Uuden Oulun suunnittelun haasteet

Uuden Oulun kuntarakenne on muotoutunut sellaiseksi, etten yhteiskuntasuunnittelijana olisi sitä ikinä osannut ennakoida. Pelkästään vanha Oulu on jo hajanaisempi kuin muut Suomen suuret kaupungit. Suunnittelun kannalta edessä oleva tehtävä on todella haasteellinen.

Hajanaisen kaupungin kunnallistekniikka ja päivittäisten palvelujen ylläpito syövät mittavasti varoja. Jo syntymävaiheessaan Uusi Oulu on kasvavien talousongelmien sitoma. Ongelmia voidaan vähentää vain pitkäjänteisellä työllä, jossa pureudutaan niin kaavataloudellisiin kysymyksiin, julkisen liikenteen järjestämiseen kuin myös palveluverkon suunnitteluun.

Lähtökohtana tulee olla, että kaikkia Uuden Oulun asukkaita kohdellaan yhtäläisin ja oikeudenmukaisin perustein. Palvelut luokitellaan keskus-, alue- ja lähipalveluihin. Niiden järjestämisperusteiden tulee olla samat riippumatta asukkaan asuinpaikasta. Tämä edellyttää kaupungin organisaatiolta hyvää suunnittelutaitoa ja kustannustietoisuutta kaikilla tasoilla.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen kaavataloudellisin perustein lisää talouden pelivaraa, jota voidaan käyttää palvelujen kehittämiseen tasapuolisesti koko Oulun alueella. Näkemykseni mukaan samalla, kun uusi kaupunginvaltuusto käsittelee ja hyväksyy vuoden 2013 talousarvion, valmistellaan suuntaviivat maankäytön, palvelujen ja taloudenpidon suunnittelulle.

Kaupungin hajanaisesta rakenteesta johtuen on valitettavasti päädytty massiivisesti tukemaan yksityisautoilua kallioparkin avulla. Päätös sinänsä on ymmärrettävä, mutta jatkossa kaupungin on otettava haltuunsa joukkoliikenteen suunnittelu kokonaisuudessaan, vaikka toteutus jäisi yksityisille yrityksille.

Uusi Oulu tarvitsee nyt hyvää seudullista osaamista. Tarjoan siihen seuraavaa kokemusta:

• seutukaavasuunnittelu (1973 – 75)
• Oulun seudun suunnitteluyhteistyö (1978 – 2012)
• Ii-Kiiminki -alueen kansanterveystyö (1980 – 93)
• Oulun seudun joukkoliikenneyhteistyö (1992 – 2012)
• Oulun seudun koulutuskuntayhtymä OSEKK (2000 -)
• asunut Oulussa 26 vuotta ja Haukiputaalla 34 vuotta.

Gasellit sarvikuonon matkassa

Uuden Oulun valmistelut ovat loppusuoralla. Sunnuntaina 28. lokakuuta valittava valtuusto ryhtyy ensitöikseen käsittelemään Oulun kaupungin talousarviota vuodelle 2013. Kun yhdistyvien kuntien valtuustot tekivät yhdistymisestä päätökset keväällä 2010, asioiden valmistelu on edennyt ripeästi.

Yhdistymisneuvotteluissa sovittiin, että Uutta Oulua ruvetaan muodostamaan uudelta pohjalta, jossa otetaan huomioon kaikkien kuntien hyvät käytännöt. Kuinka sitten kävikään, kun syksyllä 2010 ruvettiin yhdistymistä toden teolla valmistelemaan? Kaikki toiminnot siirrettiin WANAHAN OULUN pohjalle. Vanha Oulu tarkoitti monille meille naapurikuntien edustajille, että siirrytään ajassa 20 vuotta taaksepäin.

Nyt itse eläkkeelle jäätyäni olen keskustellut entisten kollegojeni kanssa. He tuskailevat juuri sen kanssa, että ovat joutuneet hylkäämään HYVÄT KÄYTÄNNÖT. Yksi poikkeus on se, että päivähoito eli varhaiskasvatus ja opetustoimi on yhdistetty. Sitä ajoin jo 1980-luvulta lähtien.

Mielestäni kuntalaisia on ajateltava yksilöinä, joiden elämänkaareen liittyy erilaisia kehitysvaiheita. Kunnallishallinnon kannalta jokaisen tarpeet on otettava huomioon kokonaisvaltaisesti. Kirjoitin asiasta Kuntalehteen 1980-luvun alkupuolella ja ehdotin ratkaisuksi matriisiorganisaatiota. Se tarkoittaa sitä, että eri viranomaistahot ovat mukana käsittelemässä asioita, jotka koskettavat niitä. Maankäytön suunnittelussa tämä tapahtui ensimmäisen kerran v. 2010, kun valmisteltiin maankäytön toteuttamissuunnitelmaa (MATO).

Uusi Oulu tarvitsee nyt hyvää seudullista osaamista. Tarjoan siihen seuraavaa kokemusta:

• seutukaavasuunnittelu (1973 – 75)
• Oulun seudun suunnitteluyhteistyö (1978 – 2012)
• Ii-Kiiminki -alueen kansanterveystyö (1980 – 93)
• Oulun seudun joukkoliikenneyhteistyö (1992 – 2012)
• Oulun seudun koulutuskuntayhtymä OSEKK (2000 -)
• asunut Oulussa 26 vuotta ja Haukiputaalla 34 vuotta

Sarvikuono (Oulu) on raskasrakenteinen, mutta likinäköinen eläin. Se menee savannilla eteenpäin kuin juna. Gasellit (liittyvät kunnat) ovat kevytrakenteisia ja sukkelia. Mutta toisinaan sarvikuonosta gasellit saavat turvaa nälkäisiä saalistajia vastaan. Nykyajan markkinatalous vilisee ahneita saalistajia. Mutta ehkä sarvikuonollekin olisi hyötyä gasellien hyvistä käytännöistä ja se löytäisi rehevämmille ruohomaille.

Sähkölamppusyndikaatti

Ihmettelen suuresti, miten vähin äänin EU:n direktiivi hehkulamppujen kieltämisestä on mennyt Suomessa läpi. Sehän on käytännössä mullistanut markkinatilanteen sellaiseksi, että saksalaisella Osramilla on monopoli ns. energiansäästölamppujen, joista käytän nimeä ongelma(jäte)lamppu, myynnissä. Satunnaisesti on tarjolla Airamin lamppuja. Minä ostin kyllä Airamin hehkulamppuja varastoon niin, ettei tarvitse ostaa ylihintaisia ja huonosti toimivia ongelmajätelamppuja. Hehkulamppu maksaa 0,60 €, mutta ongelmalamppu jopa 24 € eli 40-kertaisesti.

Ensimmäinen sähkölamppusyndikaatti perustettiin vuonna 1924, jolloin hehkulampun iäksi sovittiin 1 000 tuntia. Periaatteessahan sähkölamput ovat lähes ikuisia, mutta tuottavat enemmän lämpöä. Chicagon paloasemalla sama lamppu on palanut yhtäjaksoisesti vuodesta 1901 lähtien. Narvan lamppu DDR:ssä ei ollut syndikaatin jäsen ja monella palaa sen lamppu edelleen.

Nyt näyttää olevan uuden syndikaatin aika, jota Euroopassa johtaa saksalainen Osram. Sehän on perustettu Baijerissa vuonna 1909, joten voisin kuvitella sillä olleen läheiset suhteet natsipuolueeseenkin. Ei siis ihme, jos se hakisi maailmanvalloitusta Brysselin tuella. Olisi toki suotavaa, että sähkölamppunsa voisi ostaa vapailta markkinoilta oman valintansa mukaan.

Euroopan Unionin toiminta markkinamekanismien järjestämisessä tukee kansainvälisiä suuryrityksiä. Ei ole sattumaa, että Saksan talous on noussut kohisten samalla, kun Etelä-Euroopan maat ovat romahtaneet. Italiassa on merkkejä, että huumekaupalla rikastunut mafia siirtää varoja normaaliin liiketoimintaan.

Suomessa on voimassa äärimmäisen ankara hankintalaki, jolla valvotaan julkisia hankintoja. Koska muun kuin halvimman tarjouksen hyväksyminen vaatii juridisia perusteluja, monilla palvelualoilla toiminta on siirtynyt kansainvälisen pääoman haltuun.

Markkinaoikeus valvoo markkinoiden toimintaa. Se on hyväksynyt niin Osramin kuin MedOnen markkinavalloitukset. Samaa tulee tapahtumaan monella muulla alalla.

Minusta on todella käsittämätöntä, miten uusliberalistinen ajattelu on saanut valtavan jalansijan Suomessa. Monetaristisen ajattelun isänä pidetään amerikkalaista taloustieteilijää Milton Friedmania, jonka politiikkaa ovat tiukimmin ajaneet Ronald Reagan USA:ssa ja Margaret Thatcher Englannissa. Sillä politiikalla tuhotaan Suomessa pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Suomen hankintalaki toteuttaa samaa ideologiaa. Julkisten hankintojen pitäisi tapahtua halvimman tarjouksen perusteella. Jos muuta halutaan, edessä on hankala juridinen perustelu, joka usein johtaa markkinaoikeuteen. Siksi kunnissa usein mukisematta hyväksytään halvin tarjous, jota hyväksi käyttäen kansainvälinen pääoma tunkeutuu Suomeen ja syrjäyttää paikalliset tarjoajat. Odotan, että seuraavaksi vallataan joukkoliikenne. Siinä saattaa olla mukana jo Italian mafia, joka on tunkeutunut kunnallistekniikan alueelle.

Päinvastoin kuin Juha Karjalainen kirjoittaa Kalevassa (11.9.) hehkulamppujen lämpö ei mene hukkaan, kun käytössä on suora sähkölämmitys, eikä se meidän oloissa koskaan mene sisätiloissa hukkaan. Minun talouteeni lämpöpumppu ei yksinkertaisesti sovi, eikä ole itsestään selvää, että se tuottaa hyötyä. Sen sijaan olen kaikki kodinkoneet muuttanut säästäväisiksi niin, että sähkönkulutukseni on pudonnut kolmanneksella. Minulla on nyt myös varaava takka.

Ulkona ongelmalamppu ei toimi ja se on niin kallis, että tuskin olen 16 vuoden aikana käyttänyt ulkona valoa niin paljon, että sillä säästettäisiin ongelmalampun hinta. En halua syytää rahojani saksalaiselle Osramille. Meillä on Oulussa ja Haukiputaalla omat sähkölaitokset, jotka tarjoavat meille vedellä ja ilmalla tuotettua puhdasta sähköä. Ja raha jää, kuten polttopuiden ostostakin, hyödyttämään omaa paikkakuntaa.

Kunnallisvaaliteemat

Uuden Oulun kaupunkirakenteen eheyttäminen

Jo Oulun kantakaupungin rakenne on muihin Suomen suuriin kaupunkeihin verrattuna hajanainen, sillä vain lännessä on vesieste asunto- ja työpaikkarakentamiselle. Tästä seuraa runsasta päivittäistä liikennöintitarvetta, mitä ei ole voitu tehokkaasti hoitaa joukkoliikenteellä. Toisaalta joukkoliikennettä hoitavilla yksityisyrittäjillä ei ole ollut taloudellista kiinnostusta kaikkien tarpeiden huomioon ottamiseen. Hajanainen rakenne nostaa myös kunnallistekniikan rakentamisen kustannuksia.

Kaupunkirakentamisen tiivistämiselle on hyvät edellytykset, sillä Oulun seudulla on jo vuosia yhtenäistetty kaavoitusta ja rakennettu vesi-, viemäri- ja kaukolämpölinjoja sekä tieverkkoa. Uutta asutusta tulisi keskittää pääsääntöisesti olemassa olevan kunnallistekniikan yhteyteen. Näin säästyvät varat tulisi ohjata palvelujen kehittämiseen.

Joukkoliikenteen suunnittelu tulee keskittää kaupungin organisaatiolle ja liikennöitsijät hoitavat liikennettä joko kilpailutuksen tai suoraoston kautta. Koko kaupunkialueelle suunnitellaan reitistö ja aikataulut niin, että joukkoliikenne palvelee sekä työssä- ja koulunkäyntiä että asiointia ja vapaa-ajanviettoa. Lippujen hintojen tulisi olla sillä tasolla, että joukkoliikenne tuntuu vetovoimaiselta, kuten nyt on kaukoliikenteessä tapahtumassa.

Haukiputaalla asuntorakentaminen keskittyy pääasiassa Kirkonkylälle, Martinniemeen ja Kiviniemeen. Lähivuosina pääpaino on uuden Länsituulen koulukeskuksen läheisyydessä Ervastinrannan suuntaan. Kiviniemessä olisi Vehkaperän alue sopivaa rakentamiselle. Muualla rakentaminen olisi täydennysrakentamista, minkä perustana olisi palvelujen riittävyys. Myöhemmin yhdyskuntarakenne täydentyy Ritaharjun ja Takkurannan väliselle alueelle. Virpiniemen koko alue tulisi toteuttaa Oulun kaupunkiseudun virkistysalueena hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti. Kiiminkijoki tarvitsisi kunnostusta ja rannoilla tulisi turvata yleinen virkistyskäyttö. Haapajärvi on muuttolintujen taukopaikka aivan Kirkonkylän keskustassa, mutta se vaatisi kunnostusta.

Palvelujen kehittäminen

Uuden Oulun palvelujen tarjonnassa palvelut joudutaan luokittelemaan keskus-, alue- ja lähipalveluiksi. Koko kaupunkialuetta tulee tarkastella yhtenäisin perustein niin, että asukkailla olisi samanlaiset mahdollisuudet saavuttaa tarvitsemansa palvelut. Alueellisesti esim. Haukipudas noin 20 000 asukkaallaan muodostaa suuralueen, jossa olisi toimiva hyvinvointipalvelujen keskus ja monipalvelukeskus. Hyvinvointipalvelujen keskuksen luonteva sijoituspaikka olisi Simppulanmäellä ja monipalvelukeskuksen vanha Kirkonkylän koulu, johon voitaisiin sijoittaa kunnantalon asiakaspalvelut, miksei valtionkin palveluja sekä Kiiminkijoen Opiston toimintoja ja vapaa-aikatoimen palveluja.

Terveyskeskuksen toiminta on kärsinyt henkilöstöpulasta. Riittävästä henkilöstöstä tulee huolehtia yhtäläisesti kaikilla suuralueilla. Asiakkaan on päästävä kohtuullisessa ajassa tutun omalääkärin vastaanotolle. Nuorison mielenterveysongelmien ja päihteiden käytön hoitaminen on jäänyt liian vähälle huomiolle, kun mielisairaanhoitoa on ”suoraviivaistettu” laitoshoidosta avohoitoon. Ongelmat näkyvät erityisesti kouluissa. Kouluille olisi turvattava riittävät resurssit ongelmien ennaltaehkäisyyn, sillä jälkikäteen hoito tulee monin verroin kalliimmaksi.

Kirkonkylän koulun ja viereisen keskuskentän ympärillä vellovat huhut tulisi jo lopettaa. Keskuskentän peruskorjaus on investointiohjelmassa vuodella 2015. Sen kustannusarvio on kolme miljoonaa euroa, johon on myönnetty valtionavustusta 750 000 euroa. Kymmenen vuoden sisällä Kirkonkylällä ja sen pohjoispuolella tarvitaan opetustilat 400 alakoululaiselle. Vaihtoehtoja olisivat uuden koulun rakentaminen Muurankorven alueelle, lisätilojen hajauttaminen eri koulujen yhteyteen tai Kirkonkylän koulun palauttaminen opetuskäyttöön.

Vanhus- ja vammaispalvelujen tarjonnassa on parantamisen varaa. Molemmille ryhmille on voitava tarjota vaihtoehdot omaan asuntoon tai viihtyisään laitosasumiseen. Pääpainon on oltava kaupungin tarjoamissa palveluissa, joita yksityiset palvelut voivat soveltuvin osin täydentää. Sen sijaan pyrkimykset markkinavetoisiin palveluihin tulee torjua. Markkinat ovat, kuten tuli, hyvä renki mutta huono isäntä. Kunnallistaloudessa tarvittavat säästöt tulee kohdentaa niin, ettei sillä vaaranneta palvelujen toimivuutta.

Työllisyyden hoito vaalien keskeinen tavoite

Työttömyys on rakenteellinen ongelma Oulun alueella. Täällä nuorison osuus väestöstä on valtakunnallisesti suurin. Elinkeinoelämässä ovat suuret muutokset seuranneet tiiviissä tahdissa toisiaan. Elinkeinoelämän muuttuvat vaatimukset asettavat suuria paineita ammattikoulutukselle. Siksi tulee huolehtia Oulun yliopiston, Oulun seudun ammatillisen koulutuksen (OSEKK) ja Oulun aikuiskoulutuskeskuksen toimintaedellytysten vahvistamisesta. Byrokratiaa itsensä työllistämisen esteenä tulisi poistaa ja yrityksen perustamisehtoja helpottaa.

Nuorten syrjäytyminen koulutuksesta ja työelämästä tulee estää valikoivilla toimilla, joista tärkeimpiä ovat oppisopimuskoulutus ja harjoittelupaikkojen järjestäminen kisällisopimuksilla. Kiivas muutostahti työelämässä on kohottanut myös yli 50-vuotiaiden työttömyyttä. Heidän osaltaan tulee poistaa kustannukselliset esteet, kuten korotetut henkilöstösivukulut. Ikääntyvien ihmisten irtisanominen pitäisi tehdä nykyistä vaikeammaksi. Oulun kaupungin tulee näyttää hyvää esimerkkiä vanhempien työntekijöiden työllistämisessä ja työolojen järjestämisessä.