Moniulotteinen
aatemaailma
Alkujaan
poliittinen aatemaailma oli vahvasti luokkasidonnaista jakaantuen
oikeistoon ja vasemmistoon. Oikeistoon lukeutuivat aateliston,
papiston, maanomistajien, kapitalistien ja rikkaan porvariston
edustajat. Vasemmistoon lukeutuivat köyhät itsenäiset
käsityöläiset, teollisuustyöväestö, torpparit ja muu
maataloustyöväestö.
Maalaiselämässäkin
luokkaraja oli selvä. Siinä kun maatilan omistajat söivät aitoa
voita ja joivat aitoa maitoa, niin maataloustyöntekijät, kuten
äitini karjakkona, saivat roppavoita, huitua ja kirnupiimää.
Maalaisliitto, kuten sen johtaja Urho Kekkonen, olivat
luikertelemisen mestareita. Siinä, kun Urho Kekkosesta tuli
suojeluskunnan teloitusryhmän komentajasta 1960-70 -lukujen
vaihteessa vasemmiston ystävä, niin maalaisliitosta tuli
keskustapuolue. Olihan sille toki perusteluna Santeri Alkion
sosiaalipoliittinen ohjelma.
Sittemmin
keskustapuolueesta on tullut pelkkä keskusta, jota nyt johtaa
monimiljonääri kapitalisti Juha Sipilä. Alkiolaisesta
sosiaalisuudesta ei ole tietoakaan, vaan ”keskusta” on ajautunut
oikeistoon. Tämän olen voinut helposti todeta täyttämällä Ylen
vaalikoneen kysymykset, joka rehellisesti paljastaa puolueiden
värikartan. Äärioikealla ovat kokoomus ja perussuomalaiset, sitten
kristilliset ja kepulaiset. Oikeaa keskustaa edustavat vihreät.
Vasemmalle sivustalle jäävät demarit, vasemmistolaiset ja
erisorttiset kommunistit. Siihen joukkoon kaipaisin aitoja
marxilaisia sosialisteja, mutta niitä ei tunnu Suomesta puolueeksi
asti löytyvän. Muutenkin puolueet ovat aatteellisesti melkoista
höttöä, jolla on pyrkimystä poliittiseen ”keskustaan”.
”Reaalisosialismin”
romahtamisen jälkeen on uusliberalistinen vapaan markkinatalouden
aate ottanut johtavan aseman ja pyrkii edustamaan koko ”vapaata”
maailmaa. Sama aate oli jo voimissaan 1800-luvun Englannissa, missä
riistokapitalistinen hirmuhallinto oli silloin voimissaan. Intia oli
vielä 1700-luvulla maailman rikkain maa, mutta Englanti alisti sen
pelkäksi raaka-aineen tuottajaksi samaan aikaan, kun Englanti vei
Kiinan rikkaudet alistamalla kansan oopiumin käyttäjäksi.
Liberalismi
on kätevä poliittinen käsite, sillä sen kuvitellaan edustavan
kaikkia vapauden aatteita. Mutta se on puhtaasti orwellilainen
kaksoisajattelun tuote: se sallii samaan aikaan sekä
työläisorjuuden, vapaan yrittäjyyden ja sananvapauden,
varallisuudesta riippuen.
Uusliberalistiset
propagandistit esittävät, että vanha oikeisto-vasemmistoasetelma
on vanhentunut ja tilalle ovat tulleet kansainvälinen globalismi ja
kansallinen populismi. Koska se on vain yksi mahdollisista
ulottuvuuksista, pyrin erittelemään tässä kaikki mahdolliset
ulottuvuudet.
Toinen
tähän liittyvä käsitepari on elitismi-populismi. Elitistit
edustavat hallitsevaa poliittista joukkoa, joka korruptoituneena
suojelee toistensa etuja. Populistit taas yrittävät paljastaa
korruptoituneen eliitin metkut kansalle ja samalla osoittaa sen, että
he ovat eliitin ulkopuolella ja voivat suojella kansaa ja ajaa sen
etuja.
Toisaalta
liberalismin vastakohta on konservatiivisuus. Uusliberalistit saavat
kätevästi kuulostamaan asiansa edistykselliseltä, jonka
vastakohtana on taantumuksellisuus. Kyseessä on kuitenkin
orwellilainen kaksoisajattelu, jossa kapitalistista vapaata
riistotaloutta puolustetaan edistyksellisenä muka jähmettyneitä
konservatiivisia aatteita vastaan. Aatteelliseen vapaamielisyyteen
kuuluvat lukuisat ihmisoikeudet ja taantumuksellisuuteen mm.
uskonnollisuus ja muu ahdasmielisyys.
Yksi
selkeä ulottuvuus on kansallinen ja kansainvälinen. Yleensä
kansallinen edustaa ääriajattelua, jossa kansa käpertyy itseensä.
”Vasemmistolaista” ajattelua edustaa Pohjois-Korea ja
”oikeistolaista” vaikkapa Burma tai Myanmar. Entiseen aikaan
olivat venäläinen ja kiinalainen kommunismi ja toisaalta useiden
maiden fasismi.
Kansainvälisyyttä
edustavat liberalistinen kapitalismi ja marxilainen sosialismi. Ei
kaikki kapitalismi eikä sosialismi ole kansainvälistä. On myös
protektionistista kapitalismia, johon suuntaan USA on menossa, ja
sosialismia, kuten Kuuba.
Nyt on
käsitelty ulottuvuudet oikeisto-vasemmisto ja
kansallinen-kansainvälinen. Tavallaan käsiteltiin myös pari
kapitalistinen-sosialistinen. Kapitalismissa päätäntävalta
talousasioissa on pääoman omistajilla ja sosialismissa julkisella
sektorilla. Äätikapitalismissa julkisen sektorin päätösvalta
rajoittuu pelkästään valtion puolustus- ja turvallisuusasioiden
hoitamiseen ja äärisosialismissa yritystoiminta vähäiseen
torikauppaan. Koska vapaa markkinatalous oikeasti aiheuttaa niin
paljon yhteiskunnallisia ongelmia, järjestelmää ei ole missään
muualla olemassa kuin uusliberalistien ja muiden oikeistolaisten
ajatuksissa. Pohjois-Korea lähinnä edustaa jälkimmäistä
vaihtoehtoa. On toki ollut lukuisia yrityksiä vapaaseen
markkinatalouteen, mutta ne kaikki ovat kaatuneet yhteiskunnallsiin
ristiriitoihin.
Yksi
ulottuvuus on tasa-arvoisuus-eriarvoisuus. Perinteiset uskonnolliset
näkemykset edustavat eriarvoisuutta.
Juutalais-kristillis-muhamettilaisen näkemyksen mukaan ihminen on
jumalasta seuraava ja kaiken muun luonnon yläpuolella. Luonto on
vapaasti ihmisen hyväksi käytettävissä. Myös ihmisten kesken
vallitsi jyrkkä luokka- (tai kasti)jako, jossa hallitsija oli
puolijumala vielä 1900-luvulle asti. Ateistinen ja humanistinen,
valistuksellinen tieteellinen näkemys on saanut tilanteen vähitellen
muuttumaan. Tasa-arvoisuus saa silti edelleen taistella paikastaan
eriarvoisuutta ajavia oikeistolaisia aatteita vastaan. Tämä
ulottuvuus on lähinnä perinteistä vasemmisto-okeistoulottuvuutta.
Poikkeuksen
tekevät kommunistiset diktatuurit, joissa hallitseva poliittinen ja
sotilaallinen eliitti on aivan eri asemassa kuin tavallinen kansa.
Nomenklatuura mahdollisti Neuvostoliitossa johtavalle eliitille omat
kaupat, palvelut, matkustamisen ym. Pohjois-Korea edustaa nykyään
sitä aatetta. Tavallinen kansa on keskuudessaan hyvinkin
tasa-arvoista, minkä näin Saksan Demokraattisessa Tasavallassa.
Tasa-arvoisuus
sisältää sen ajatuksen, että ihminen on osa luontoa ja on siten
vastuussa myös koko Maapallon hyvinvoinnista. USA:n presidentti ja
miljardöörikapitalisti Donald Trump on selkeästi sanoutunut irti
tästä vastuusta. Myös Suomen oikeistolaiset sanoutuvat irti siitä.
Muun muassa perussuomalaiset puhuvat ”vihervasemmistolaisista”
uhkana suomalaiselle hyvinvoinnille. Omalta osaltani marxilaisena
sosialistina näen, että talouselämällä on tarvetta muun muassa
ydinvoimaan, joka ei kuitenkaan uhkaa Maapalloa kasvihuoneilmiöllä,
vaan päin vastoin hiiltä korvaavana energiana suojelee siltä.
Sitten
on ulottuvuus demokratia-diktatuuri, joka sisältää ulottuvuuksia,
kuten sananvapaus-sensuuri ja liikkumisvapaus-suojamuurit.
Demokratiaa rajoittaa vahvasti rahanvalta, vaikka perustuslaissa
siitä ei sanota mitään. Kapitalistisissa maissa vapaudet ovat
periaatteessa voimassa, mutta esimerkiksi USA:ssa ehdokkaaksi
asettautuminen vaatii miljoonaomaisuuksia ja sananvapaus
tiedotusvälinettä, jonka kautta voi saada mielipiteensä julki.
Köyhät eivät saa hankittua itselleen edes äänestysoikeutta.
Muitakin vapauksia (uskonto, seksuaalisuus, nautintoaineet)
rajoitetaan vaihtelevassa määrin lähes kaikissa maissa. Aitoa
demokratiaa on tuskin missään, mutta eriasteisia diktatuureja
sitäkin enemmän.
Vielä
on ulottuvuus keskittäminen-hajauttaminen. Vallan keskittäminen on
vallinnut ihmiskunnan historiassa sitten
metsästäjä-keräilijätaloudesta maatalouteen ja teollisuuteen
siirtymisen jälkeen. Tämä ulottuvuus liittyy läheisesti
tasa-arvoisuuden-eriarvoisuuden ulottuvuuteen. Vallan keskittämisellä
ymmärretään, että valtaa pitävät ovat jotenkin viisaampia ja
älykkäämpiä kuin tavallinen kansa.
Vallan
keskittämiseen liittyy oleellisesti byrokratian käsite. Suomessa
byrokratia on ruotsalais-venäläisen hallinnon perua. Itse olen
kokenut sen vahvimmin Maanmittauslaitoksen toiminnassa, joka on kuin
suoraan tsaarin Venäjältä (valtio valtiossa). Vapaan
markkinatalouden ideologiastaan huolimatta lähes kaikki
kapitalistiset maat edustavat keskitettyä vallankäyttöä. Suomesta
on tähän asti puuttunut jopa maakunta(itse)hallinto, jota olen
ajanut jo yli 40 vuotta. Nytkin se näyttää tulevan täysin torsona
niin, että todellinen päätösvalta säilyy valtionhallinnolla.
Kootaanpa
nyt yhteen kaikki poliittisen aatemaailman ulottuvuudet:
- oikeisto – vasemmisto
- kapitalismi (yksityisyys) – sosialismi (yhteiskunnallisuus)
- kansallisuus (fasismi, natsismi) – kansainvälisyys (globalismi) =>
- populismi – elitismi
- edistyksellisyys (liberalismi) – taantumuksellisuus (konservatismi)
- tasa-arvoisuus – eriarvoisuus
- demokratia – diktatuuri
- hajauttaminen - keskittäminen
Aatemaailman
ulottuvuuksia löysin siis kahdeksan. Kun ruvetaan niputtamaan näitä
ulottuvuuksia yhteen, niin ensiksi on liberalismi jaettava kahteen
osaan. Toisaalta on kapitalistinen vapaa markkinatalous, joka
sisältää marxilaisen talousnäkemyksen mukaan riistojärjestelmän,
jota edelleen orjuutta myöten toteutetaan suuressa osassa maailmaa.
Toisaalta liberalismi on ihmisoikeuksiin kuuluvaa ajattelun ja
toiminnan vapautta siten, ettei se loukkaa muita ihmisiä eikä
luontoa. Itse kuulun vapaamielisiin marxilaisiin sosialisteihin,
jotka vastustavat kapitalistista riistojärjestelmää, mutta tukevat
sosiaalista markkinataloutta ja ihmisen ja luonnon tasa-arvoista
yhteyttä.
Jos
lähdetään alkuperäisistä ulottuvuuksista vasemmisto – oikeisto
liikkeelle, niin kytken vasemmistoon ulottuvuudet sosialismi,
kansainvälisyys, edistyksellisyys, tasa-arvoisuus, demokratia ja
vallan hajauttaminen. En suinkaan väitä, että nykymaailmassa näin
tapahtuisi, mutta aatteellinen pohja on kuitenkin tämä.
Jos
otetaan tarkastelun kohteeksi esimerkiksi Pohjois-Korea, niin
ulottuvuudet ovat ”vasemmisto”, sosialismi, kansallisuus,
populismi, konservatiivisuus, eriarvoisuus, diktatuuri ja
keskittäminen. Se ei edusta aitoa marxilaista sosialismia, vaan on
sotilaseliitin diktatuuri, kuten monet oikeistolaiset diktatuurit
eroten vain ulottuvuudella kapitalismi – sosialismi.
Oikeiston
keräämiä ulottuvuuksia ovat kapitalismi, joka jakaantuu
kansalliseen ja globaaliin, sitten populismiin ja elitismiin,
useimmiten konservatismiin ja vähemmän liberalismiin, eriarvoisuus
on yleinen ulottuvuus ja vaihteleva diktatuuri (useimmiten
plutokratia eli rahanvalta). Useissa yhteiskunnissa on keskittäminen
muutoin vallalla, mutta taloudellinen päätösvalta hajautettua.
Otetaan
ääriesimerkiksi Saudi-Arabia. Se edustaa oikeistolaista
kapitalistista yhteiskuntaa, jossa kuitenkin on talouden osalta
globaaleja piirteitä, mutta muutoin kansallismielinen, elitistinen,
konservatiivinen, eriarvoinen, diktatuuri ja keskitetty hallinto. Ero
Pohjois-Koreaan on ainoastaan talouselämässä ja
matkustusvapaudessa.
Pitkälle
siis nykyäänkin pärjätään pelkällä
oikeisto-vasemmistoulottuvuudella, johon sisältyy yksityisen ja
yhteiskunnan osuus taloudellisessa päätöksenteossa. Siinä
suhteessa Suomi on hyvää vauhtia siirtymässä poliittisesti yhä
oikeammalle. Yhteiskunta vastaa yhä vähemmän ihmisten
hyvinvoinnista ja vastuu siirtyy ihmisille itselleen. Toinen olemassa
oleva ulottuvuus on taantumuksellinen kansallinen populismi eli
natsismi ja fasismi, jota vastaan edistysmielisyys, kansainvälisyys,
tasa-arvoisuus ja demokratia taistelee. Kolmas ulottuvuus on vallan
hajauttaminen ja keskittäminen.
Mittasuhteet
eri ulottuvuuksien välillä ovat toki ”reaalisosialismin”
kaatumisen jälkeen radikaalisti muuttuneet. Porvarillinen media on
vallannut tiedonvälityksen koko yhteiskunnassa ja vasemmisto on
ajettu tilapäisesti nurkkaan. Siksi vaikuttaa nyt siltä, että
kansallisuus – kansainvälisyys on nyt vallitseva ulottuvuus.
Tiiviisti integroitunut kansainvälinen kapitalismi taistelee niin
Euroopan Unionissa kuin muissakin organisaatioissa (NATO) populismia
ja nationalismia vastaan, mihin luen myös ISISin ja al-Qaidan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti