Oulun seutu on kärsinyt vahvasti maailmalta vuonna 2008 alkaneesta talouslamasta. Keskeisiltä tuotantoaloilta on menetetty tuhansia työpaikkoja ja työttömyys on noussut lähes 1990-luvun huipun tasolle.
Taloudellinen taantuma ei näy vain menetettyinä työpaikkoina, vaan myös siinä, ettei seuraavan nousukauden edellytyksistä ole huolehdittu. Kysymys on erityisesti kahdesta asiasta: oikeanlaisen koulutuksen saaneen työvoiman turvaamisesta ja liikenneväylien kunnossapidosta ja kehittämisestä. Suomessa on ollut kuluneena eduskuntakautena vallassa hallitus, jossa ei ole yhtään ministeriä Oulun seudulta ja muutoinkin sen toiminta on ollut pääkaupunkikeskeistä.
Viime aikoina olen tuonut julkisuuteen suunnitelmani Oulun raitioliikenteen käynnistämisestä. Oulu on kärsinyt laman myötä monista imago- eli mielikuvaongelmista. Keskikaupungilla on lukuisa määrä tyhjiä liikehuoneistoja ja muutkin käyvät vajaatoiminnalla. Merkittävä tavaratalo Stockmann aikoo lopettaa toimintansa. Itse olen silloin tällöin nauttinut sen ainutlaatuisesta valikoimasta ruokatalouden kannalta.
Vähentyneen valtionavun vuoksi Oulun joukkoliikenteen uudistaminen käynnistyi onnahdellen. Kun näin viime talvena unta Oulussa toimivasta raitioliikenteestä ja siitä oli kuva aprillipäivänä, niin päätin laatia kaupungille suunnitelman raitioliikenteen runkolinjauksesta, jota myöhemmin täydennetään.
Yksi ongelma suunnitelman toteuttamisessa on valtionavun saanti. Nykyinen peruste on 1800 asukasta linjakilometriä kohti. Olen lähes 40 vuotta ”taistellut” valtion virheellisiä valtionosuusperusteita vastaan. Olen ollut 20 vuotta suunnittelemassa ja hyväksymässä linja-autoliikenteen reittejä ja aikatauluja. Merkittävin liikennöinnin kohde koko ajan on ollut keskussairaala, jossa ei asu kukaan, mutta siellä on tuhansia työpaikkoja ja käyntejä päivittäin. Samanlainen ”megakohde” on Raksilan liikuntakeskus mukaan lukien Oulu-halli.
Uusi ehdotukseni raitioliikenteen valtionavuksi onkin, että raitiolinjan valtionavun perusteeksi otetaan tasapuolisesti kolme tekijää eli kolmannes kutakin: asukasmäärä, työpaikkamäärä ja päivittäinen asiointimäärä eli koululaiset, opiskelijat, ostos-, palvelu- ja tapahtuma-asiakkaat. Oulun raitioliikenteen päivittäiseksi asiakasmääräksi arvioin lähes puolet koko kaupungin joukkoliikennetarpeesta. Raitioliikenne kuljettaa väkeä aivan eri määriä kuin linja-autot puhumattakaan yksityisautoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti