Moniulotteinen aatemaailma

Moniulotteinen aatemaailma

Alkujaan poliittinen aatemaailma oli vahvasti luokkasidonnaista jakaantuen oikeistoon ja vasemmistoon. Oikeistoon lukeutuivat aateliston, papiston, maanomistajien, kapitalistien ja rikkaan porvariston edustajat. Vasemmistoon lukeutuivat köyhät itsenäiset käsityöläiset, teollisuustyöväestö, torpparit ja muu maataloustyöväestö.

Maalaiselämässäkin luokkaraja oli selvä. Siinä kun maatilan omistajat söivät aitoa voita ja joivat aitoa maitoa, niin maataloustyöntekijät, kuten äitini karjakkona, saivat roppavoita, huitua ja kirnupiimää. Maalaisliitto, kuten sen johtaja Urho Kekkonen, olivat luikertelemisen mestareita. Siinä, kun Urho Kekkosesta tuli suojeluskunnan teloitusryhmän komentajasta 1960-70 -lukujen vaihteessa vasemmiston ystävä, niin maalaisliitosta tuli keskustapuolue. Olihan sille toki perusteluna Santeri Alkion sosiaalipoliittinen ohjelma.

Sittemmin keskustapuolueesta on tullut pelkkä keskusta, jota nyt johtaa monimiljonääri kapitalisti Juha Sipilä. Alkiolaisesta sosiaalisuudesta ei ole tietoakaan, vaan ”keskusta” on ajautunut oikeistoon. Tämän olen voinut helposti todeta täyttämällä Ylen vaalikoneen kysymykset, joka rehellisesti paljastaa puolueiden värikartan. Äärioikealla ovat kokoomus ja perussuomalaiset, sitten kristilliset ja kepulaiset. Oikeaa keskustaa edustavat vihreät. Vasemmalle sivustalle jäävät demarit, vasemmistolaiset ja erisorttiset kommunistit. Siihen joukkoon kaipaisin aitoja marxilaisia sosialisteja, mutta niitä ei tunnu Suomesta puolueeksi asti löytyvän. Muutenkin puolueet ovat aatteellisesti melkoista höttöä, jolla on pyrkimystä poliittiseen ”keskustaan”.

”Reaalisosialismin” romahtamisen jälkeen on uusliberalistinen vapaan markkinatalouden aate ottanut johtavan aseman ja pyrkii edustamaan koko ”vapaata” maailmaa. Sama aate oli jo voimissaan 1800-luvun Englannissa, missä riistokapitalistinen hirmuhallinto oli silloin voimissaan. Intia oli vielä 1700-luvulla maailman rikkain maa, mutta Englanti alisti sen pelkäksi raaka-aineen tuottajaksi samaan aikaan, kun Englanti vei Kiinan rikkaudet alistamalla kansan oopiumin käyttäjäksi.

Liberalismi on kätevä poliittinen käsite, sillä sen kuvitellaan edustavan kaikkia vapauden aatteita. Mutta se on puhtaasti orwellilainen kaksoisajattelun tuote: se sallii samaan aikaan sekä työläisorjuuden, vapaan yrittäjyyden ja sananvapauden, varallisuudesta riippuen.

Uusliberalistiset propagandistit esittävät, että vanha oikeisto-vasemmistoasetelma on vanhentunut ja tilalle ovat tulleet kansainvälinen globalismi ja kansallinen populismi. Koska se on vain yksi mahdollisista ulottuvuuksista, pyrin erittelemään tässä kaikki mahdolliset ulottuvuudet.

Toinen tähän liittyvä käsitepari on elitismi-populismi. Elitistit edustavat hallitsevaa poliittista joukkoa, joka korruptoituneena suojelee toistensa etuja. Populistit taas yrittävät paljastaa korruptoituneen eliitin metkut kansalle ja samalla osoittaa sen, että he ovat eliitin ulkopuolella ja voivat suojella kansaa ja ajaa sen etuja.

