Slaavilaisuus onkin suomalaisuutta
Katsoessani uudelleen Juhani Seppäsen tv-sarjaa Onko Suomi venäläinen, sain ahaa-elämyksen. Aina on sanottu, että suomalaisissa on slaavilaista melankolisuutta eli haikeutta. Mutta onko slaavilaista haikeutta muissa slaavilaisissa kansoissa? Ei taatusti ole!
Jugoslaavit eli eteläslaavit ja bulgaarit ovat tempperamenttista porukkaa ja ovat ilmeisesti saaneet tulisuutta turkkilaisilta. Unkarilaiset ja tšekit ovat joiltakin osin samanlaisia kuin suomalaiset, mutta vilkkaampia. Puolalaisetkaan eivät tunnu samanlaisilta kuin venäläiset.
Viime vuosien dna-tutkimukset ovat osoittaneet, että venäläiset ovatkin suomalaisia. Eihän se ole mikään ihme, kun koko Pohjois-Venäjä on täynnä suomensukuisia kansoja. Ensimmäinen Venäjän pääkaupunki Novgorod oli ruotsalais-suomalaisten perustama.
Henkilökohtaisesti olen todennut asian jo Neuvostoliiton aikana. Sekä Leningradissa (nykyisessä Pietarissa) että Moskovassa minuun suhtauduttiin kuin paikalliseen. Leningradissa tuli vuonna 1969 eräs nainen kysymään minulta, otanko myyntiin pimeitä tuotteita.
Myöhemmin illalla minulle selvisi, kehen hän oli minut sekoittanut. Lähdin illalla kuskimme kanssa bussillamme liikkeelle ja poimimme kyytiin paikallista porukkaa, jonka kanssa menimme johonkin ravintolaan sulkemisajan jälkeen syömään kylmää illallista ja nauttimaan juomia. Silloin tapasin "kaksoisolentoni".
Moskovassa minulta tultiin kysymään jonkun liikkeen sijaintia. Vasta hetkeä myöhemmin tajusin, että liike sijaitsi vastapäätä hotelliamme. Myös moninaiset yhteiset hetket aivan katutasolla tai kodeissa ovat osoittaneet sen, ettei välillämme ole juuri eroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti