Julkinen hankintalaki rapauttaa rakentamista ja palveluja

Julkinen hankintalaki rapauttaa rakentamista ja palveluja

Olen jo lukuisia kertoja kirjoittanut huolestuneena siitä, miten laki julkisista hankinnoista on jo pitkään toiminut julkista hallintoa vastaan sekä hinnallisesti että laadullisesti.

Kunnollisen kilpailun aikaansaamiseksi pitäisi sekä tarjonnan että kysynnän olla laajaa. Näin tapahtuu, kun ostajalla on mahdollisuus käydä useissa kaupoissa ja vaihtoehtoisia tuotteita on useampia. Ostajia pitää myös olla paljon. Näinhän markkinamekanismi toimii ihan hyvin tavallisen kuluttajan tasolla, joka hinnan ohella voi vapaasti arvostaa mielensä mukaan myös tuotteiden laatua.

Tämä tilanne on monella tapaa kaukana siitä, miten julkisen sektorin hankintayksiköt joutuvat hankintalain mukaan toimimaan. Ne eivät voi suin päin mennä kauppoihin valitsemaan sopivia tuotteita myös laadun huomioiden. Ei suinkaan!

Ne joutuvat jo kuukausia etukäteen määrittelemään tarkasti haluamiensa tuotteiden laatutekijät, elleivät halua suoraan halvimmat tuotteet. Se ei ole yksinkertainen tehtävä. Usein käy niin, että jos julkinen hankkija haluaakin muun kuin halvimman tuotteen, niin hän joutuu alimman tarjouksen tehneen valituksesta markkinaoikeuteen. Vasta syvällisten perustelujen kautta hän saa ostaa muun kuin halvimman tuotteen.

Halvimman tuotteen valinta on lukuisissa rakennuskohteissa johtanut siihen, että jonkun ajan kuluttua rakennus osoittautuukin homepesäkkeeksi. Halvimman tarjouksen tekijä lusmistelee kaikissa mahdollisissa tarvikevalinnoissa. Olen itse ollut lukuisissa koulu- ja terveyskeskushankkeissa mukana työmaakokouksissa. Vastuu on suunnittelijalla ja virallisella työmaavalvovajalla. Jos ote herpaantuu, niin välittömästi pukataan sekundaa priiman tilalle.

Julkisten palvelujen kilpailuttaminen on vielä hankalampaa, koska kilpailutukseen sopivia mittareita on vaikeaa kehittää. Suunnittelijana olin pitkään mukana kehittämässä mittareita julkisille palveluille. Lopulta siitä omalta osaltamme luovuttiin, koska se osoittautui niin vaikeaksi. Hankintalaissa pitäisi ehdottomasti luopua halvimman tarjouksen suosimisesta, koska se johtaa vääriin ratkaisuihin. Jos julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut on pakko yhtiöittää - kokoomuksen vaatimuksesta - lyhyessä ajassa käy niin, että kansainväliset suuryhtiöt noukkivat itselleen kaikki tuottoisimmat osat. Maksajana on suomalainen yhteiskunta - kokoomuksen vaatimuksesta.

Pakollinen tarjouskilpailu tilanteessa, ettei tarjontapuolella ole oikeaa kilpailua, on erityisesti koululaiskuljetuksissa käynyt kunnille todella kalliiksi. Ennen hankintalakia voitiin paikallisen taksin kanssa sopia järkevistä hinnoista, kuin normaali asiakas kaupassa konsanaan. Hankintalain pakottama kunnat pakotettiin kilpailuttamaan koululaiskuljetukset, minkä seurauksena kustannukset saattoivat nousta jopa 80 %, kun aitoa kilpailua ei ollut.

Kokoomus ajaa nyt häikäilemättömästi (kansainvälisen) kapitalismin etua ja on pakottanut keskustapuolueen aisaparikseen maakuntahallinnon toteuttamisen varjolla. Perussuomalaiset ovat hajonneet, eikä Sinisen Tulevaisuuden kannattaisi olla mukana kapitalistisessa valtaushankkeessa muutaman ministeripaikan takia!