Suomalainen oikeusbyrokratia

Suomalaisessa oikeuskäytännössä on henkinen vajavaisuus, jota voidaan kuvata sanalla suhteellisuuden tajun puuttuminen. Omalla virkamiesurallani ohitin sen kylmästi "terveellä maalaisjärjellä", mutta suomalaisissa oikeuselimissä sellaista ei tunneta. Sen sijaan lakeja ja asetuksia luetaan kuppa otsassa ja aivot sumenneina.

Olen törmännyt näihin kuppaotsaisiin lakimiehiin hallinto-oikeudessa, käräjäoikeudessa, markkinaoikeudessa, korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja useissa valtionhallinnon elimissä. Siitä paljolti johtuu näkemykseni, että pääkaupunkimme Helsinki on Suomi-neidon peräaukko ja meitä johtaa Kataisen hanuriorkesteri.

Ensimmäinen törmäys tähän lakikirjaopinneisuuteen tapahtui, kun hain adoptioisänä isyyslomaa. Oma käsitykseni oli, että adoptiolapsi tarvitsisi erityisesti läheistä isäsuhdetta, mutta lakimiehet tulkitsivat sen, että loma on pallien jäähdytysloma, joka koskee vain biologisia isiä.

Erityisen hupaisa byrokratian kukkanen on markkinaoikeus, joka tulkitsee hankintalakia kuin fariseus Raamattua. Viimeksi puolustusvoimat törmäsivät samaan ongelmaan, johon minäkin virka-aikanani, eli kiireen aiheuttamaan ajanpuutteeseen. Eihän markkinaoikeus tunne kiireen käsitettä, sillä siellä istuvilla oikeusoppineilla on vuosikausia aikaa jauhaa tyhjänpäiväisiä julkisia hankintoja, sillä palkka juoksee koko ajan. Hankintalaki on markkinatalouden julkiselle hallinnolle asettama loukku, johon tasaiseen tahtiin narahtaa virkamiehiä. Kapitalistit nauravat partaansa.

Sekin on hupaisaa, että hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus ottavat päätettäväkseen kunnille perustuslaissa myönnettyjä päätösoikeuksia. Nämä oikeudelliset viisastelijat eivät kanna mitään vastuuta päätöstensä taloudellisista seurauksista.

En viitsi kerrata kaikkia hulluuksia, mutta uusin tapaus koskee mummoni perintötontin myyntiä. Ymmärrän kyllä, että interglasiaalivaiheen aikana, jona maamme on 12-15 tuhatta vuotta ilman 1½ kilometrin jääkerrosta, maan omistaminen on pyhä asia. Niinpä olen joutunut hommaamaan yli 50 vuotta sitten alkoholisoituneen ja tuberkuloosiin kuolleen puoli-isoisäni yli 30 sukulaiselta todistuksen saada myydä 2 500 neliömetrin tontin, josta ei tule kukaan hyötymään mitään, kunhan saan omat hoitokuluni pois. Prosessi ei ole vielä suinkaan lopussa, sillä tarvitsen lisää papereita tällä välin kuolleen siskoni ja veljeni perijöiltä.  

Kaksi eri maailmaa

Olen ollut Suomen Kuvalehden säännöllinen lukija ja tilaaja jo yli 40 vuotta. Vaikka olen koulutukseltani taloustieteilijä, en ole koskaan oppinut ymmärtämään lehden poliittista linjaa. Lehdessä on vähän väliä kirjoituksia, joissa "hämmästellään" sitä, etteivät suomalaiset hyväksy kapitalistien rikastumista eivätkä NATO-jäsenyyttä.

Kerrataanpa siksi vielä kerran muutamat tosiasiat. USAn kapitalistien rahanahneus on aiheuttanut jo kolme maailmanlaajuista lamaa vuosina 1875, 1929 ja 2008. Viimeisin lama alkoi Lehmannin Veljesten johtajien loputtomasta rahanahneudesta, johon heidät saattoi yhtiön yltiöoptioiden jako firman toiminnan paisumisesta vipusijoitusten kautta, mikä oli pelkkä kupla tyhjän päällä. Tämä tauti on tarttunut myös Suomen kapitalisteihin.

SK:ssa on ollut kirjoituksia, joissa puolustetaan kapitalistijohtajien suuria tuloja muka kansantaloutta edistävänä asiana. Siitä ei ole mitään näyttöä - päinvastoin. Tuloerojen kasvu rapauttaa yhteiskuntamoraalia, etenkin työmoraalia. On laskettu, ettei ihminen pysty järkevästi käyttämään yli 30 000 euron kuukausituloja. Tämän perusteella yli 360 000 euron vuositulojen ylittävä osa voidaan verotuksella leikata pois. Jos löytyyy kapitalisteja, joille tämä ei sovi, niin heidät pitäisi ottaa lestadiolaisittain veljelliseen "hoitoon".

Taas edellisessä SK:ssa oli kirjoitus siitä, että Suomen edun mukaista olisi liittyä Natoon. Minulle USA edustaa tappajaimperialismia, joka on Monroen opista lähtien riehunut maailmalla aseineen tappaen ja valloittaen luonnonvaroja itselleen. Vaikka Venäjäkin on imperialistinen valtio, niin pidän sitä vähemmän vaarallisena. Suomen joutuminen talvisotaan johtui mielestäni oikeistohihhulien riehumisesta, mikä esti tervejärkisen maa-alueiden vaihtokaupan, jossa Leningradin lähialueet olisi vaihdettu Repolaan ja Porajärveen.

Kovakalloiset suomalaiset

Minulle alkaa avautua se, miksi Suomessa on vaikeaa saada järkeviä ratkaisuja aikaan muulloin kun vastassa ovat todella kovat ajat. Vastaus itse asiassa löytyy jo Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Suomalaiset ovat kovakalloista porukkaa: mieluummin hakataan päitä yhteen ja välillä Karjalan männikköön, ennen kuin ratkaisuja löytyy. Se on varmaan vuosituhantinen perintö. Suomalaisissa on kuitenkin se hyvä puoli, että kun sopu löytyy, niin alkaa tapahtua. 

Meillä vuosikymmeniä yritettiin kehittää kunnallisia atk-järjestelmiä, mutta siinä ei onnistuttu kuten Ruotsi. Nyt on kehitetty kymmenen vuotta yhtenäistä terveydenhuollon järjestelmää onnistumatta, mutta Viro rakensi sellaisen lyhyessä ajassa. Muitakin esimerkkejä löytyy. Näissä kaikissa on ollut ongelmana se, ettei Suomessa ole löydetty yhteisymmärrystä, vaan keskinäisellä kilpailulla on yritetty löytää ratkaisu.

Olen nyt seurannut "rakenneuudista", jossa keskeisiä asioita näyttävät olevan kunnat ja sosiaali- ja terveyspalvelut. Tähän mennessä mielestäni parhaan ehdotuksen on tehnyt keskustapuolue, jonka esitystä vähän muovaamalla saataisiin oikea ratkaisu.
Mutta kepu on tehnyt sen mahdottomaksi politiikallaan: kepu pettää aina. 

Omalta osaltani se on ollut totta 1960-luvun ylioppilaspolitiikasta lähtien. Nimesin jo aikoinani maalaisliiton/keskustapuolueen Suomen NKP:ksi. Kekkonen toimi Suomen diktaattorina, joka tuli hyvin toimeen Nikita Hruštšovin ja Leonid Brežnevin kanssa. Kekkosen takia Suomessa mitätöitiin presidentin valta, vaikka sitä nyt tarvittaisiin, kun vallassa on hanuriorkesteri, jota ei johda kukaan. Keskustapuolueen takia Suomessa ei ole maakuntaitsehallintoa, koska se kahmisi kaikki avainpaikat itselleen. Nyt sitä tarvittaisiin.

Hallitus ajaa edelleen ratkaisua, joka perustuu (yli)suuriin kuntiin, joille kaikki alueelliset tehtävät keskitettäisiin. Tarkastelemalla vain vuoden verran Uuden Oulun toimintaa olen tullut tulokseen, ettei se toimi kunnolla. Ensinnäkin demokratiavaje on huutava. Ihmiset hädissään kyselevät asioista, jotka uhkaavat mennä pieleen, mistä saisi apua. Minä entisenä virkamiehenä puistan vain päätäni ja totean, etten tiedä. Myöskään Oulun päättäjät eivät näytä tietävän, miten asioihin pitäisi ottaa kantaa. Tilannetta käyttävät hyväkseen ovelat välistävetäjät kuten osuusliike Arina ja asfaltti- ja rakennusfirma Lemminkäinen.

Maapallon Suojelujärjestö

Suurten uskontojen aika on ohi. Jopa Suomen Kuvalehden päätoimittaja - entinen pappi - Tapani Ruokanen totesi viimeisessä pääkirjoituksessaan, että ideologioitten aika on ohi. Tähän asti hän on vähän väliä tuonut lehdessä esiin jonkun ihme uskonnollisen hiipparin, joka on julistanut 2000 vuotta liian vanhaa sanomaa meille nykyajan ihmisille. Heitetään kerralla romukoppaan kaikki raamatut, koraanit, hindu- ja buddhaluritukset ja siirrytään nykyaikaiseen moraalioppiin.

Annan tässä keskeiset säännöt, joista teen vielä kokonaisen kirjan. Ihminen ei ole jumala, ei jumalanpoika eikä edes jumalan kaveri eikä palvelija. Ihmisellä ei saa olla muita jumalia kuin Ukko, Ilmarinen, Tapio, Ahti ja muita luonnon suojelijoita. Ihminen ei saa lisääntyä vapaasti eikä käyttää luonnonantimia tolkuttomasti hyväkseen vaan kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Alueilla, joissa ihminen lisääntyy vielä säätelemättömästi, pitää määrätietoisesti ruveta järjestämään ehkäisyä vaikka väkipakolla.

Ihminen ei ole luonnon yläpuolella vaan osa sitä. Siksipä kaikki ahne luonnon hyväksikäyttö, metsien, maa-ainesten ja merien riisto on julistettava ankarasti kielletyksi. Uhanalaisten eläinten ja kasvien hävittämisestä on seurattava kuolemanrangaistus. Vastaavasti luonnon palauttamisesta ennalleen tehtävän hoitaneet palkittakoot täysimääräisesti. Näitä tehtäviä valvomaan perustetaan Yhdistyneitten Kansakuntien alainen Maapallon Suojelujärjestö, jolle myönnetään täydet, mukaan lukien aseelliset, valtuudet hoitaa sille annettua tehtävää.

Puutetta talousmatemaatikoista

Viime aikojen uutiset ovat ruvenneet oikein naurattamaan. Osittain se johtuu siitä, että olen blogissani kutsunut pääkaupunkiamme Helsinkiä Suomi-neidon peräaukoksi. Nyt tuntuu siltä, että neidolla on melkoisesti ilmavaivoja, sillä peräpäästä kuuluu tavallista kovempaa pörinää. Mutta oikeastaan pörinä johtuu paljolti matematiikasta, etenkin sen taidon puutteesta.

Pääministeri Katainen maksoi ystävälleen Pekka Himaselle 700 000 euroa siitä, että saa vastineeksi yleviä lausuntoja sisältävän "selvityksen" Suomen kehitysnäkymistä. Sama olisi ollut tulos tai ehkä parempikin, jos olisi palkannut tehtävään kalevalaisen šamaanin. Minä sen sijaan olisin palkannut joukon talousmatemaatikkoja selvittämään sitä, millaiset kehitysvaihtoehdot ovat järkeviä.

Nyt Kataisen hallituksen "rakenneuudistuspaketista" näkyvimmin on noussut esiin se, että vanhusten siirtämisellä raskaasta laitoshoidosta kotihoitoon kunnat säästävät 360 miljoonaa euroa. Ongelman minä olen tuntenut jo lähes 40 vuotta, mutta hallituksen sukkelilla ministereillä sanat kulkevat nopeammin kuin järki. Onko otettu selvää, kuinka moni vanhus oikeasti voidaan siirtää kotioloihin ja kuka heidät hoitaa? Vasta vaikeutettiin omaishoitajien asemaa ja tilanne on monen osalta tukala.

Sama laskutaidon puute vaivaa myös Oulun kaupunkia, jossa aiotaan budjetista niistää kymmenen miljoonaa euroa tuosta vain. Sielläkin riittää suulassanaista päällikkötasoa vaikka kuinka, mutta osaako joku laskea, mitkä toimet todella tuovat säästöä ja mitkä vain siirtävät rahaa kulutililtä toiselle?

Pisa-tutkimuksen tuloksista vielä lyhyesti, että tämähän se on tuloksena, jos koulussa "viihtyminen" asetetaan ensisijaiseksi ja edistymisen tiukan arvioinnin katsotaan aiheuttavan oppilaille traumoja. Näinhän Ruotsissa on tehty jo pitkään ja tulokset ovat Suomea huonompia. Sen sijaan Kiinassa ja monessa muussa Aasian maassa oppilaat joutuvat näyttämään kykynsä tosissaan. Niin oli ennen meilläkin. Oulun Lyseon oppilaista jäi seitsemännellä luokalla puolet luokalle. Tällaisen piiskan edessä itse selvisin koko koululaitoksesta kolhuja saamatta.