei kuitenkaan uhkaa Maapalloa kasvihuoneilmiöllä, vaan päin vastoin hiiltä korvaavana energiana suojelee siltä.

Sitten on ulottuvuus demokratia-diktatuuri, joka sisältää ulottuvuuksia, kuten sananvapaus-sensuuri ja liikkumisvapaus-suojamuurit. Demokratiaa rajoittaa vahvasti rahanvalta, vaikka perustuslaissa siitä ei sanota mitään. Kapitalistisissa maissa vapaudet ovat periaatteessa voimassa, mutta esimerkiksi USA:ssa ehdokkaaksi asettautuminen vaatii miljoonaomaisuuksia ja sananvapaus tiedotusvälinettä, jonka kautta voi saada mielipiteensä julki. Köyhät eivät saa hankittua itselleen edes äänestysoikeutta. Muitakin vapauksia (uskonto, seksuaalisuus, nautintoaineet) rajoitetaan vaihtelevassa määrin lähes kaikissa maissa. Aitoa demokratiaa on tuskin missään, mutta eriasteisia diktatuureja sitäkin enemmän.

Vielä on ulottuvuus keskittäminen-hajauttaminen. Vallan keskittäminen on vallinnut ihmiskunnan historiassa sitten metsästäjä-keräilijätaloudesta maatalouteen ja teollisuuteen siirtymisen jälkeen. Tämä ulottuvuus liittyy läheisesti tasa-arvoisuuden-eriarvoisuuden ulottuvuuteen. Vallan keskittämisellä ymmärretään, että valtaa pitävät ovat jotenkin viisaampia ja älykkäämpiä kuin tavallinen kansa.

Vallan keskittämiseen liittyy oleellisesti byrokratian käsite. Suomessa byrokratia on ruotsalais-venäläisen hallinnon perua. Itse olen kokenut sen vahvimmin Maanmittauslaitoksen toiminnassa, joka on kuin suoraan tsaarin Venäjältä (valtio valtiossa). Vapaan markkinatalouden ideologiastaan huolimatta lähes kaikki kapitalistiset maat edustavat keskitettyä vallankäyttöä. Suomesta on tähän asti puuttunut jopa maakunta(itse)hallinto, jota olen ajanut jo yli 40 vuotta. Nytkin se näyttää tulevan täysin torsona niin, että todellinen päätösvalta säilyy valtionhallinnolla.

Kootaanpa nyt yhteen kaikki poliittisen aatemaailman ulottuvuudet:

• oikeisto – vasemmisto
• kapitalismi (yksityisyys) – sosialismi (yhteiskunnallisuus)
• kansallisuus (fasismi, natsismi) – kansainvälisyys (globalismi) =>
• populismi – elitismi
• edistyksellisyys (liberalismi) – taantumuksellisuus (konservatismi)
• tasa-arvoisuus – eriarvoisuus
• demokratia – diktatuuri
• hajauttaminen - keskittäminen

Aatemaailman ulottuvuuksia löysin siis kahdeksan. Kun ruvetaan niputtamaan näitä ulottuvuuksia yhteen, niin ensiksi on liberalismi jaettava kahteen osaan. Toisaalta on kapitalistinen vapaa markkinatalous, joka sisältää marxilaisen talousnäkemyksen mukaan riistojärjestelmän, jota edelleen orjuutta myöten toteutetaan suuressa osassa maailmaa. Toisaalta liberalismi on ihmisoikeuksiin kuuluvaa ajattelun ja toiminnan vapautta siten, ettei se loukkaa muita ihmisiä eikä luontoa. Itse kuulun vapaamielisiin marxilaisiin sosialisteihin, jotka vastustavat kapitalistista riistojärjestelmää, mutta tukevat sosiaalista markkinataloutta ja ihmisen ja luonnon tasa-arvoista yhteyttä.

Jos lähdetään alkuperäisistä ulottuvuuksista vasemmisto – oikeisto liikkeelle, niin kytken vasemmistoon ulottuvuudet sosialismi, kansainvälisyys, edistyksellisyys, tasa-arvoisuus, demokratia ja vallan hajauttaminen. En suinkaan väitä, että nykymaailmassa näin tapahtuisi, mutta aatteellinen pohja on kuitenkin tämä.

Jos otetaan tarkastelun kohteeksi esimerkiksi Pohjois-Korea, niin ulottuvuudet ovat ”vasemmisto”, sosialismi, kansallisuus, populismi, konservatiivisuus, eriarvoisuus, diktatuuri ja keskittäminen. Se ei edusta aitoa marxilaista sosialismia, vaan on sotilaseliitin diktatuuri, kuten monet oikeistolaiset diktatuurit eroten vain ulottuvuudella kapitalismi – sosialismi.

Oikeiston keräämiä ulottuvuuksia ovat kapitalismi, joka jakaantuu kansalliseen ja globaaliin, sitten populismiin ja elitismiin, useimmiten konservatismiin ja vähemmän liberalismiin, eriarvoisuus on yleinen ulottuvuus ja vaihteleva diktatuuri (useimmiten plutokratia eli rahanvalta). Useissa yhteiskunnissa on keskittäminen muutoin vallalla, mutta taloudellinen päätösvalta hajautettua.

Otetaan ääriesimerkiksi Saudi-Arabia. Se edustaa oikeistolaista kapitalistista yhteiskuntaa, jossa kuitenkin on talouden osalta globaaleja piirteitä, mutta muutoin kansallismielinen, elitistinen, konservatiivinen, eriarvoinen, diktatuuri ja keskitetty hallinto. Ero Pohjois-Koreaan on ainoastaan talouselämässä ja matkustusvapaudessa.

Pitkälle siis nykyäänkin pärjätään pelkällä oikeisto-vasemmistoulottuvuudella, johon sisältyy yksityisen ja yhteiskunnan osuus taloudellisessa päätöksenteossa. Siinä suhteessa Suomi on hyvää vauhtia siirtymässä poliittisesti yhä oikeammalle. Yhteiskunta vastaa yhä vähemmän ihmisten hyvinvoinnista ja vastuu siirtyy ihmisille itselleen. Toinen olemassa oleva ulottuvuus on taantumuksellinen kansallinen populismi eli natsismi ja fasismi, jota vastaan edistysmielisyys, kansainvälisyys, tasa-arvoisuus ja demokratia taistelee. Kolmas ulottuvuus on vallan hajauttaminen ja keskittäminen.

Mittasuhteet eri ulottuvuuksien välillä ovat toki ”reaalisosialismin” kaatumisen jälkeen radikaalisti muuttuneet. Porvarillinen media on vallannut tiedonvälityksen koko yhteiskunnassa ja vasemmisto on ajettu tilapäisesti nurkkaan. Siksi vaikuttaa nyt siltä, että kansallisuus – kansainvälisyys on nyt vallitseva ulottuvuus. Tiiviisti integroitunut kansainvälinen kapitalismi taistelee niin Euroopan Unionissa kuin muissakin organisaatioissa (NATO) populismia ja nationalismia vastaan, mihin luen myös ISISin ja al-Qaidan.

Kenellä vastuu terrorismista

Joka kerta, kun maailmalla tapahtuu ihmisuhreja vaatineita terroritekoja, vallassa olevat poliitikot ilmaisevat järkytyksensä tapahtuneesta ja vaativat tekijöitä vastuuseen teoistaan. MItään todellista ei kuitenkaan panna täytäntöön siitä syystä, että näiden terroritekojen taustasyyllisiä oikeasti ovat länsimaiset imperialistiset maat (Englanti, Ranska, Belgia, USA, Saksa ja Venäjä). Itävalta-Unkarin imperialismi rajoittui Eurooppaan, joten se ei ole näkyvästi esillä Lähi- ja Keski-idän terroritapahtumissa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lähinnä Englanti ja Ranska jakoivat sotasaaliina Turkin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan hallintoalueet. Muuallakin nämä jakoivat täysin mielivaltaisesti alueita keskenään. Kun nämä vanhat mandaatit alkoivat itsenäistyä 1950-60 -luvuilla siirtomaavallat eivät malttaneet pysyä sivussa, vaan jatkoivat varsinkin öljyalueiden valtauspolitiikkaansa.

Irakin ja Libyan valtioiden hajottaminen ja niiden päämiesten Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin murhaaminen ovat keskeisiä tekijöitä islamilaisen terrorismin nousussa. Syyrian presidenttiä Bašaar al-Assadia vainotaan, vaikka on päivän selvää, että maata odottaa sama hajoamisen tila kuin naapureitakin. Turkin, Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien yhtä veriset hallitsijat saavat kuitenkin olla kaikessa rauhassa, koska länsimaat hyötyvät kaupankäynnistä niiden kanssa. Iran on mielenkiintoinen tapaus, koska se on Israelin perivihollinen, mutta pystyy sopimaan Euroopan kanssa. USA on myös Iranin perivihollinen, koska se tuhosi vuonna 1954 demokraattisen, öljyn kansallistamista vaatineen hallinnon ja nosti tilalle šaahi Pahlavin verisen hallinnon.

Israel noudattaa täydelleen samanlaista apartheid-politiikkaa kuin Etelä-Afrikka ennen vuotta 1992. Palestiinalaisten muureilla eristetyt alueet ovat kuin Etelä-Afrikan bantustaneja.

Minun silmissäni Amerikan Yhdysvallat ja Euroopan Unioni noudattavat niin härskiä imperialistista linjaa muslimimaissa, että niiden johtajat pitäisi panna vastuuseen teoistaan. Omat korvani suljen jo näiltä tekopyhiltä valheilta. Toivon vain, että vallalla oleva vapaa markkinatalous, jonka nimissä rikollinen toiminta tapahtuu, kärsii mahdollisimman pian lopullisen konkurssin. Sen nimissä joutuvat köyhät ihmiset kärsimään taloudellisesti ja rikkaat rikastuvat suunnattomasti. Islamistinen terrorismi on vain osa tätä kärsimysnäytelmää.

__________________

MInulla onkin jonkun verran syvällisempää tietoa näistä maista, mitä porvarillinen media meille esittää. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kapitalististen maiden imperialistisia hyökkäyksiä näiden maiden valtarakenteita vastaan. Suomikin on sillä tavalla mukana tässä verisessä toiminnassa, että vaikenee todellisista tapahtumista.

__________________

Onhan se sääli seurata asioiden kulkua, kuinka totuutta vääristellään tarpeen mukaan. USA, EU ja NATO ovat totuuden vääristelijöiden kärkipäässä, mistä syystä en pidä Venäjän valehtelua kovinkaan pahana asiana, kun se on edellisiä sotilaallisesti paljon heikompi (ydinaseita lukuun ottamatta).

___________________

Voin vain odottaa niitä aikoja, kun länsimainen imperialismi käynnistää sodan köyhiä maita vastaan makean veden omistuksesta. Suomessa oikeisto tietysti myy oikeudet vesiin ulkomaille, kuten on tehnyt kaivostoiminnassa ja nyt sote-toiminnassa. Meillä on todella isänmaallinen oikeisto, joka näyttää kahdesti vuodessa isänmaallisuuttaan: 4. kesäkuuta ja 6. joulukuuta. Muun osan vuodesta se on rahan ahnetta joukkoa, joka on valmis myymään vaikka isoäitinsä.