Toisaalta liberalismin vastakohta on konservatiivisuus. Uusliberalistit saavat kätevästi kuulostamaan asiansa edistykselliseltä, jonka vastakohtana on taantumuksellisuus. Kyseessä on kuitenkin orwellilainen kaksoisajattelu, jossa kapitalistista vapaata riistotaloutta puolustetaan edistyksellisenä muka jähmettyneitä konservatiivisia aatteita vastaan. Aatteelliseen vapaamielisyyteen kuuluvat lukuisat ihmisoikeudet ja taantumuksellisuuteen mm. uskonnollisuus ja muu ahdasmielisyys.

Yksi selkeä ulottuvuus on kansallinen ja kansainvälinen. Yleensä kansallinen edustaa ääriajattelua, jossa kansa käpertyy itseensä. ”Vasemmistolaista” ajattelua edustaa Pohjois-Korea ja ”oikeistolaista” vaikkapa Burma tai Myanmar. Entiseen aikaan olivat venäläinen ja kiinalainen kommunismi ja toisaalta useiden maiden fasismi.

Kansainvälisyyttä edustavat liberalistinen kapitalismi ja marxilainen sosialismi. Ei kaikki kapitalismi eikä sosialismi ole kansainvälistä. On myös protektionistista kapitalismia, johon suuntaan USA on menossa, ja sosialismia, kuten Kuuba.

Nyt on käsitelty ulottuvuudet oikeisto-vasemmisto ja kansallinen-kansainvälinen. Tavallaan käsiteltiin myös pari kapitalistinen-sosialistinen. Kapitalismissa päätäntävalta talousasioissa on pääoman omistajilla ja sosialismissa julkisella sektorilla. Äätikapitalismissa julkisen sektorin päätösvalta rajoittuu pelkästään valtion puolustus- ja turvallisuusasioiden hoitamiseen ja äärisosialismissa yritystoiminta vähäiseen torikauppaan. Koska vapaa markkinatalous oikeasti aiheuttaa niin paljon yhteiskunnallisia ongelmia, järjestelmää ei ole missään muualla olemassa kuin uusliberalistien ja muiden oikeistolaisten ajatuksissa. Pohjois-Korea lähinnä edustaa jälkimmäistä vaihtoehtoa. On toki ollut lukuisia yrityksiä vapaaseen markkinatalouteen, mutta ne kaikki ovat kaatuneet yhteiskunnallsiin ristiriitoihin.

Yksi ulottuvuus on tasa-arvoisuus-eriarvoisuus. Perinteiset uskonnolliset näkemykset edustavat eriarvoisuutta. Juutalais-kristillis-muhamettilaisen näkemyksen mukaan ihminen on jumalasta seuraava ja kaiken muun luonnon yläpuolella. Luonto on vapaasti ihmisen hyväksi käytettävissä. Myös ihmisten kesken vallitsi jyrkkä luokka- (tai kasti)jako, jossa hallitsija oli puolijumala vielä 1900-luvulle asti. Ateistinen ja humanistinen, valistuksellinen tieteellinen näkemys on saanut tilanteen vähitellen muuttumaan. Tasa-arvoisuus saa silti edelleen taistella paikastaan eriarvoisuutta ajavia oikeistolaisia aatteita vastaan. Tämä ulottuvuus on lähinnä perinteistä vasemmisto-okeistoulottuvuutta.

Poikkeuksen tekevät kommunistiset diktatuurit, joissa hallitseva poliittinen ja sotilaallinen eliitti on aivan eri asemassa kuin tavallinen kansa. Nomenklatuura mahdollisti Neuvostoliitossa johtavalle eliitille omat kaupat, palvelut, matkustamisen ym. Pohjois-Korea edustaa nykyään sitä aatetta. Tavallinen kansa on keskuudessaan hyvinkin tasa-arvoista, minkä näin Saksan Demokraattisessa Tasavallassa.

Tasa-arvoisuus sisältää sen ajatuksen, että ihminen on osa luontoa ja on siten vastuussa myös koko Maapallon hyvinvoinnista. USA:n presidentti ja miljardöörikapitalisti Donald Trump on selkeästi sanoutunut irti tästä vastuusta. Myös Suomen oikeistolaiset sanoutuvat irti siitä. Muun muassa perussuomalaiset puhuvat ”vihervasemmistolaisista” uhkana suomalaiselle hyvinvoinnille. Omalta osaltani marxilaisena sosialistina näen, että talouselämällä on tarvetta muun muassa ydinvoimaan, joka ei kuitenkaan uhkaa Maapalloa kasvihuoneilmiöllä, vaan päin vastoin hiiltä korvaavana energiana suojelee siltä.

Sitten on ulottuvuus demokratia-diktatuuri, joka sisältää ulottuvuuksia, kuten sananvapaus-sensuuri ja liikkumisvapaus-suojamuurit. Demokratiaa rajoittaa vahvasti rahanvalta, vaikka perustuslaissa siitä ei sanota mitään. Kapitalistisissa maissa vapaudet ovat periaatteessa voimassa, mutta esimerkiksi USA:ssa ehdokkaaksi asettautuminen vaatii miljoonaomaisuuksia ja sananvapaus tiedotusvälinettä, jonka kautta voi saada mielipiteensä julki. Köyhät eivät saa hankittua itselleen edes äänestysoikeutta. Muitakin vapauksia (uskonto, seksuaalisuus, nautintoaineet) rajoitetaan vaihtelevassa määrin lähes kaikissa maissa. Aitoa demokratiaa on tuskin missään, mutta eriasteisia diktatuureja sitäkin enemmän.

Vielä on ulottuvuus keskittäminen-hajauttaminen. Vallan keskittäminen on vallinnut ihmiskunnan historiassa sitten metsästäjä-keräilijätaloudesta maatalouteen ja teollisuuteen siirtymisen jälkeen. Tämä ulottuvuus liittyy läheisesti tasa-arvoisuuden-eriarvoisuuden ulottuvuuteen. Vallan keskittämisellä ymmärretään, että valtaa pitävät ovat jotenkin viisaampia ja älykkäämpiä kuin tavallinen kansa.

Vallan keskittämiseen liittyy oleellisesti byrokratian käsite. Suomessa byrokratia on ruotsalais-venäläisen hallinnon perua. Itse olen kokenut sen vahvimmin Maanmittauslaitoksen toiminnassa, joka on kuin suoraan tsaarin Venäjältä (valtio valtiossa). Vapaan markkinatalouden ideologiastaan huolimatta lähes kaikki kapitalistiset maat edustavat keskitettyä vallankäyttöä. Suomesta on tähän asti puuttunut jopa maakunta(itse)hallinto, jota olen ajanut jo yli 40 vuotta. Nytkin se näyttää tulevan täysin torsona niin, että todellinen päätösvalta säilyy valtionhallinnolla.

Kootaanpa nyt yhteen kaikki poliittisen aatemaailman ulottuvuudet:

• oikeisto – vasemmisto
• kapitalismi (yksityisyys) – sosialismi (yhteiskunnallisuus)
• kansallisuus (fasismi, natsismi) – kansainvälisyys (globalismi) =>
• populismi – elitismi
• edistyksellisyys (liberalismi) – taantumuksellisuus (konservatismi)
• tasa-arvoisuus – eriarvoisuus
• demokratia – diktatuuri
• hajauttaminen - keskittäminen

Aatemaailman ulottuvuuksia löysin siis kahdeksan. Kun ruvetaan niputtamaan näitä ulottuvuuksia yhteen, niin ensiksi on liberalismi jaettava kahteen osaan. Toisaalta on kapitalistinen vapaa markkinatalous, joka sisältää marxilaisen talousnäkemyksen mukaan riistojärjestelmän, jota edelleen orjuutta myöten toteutetaan suuressa osassa maailmaa. Toisaalta liberalismi on ihmisoikeuksiin kuuluvaa ajattelun ja toiminnan vapautta siten, ettei se loukkaa muita ihmisiä eikä luontoa. Itse kuulun vapaamielisiin marxilaisiin sosialisteihin, jotka vastustavat kapitalistista riistojärjestelmää, mutta tukevat sosiaalista markkinataloutta ja ihmisen ja luonnon tasa-arvoista yhteyttä.

Jos lähdetään alkuperäisistä ulottuvuuksista vasemmisto – oikeisto liikkeelle, niin kytken vasemmistoon ulottuvuudet sosialismi, kansainvälisyys, edistyksellisyys, tasa-arvoisuus, demokratia ja vallan hajauttaminen. En suinkaan väitä, että nykymaailmassa näin tapahtuisi, mutta aatteellinen pohja on kuitenkin tämä.

Jos otetaan tarkastelun kohteeksi esimerkiksi Pohjois-Korea, niin ulottuvuudet ovat ”vasemmisto”, sosialismi, kansallisuus, populismi, konservatiivisuus, eriarvoisuus, diktatuuri ja keskittäminen. Se ei edusta aitoa marxilaista sosialismia, vaan on sotilaseliitin diktatuuri, kuten monet oikeistolaiset diktatuurit eroten vain ulottuvuudella kapitalismi – sosialismi.

Oikeiston keräämiä ulottuvuuksia ovat kapitalismi, joka jakaantuu kansalliseen ja globaaliin, sitten populismiin ja elitismiin, useimmiten konservatismiin ja vähemmän liberalismiin, eriarvoisuus on yleinen ulottuvuus ja vaihteleva diktatuuri (useimmiten plutokratia eli rahanvalta). Useissa yhteiskunnissa on keskittäminen muutoin vallalla, mutta taloudellinen päätösvalta hajautettua.

Otetaan ääriesimerkiksi Saudi-Arabia. Se edustaa oikeistolaista kapitalistista yhteiskuntaa, jossa kuitenkin on talouden osalta globaaleja piirteitä, mutta muutoin kansallismielinen, elitistinen, konservatiivinen, eriarvoinen, diktatuuri ja keskitetty hallinto. Ero Pohjois-Koreaan on ainoastaan talouselämässä ja matkustusvapaudessa.

Pitkälle siis nykyäänkin pärjätään pelkällä oikeisto-vasemmistoulottuvuudella, johon sisältyy yksityisen ja yhteiskunnan osuus taloudellisessa päätöksenteossa. Siinä suhteessa Suomi on hyvää vauhtia siirtymässä poliittisesti yhä oikeammalle. Yhteiskunta vastaa yhä vähemmän ihmisten hyvinvoinnista ja vastuu siirtyy ihmisille itselleen. Toinen olemassa oleva ulottuvuus on taantumuksellinen kansallinen populismi eli natsismi ja fasismi, jota vastaan edistysmielisyys, kansainvälisyys, tasa-arvoisuus ja demokratia taistelee. Kolmas ulottuvuus on vallan hajauttaminen ja keskittäminen.

Mittasuhteet eri ulottuvuuksien välillä ovat toki ”reaalisosialismin” kaatumisen jälkeen radikaalisti muuttuneet. Porvarillinen media on vallannut tiedonvälityksen koko yhteiskunnassa ja vasemmisto on ajettu tilapäisesti nurkkaan. Siksi vaikuttaa nyt siltä, että kansallisuus – kansainvälisyys on nyt vallitseva ulottuvuus. Tiiviisti integroitunut kansainvälinen kapitalismi taistelee niin Euroopan Unionissa kuin muissakin organisaatioissa (NATO) populismia ja nationalismia vastaan, mihin luen myös ISISin ja al-Qaidan.