Neuvostojärjestelmän romahtamisen jälkeen 1989-91 alkoi yhdessä jos toisessakin Itä-Euroopan maassa nousta esiin uusia poliitikkoja, jotka sujuvaa amerikanenglantia puhuen ryhtyivät ajamaan maassaan amerikkalaista vapaata markkinataloutta.
Nyt tämä solutus on viime aikojen tapahtumien valossa ulottunut myös Suomeen. Maamme näyttää täysin integroituneen Yhdysvaltojen johtamaan Venäjän vastaiseen saartorintamaan, jolla ajetaan vain kapitalististen monopoliyritysten maailmanlaajuista valloitusstrategiaa.
Tämähän ei ole mitään uutta. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat pelkäsi, että Neuvostoliitto saa vaikutusvaltaa myös Länsi-Euroopassa. CIA:lle annettiin massiiviset valtuudet korruptoida ja hajottaa työväenpuolueita ja ammattiyhdistysliikkeitä. Suomessa tähän ansaan menivät noskelaisiksi kutsutut sosiaalidemokraatit, minkä johdosta sekä SAK että SDP hajosivat.
Nykyisessä Ukrainan operaatiossa toistuu sama kaava kuin aina ennenkin. Vastapuoli syyllistetään pelkällä propagandalla ilman, että asioiden todellisesta taustasta olisi otettu selvää. Niin tapahtuu nyt Ukrainassa malesialaisen lentokoneen alasampumisen varjolla, kuten aikoinaan Irakissa syyttämällä Saddam Husseinia joukkotuhoaseiden hallussapidosta.
Niitähän ei löytynyt, mutta saatiinpahan Irakin valtio hajalle niin, että länsimaisen öljypääoman on helppo ottaa öljyvarat haltuunsa. Sama meno on käynnissä Ukrainassa. Minua todella hävettää se, että nykyisellä oikeistopolitiikalla on ajettu kaikilla rintamilla Suomen kansalliset taloudelliset edut ajamaan kansainvälisen riistopääoman etuja.
Tämän illan uutiset ja haastattelut paljastivat, että Alexander Stubbin johtama hallitus on liittynyt USA:n Venäjän-vastaiseen rintamaan. Sitä saa mitä tilaa! Missä ovat Israelin vastaiset pakotteet? Niitä ei ole eikä tule, koska sionistit johtavat maailmantaloutta.
Taas tuli uusi käänne Itä-Euroopan historiassa, kun katsoin ohjelman Titon haamut. Tähän asti olen ollut uskossa, että Stalinin ja Titon välirikko olisi johtunut ideologisesta kiistasta. Vielä mitä: Tito oli kova stalinisti ja tuki kommunisteja Kreikan sisällissodassa 1946-49, kun taas Stalin piti sopimuksestaan kiinni Itä- ja Länsi-Euroopan välisestä rajalinjasta. Tässäkin mielessä Suomen oikeistolaisten puheet "vaaran vuosista" ovat tyhjästä temmattuja.
Loppuratkaisu oli Lännelle tyypillinen, kuten tänäkin päivänä Ukrainassa. Länsi käyttikin Neuvostoliiton ja Jugoslavian välirikkoa siten "hyväkseen", että ryhtyi tukemaan massiivisesti Titon stalinistista linjaa Stalinin ei-stalinistista linjaa vastaan. Silloin Jugoslaviassa tapettiin 100 000 Titon vastustajaa, millä kylvettiin 1990-luvun sisällissodan siemenet. Kun kävin Jugoslaviassa vuonna 1981 vuosi Titon kuoleman jälkeen, vaistosin siellä sisäisesti, etteivät ihmiset ole aitoja vaan teeskentelevät. Tuli kyti pinnan alla ja jälleen kerran Lännen voimat olivat hajottaneet yhden Itä-Euroopan maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti