Yleistä Turkin matkasta
Travel Service Scandinavia TSS (sisaryhtiö RSD, Reise Service Deutschland) on lähettänyt useiden lehtien lukijoille kirjeitä, joissa se on tarjonnut lukijoille Turkin matkoja poikkeuksellisen edulliseen 149 euron hintaan. Minäkin kiinnostuin Kappadokian matkasta, jonka sitten toteutin 23.-30.4.2015.
Heti ensi vaiheessa pelkän lentomatkan ja majoituksen hinta nousi 305 euroon. Kummallista oli, että muut kustannukset maksettiin vasta Turkissa. Retkien, ruokailujen ja linja-autossa tarjottujen vesien hinnaksi tuli 233 euroa. Se ei vielä sisältänyt mitään ruokajuomia – ei edes vettä – vaan joka ruokailukerralla piti juomat ostaa erikseen. Nehän eivät ole Turkissa mitenkään halpoja. Lisäksi oppaalle, autonkuljettajalle ja muuallakin kuului antaa runsaat juomarahat. Kaikki maksettiin käteisellä ilman kuittia, joten se on pimeää kaupankäyntiä. Niihin kului yhteensä yli sata euroa. Yhteishinta matkan peruskustannuksista oli noin 650 euroa, mikä ei vielä ole paha hinta.
Omituista oli se, että kaikki piti maksaa euroina. Jos oli Suomessa vaihtanut Turkin liiroja, niin niillä maksaminen tuli vielä 20 prosenttia kalliimmaksi, koska euron kurssi Suomessa on 2,50 liiraa, mutta paikan päällä 3,00 liiraa. Matkatoimisto olisi voinut ilmoittaa, ettei Turkin liiroja kannata vaihtaa Suomessa. Kun juomista tuli jo Suomen hintoihinkin nähden kalliita, rupesin suhtautumaan kyynisesti kaikkiin juomarahoihin. Kehitin mietelauseenkin: ”Juomarahan ja lahjonnan välillä ei ole selvää eroa. Siksi niissä maissa, joissa juomaraha on käytössä, esiintyy myös lahjontaa eli korruptiota.”
Matkan ohjelma oli kyllä hintansa arvoinen. Näkemisen arvoisia kohteita riittää tulivuorten muovaamassa Kappadokiassa vaikka kuinka paljon. Ongelmana koko matkan ajan oli se, ettei mitään valmista suunnitelmaa ollut, vaan jokainen päivä oli viime hetkellä valmisteltu, niin hotellimajoitus kuin ohjelmakin. Siitä seurasi se, että aikaa tuhraantui paljon pelkkiin odotuksiin ja päivä saattoi venyä hyvinkin pitkäksi, saapumispäivänä jopa aamulla puoli kuuteen asti.
Matkaopas oli miellyttävä ja ehdottoman pätevä Çiğil, neljän vuoden yliopistotutkinto takana. Myös mukava ja ripeäotteinen kuski Cemal osasi hommansa hyvin. Matkalla olleet ongelmat liittyivät turkkilaiseen lentoyhtiöön Freebirdiin, jonka koneet ja palvelu olivat täysin ala-arvoisia.
Reklamaatio
Freebirdin kone Airbus A320-200 saapui ajoissa Oulunsalon lentokentälle. Sen jälkeen se ei enää ollutkaan missään ajoissa. Kaikki mahdollinen meni pieleen. Itse kone oli kuin keskiaikainen orjienkuljetusalus, jossa yli 175 cm pitkä ihminen ei pystynyt istumaan oikeassa asennossa istuimellaan, vaan joutui vääntäytymään eriskummallisen mutkikkaaseen asentoon. Itselleni tuli tästä syystä hetimmiten särkyä polviin, selkään ja hartioihin, mikä teki matkanteosta todella tuskallista.
Ihmettelen sitä, että Euroopan Unioni puuttuu pikkumaisilla määräyksillään tavallisen ihmisen toimintaan niin, että pitää olla lukuisa määrä erilaisia lupia voidakseen ylipäätään tehdä jotakin työtä. Sitten tällaiset yhtiöt kuin Airbus ja Freebird saavat ala-arvoisella toiminnallaan vaarantaa tuhansien ihmisten hengen. Airbusin konetyyppi A320-200 ja lentoyhtiö Freebirdin toiminta pitäisi kieltää Euroopan Unionin alueella.
Koneen kaikki 180 matkustajaa olivat suomalaisia. Silti kaikki kuulutukset koneessa suoritettiin kummallisella turkkilais-englantilaisella nuotilla, joka muistutti jotakin islamilaista mantraa. Minäkään suhteellisen hyvin englantia osaavana en tahtonut saada siitä mitään selvää. Eteen sattuneissa poikkeustilanteissa meille ei tiedotettu juuri yhtään mitään. Jo turvallisuuden takia pitäisi vaatia, että koneen henkilökunnasta joku osaisi suomea.
Kun päästiin Helsinkiin, ongelmat alkoivat ja matka pitkittyi. Ensiksi oli yksi matkustaja hukassa, jonka hakemisessa kului aikaa. Sitten Antalyassa oli yhden tai kahden matkustajan laukut hukassa. Niiden löytymistä odotettiin pitkään. Kaiken lisäksi linja-autolla lähdettiin vielä ajamaan lähes sadan kilometrin matka. Kun aikataulun mukaan meidän olisi pitänyt olla Antalyassa klo 02:20, niin olimme hotellissa vasta jotakin puoli kuuden tienoilla.
Paluumatka meni vielä kurjemmin. Lähdimme hotellista klo 12:15 lentokentälle, kun koneemme piti lähteä klo 15:45. Lähtö myöhästyi jo alkuunsa, mutta sitten alkoi tapahtua. Koneen noustua ilmaan sen rungosta rupesi kuulumaan metallin pauketta ja kirskuntaa. Arvasin, ettei laskutelineitä ollut saatu vedettyä koneen sisään. Pian ilmoitettiinkin, että palaamme Antalyan kentälle. Mitään syytä ei ilmoitettu, kuten ei myöskään silloinkaan, kun palasimme lentoaseman sisälle odottamaan seuraavaa lähtöyritystä.
Kului kolme tuntia, jonka jälkeen porukka alkoi valua ulos odottaviin busseihin. Uusi kone taisi olla samainen orjankuljetusalus, jolla olimme tulleet Antalyaan. Reitin ja aikataulun mukaan meidän olisi pitänyt lentää suoraan Ouluun ja olla perillä klo 20:00. Olin ilmoittanut pojalle saapumisajan, mutta viivästymisen vuoksi lähetin jo Antalyasta hänelle viestin, että olemmekin Oulussa vasta klo 23:00.
Mitään meille ilmoittamatta kone suuntasikin ensiksi kohti Helsinkiä. Siellä alkoi samanlainen hässäkkä ihmisten ja tavaroiden kanssa kuin mennessäkin. Koneeseen tunki iso joukko kenttähenkilökuntaa ensin etsimään jotakin hukassa ollutta kassia. Hetken jo luulin, että he etsivät pommia. Sitten matkustajaluettelo oli taas sekaisin. Jokaisen Ouluun matkustaneen henkilön tiedot tarkistettiin. Viimein pääsimme lähtemään Ouluun, johon saavuimme vapunpäivän puolella klo 00:15. Matka hotellista Ouluun oli siis kestänyt tasan 12 tuntia, minkä päälle tuli vielä puoli tuntia matkaa Haukiputaalle.
Yhteenvetona toteaisin, että kaikista kummallisuuksista huolimatta Kappadokian retki oli ollut kiinnostava ja rahansa arvoinen. Mutta tämä oli vihoviimeinen kerta, kun kuljen turkkilaisen lentoyhtiön koneella etenkin, kun se on Airbus A320-200.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti