keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kovakalloiset suomalaiset

Minulle alkaa avautua se, miksi Suomessa on vaikeaa saada järkeviä ratkaisuja aikaan muulloin kun vastassa ovat todella kovat ajat. Vastaus itse asiassa löytyy jo Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Suomalaiset ovat kovakalloista porukkaa: mieluummin hakataan päitä yhteen ja välillä Karjalan männikköön, ennen kuin ratkaisuja löytyy. Se on varmaan vuosituhantinen perintö. Suomalaisissa on kuitenkin se hyvä puoli, että kun sopu löytyy, niin alkaa tapahtua. 

Meillä vuosikymmeniä yritettiin kehittää kunnallisia atk-järjestelmiä, mutta siinä ei onnistuttu kuten Ruotsi. Nyt on kehitetty kymmenen vuotta yhtenäistä terveydenhuollon järjestelmää onnistumatta, mutta Viro rakensi sellaisen lyhyessä ajassa. Muitakin esimerkkejä löytyy. Näissä kaikissa on ollut ongelmana se, ettei Suomessa ole löydetty yhteisymmärrystä, vaan keskinäisellä kilpailulla on yritetty löytää ratkaisu.

Olen nyt seurannut "rakenneuudista", jossa keskeisiä asioita näyttävät olevan kunnat ja sosiaali- ja terveyspalvelut. Tähän mennessä mielestäni parhaan ehdotuksen on tehnyt keskustapuolue, jonka esitystä vähän muovaamalla saataisiin oikea ratkaisu.
Mutta kepu on tehnyt sen mahdottomaksi politiikallaan: kepu pettää aina. 

Omalta osaltani se on ollut totta 1960-luvun ylioppilaspolitiikasta lähtien. Nimesin jo aikoinani maalaisliiton/keskustapuolueen Suomen NKP:ksi. Kekkonen toimi Suomen diktaattorina, joka tuli hyvin toimeen Nikita Hruštšovin ja Leonid Brežnevin kanssa. Kekkosen takia Suomessa mitätöitiin presidentin valta, vaikka sitä nyt tarvittaisiin, kun vallassa on hanuriorkesteri, jota ei johda kukaan. Keskustapuolueen takia Suomessa ei ole maakuntaitsehallintoa, koska se kahmisi kaikki avainpaikat itselleen. Nyt sitä tarvittaisiin.

Hallitus ajaa edelleen ratkaisua, joka perustuu (yli)suuriin kuntiin, joille kaikki alueelliset tehtävät keskitettäisiin. Tarkastelemalla vain vuoden verran Uuden Oulun toimintaa olen tullut tulokseen, ettei se toimi kunnolla. Ensinnäkin demokratiavaje on huutava. Ihmiset hädissään kyselevät asioista, jotka uhkaavat mennä pieleen, mistä saisi apua. Minä entisenä virkamiehenä puistan vain päätäni ja totean, etten tiedä. Myöskään Oulun päättäjät eivät näytä tietävän, miten asioihin pitäisi ottaa kantaa. Tilannetta käyttävät hyväkseen ovelat välistävetäjät kuten osuusliike Arina ja asfaltti- ja rakennusfirma Lemminkäinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti