Suomen kirjastolaitos on suomen kielen, sivistyksen ja tasa-arvoisen yhteiskuntarakenteen peruspilareita. Se onkin syntynyt samoihin aikoihin kuin Suomen itsenäisyyden muut peruspilarit: kansakoululaitos, kunnallinen itsehallinto, valtiopäivät ja Suomen markka. Vain Suomen markka on vasta menetetty, mutta toivotaan, että kirjastolaitos säilyy.
Nyt on taas noussut esiin keskustelu Haukiputaan sivukirjastojen tulevaisuudesta. Toivottavasti tälläkin kertaa huoli on aiheeton kuten viimeksi vuonna 2006. Silloin kirjailija ja toimittaja Joni Skiftesvik kirjoitteli lehtiin, että Haukiputaalla puuhataan sivukirjastojen lopettamista.
Huhu oli täysin perätön, sillä silloin sivistyslautakunta linjasi asian niin, että sivukirjastojen toiminta pyritään järjestämään koulujen yhteyteen. Pahoitin mieleni Skiftesvikin kirjoittelusta siksi, ettei hän vaivautunut ottamaan asiasta selvää meiltä virkamiehiltä. Talous- ja suunnittelupäällikkönä toimin lautakunnan pöytäkirjanpitäjänä.
Sivukirjastojen tilat uusittiin koulujen peruskorjauksen yhteydessä Martinniemessä ja Asemakylällä, mutta Kellossa sen toiminta jatkui Kellon Nuorisoseurantalon tiloissa. Edelleen olen sitä mieltä, että sielläkin sivukirjaston tulisi sijaita koululla. Jos tällä hetkellä koululla on tilanahtautta, niin sivukirjaston sijoittaminen tulee kuitenkin ottaa mukaan koulun kehittämishankkeeseen.
Oulu ei ole ainoa kaupunki, jossa suunnitellaan sivukirjastojen lakkauttamista. Sellainen olisi kuitenkin todella paha virhe. Olen jo aiemminkin huomauttanut siitä, ettei Uusi Oulu ole aina pyrkinytkään noudattamaan liittyneiden kuntien parhaita käytäntöjä. Jos tilanne niin vaatii, olen valmis astumaan Joni Skiftesvikin kanssa samaan rintamaan Haukiputaan sivukirjastojen puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti